Lumijoen Varjakassa on tusinan verran pilkkikoppeja odottamassa sitä hetkeä, kun niiden omistajat ottavat jälleen kopit moottorikelkan perään ja hurauttavat merelle.
– Tuntuu, että näiden määrä vain kasvaa vuosi vuodelta, varjakkalainen Maija-Liisa Juusola nauraa.
Kopeissa ei ole lainkaan lattioita tai ainakin lattiassa on reikä pilkkimistä varten. Seinien tehtävä on ennen muuta suojata pilkkijää tuulelta. Pohjassa on sukset, jotta koppi liukuu meren jäällä.
– Joillakin on jopa lämmitin kopissa, Juusola kertoo.
Kopit ovat keskenään vähän erilaisia, sillä jokainen pilkkijä on tehnyt siitä mahdollisimman sopivan itselleen.
Varjakassa pilkkikoppeja kutsutaan "Väyrysiksi". Juusolan mukaan nimi viittaa konkaripoliitikko Paavo Väyryseen ja hänen jalasmökkiinsä.
Ahven on yleisin saaliskala
Pilkkikausi on Varjakassa täydessä vauhdissa. Itsekin pilkkimistä ja verkkokalastusta harrastava Juusola kertoo, että kalojen kannalta helmi–maaliskuu on parasta aikaa. Varjakan edustalta nousee erityisesti ahvenia.
– Joku oli saanut hauenkin, ja joskus tulee jokunen siika.
Juusolan mukaan mereltä pilkityt ahvenet päätyvät pääasiassa pilkkijöiden ruuaksi. Kalat fileoidaan ja tarvittaessa pakastetaan.
Lumijoen Varjakka on erittäin suosittu pilkkipaikka Oulun seudulla.
– Ranta on täynnä autoja, kun säät lauhtuvat. Tämä on hyvä paikka, kun täällä on hyvin tilaa tulla peräkärryjen kanssa.
Moni heistä, joilla ei ole pilkkikoppia rannassa, tulee pilkille moottorikelkan kanssa. Juusola kertoo, että viime vuonna autoja oli enimmillään 80–90. Osa porukasta lähtee merelle kävelemällä. Esimerkiksi tuulimyllyn läheisyydessä on usein paljon jalkaisin liikkuvia pilkkijöitä.
Varjakan edustalla on Juusolan mukaan hyvä jäätilanne.
– Nyt on ollut pitkä pakkasjakso, jonka aikana jää on vahvistunut. Tammikuussa oli vielä vähän heikkoa jäätä.
Pilkkikausi jatkuu Varjakassa yleensä siihen saakka, kun jäälle tohditaan mennä. Juusola arvioi, että jäätä on nyt niin hyvin, että tänä vuonna pilkitään todennäköisesti vielä huhtikuun puolella.