Läsnä oleva ja tietyllä tavalla salliva. Sallii myös virheet ja mokat. Sellainen kasvattaja kahden tyttären äiti Arja "Aikku" Matinolli on omien sanojensa mukaan.
– Toivon, että jokainen saisi olla oma itsensä. Pienen lapsen pitäisi saada olla mahdollisimman pitkään lapsi, eikä hänen tarvitse kantaa aikuisten murheita, hän sanoo.
Tyrnäväläinen Matinolli on miehensä Ilppon kanssa toiminut myös sijaisvanhempana kolmelle nuorelle ja ollut tukiperhe neljälle lapselle.
Tänään hän pääsee juhlimaan äitienpäivää Helsingin Säätytalolle, sillä hän on yksi 33 äidistä, jonka presidentti Sauli Niinistö palkitsee merkittävästä kasvatustyöstä.
Matinolli työskennellyt jo 36 vuoden ajan lasten ja nuorten kanssa. Ensin hän teki nuorisotyötä, mutta nykyisin hän työskentelee lastenhoitajana kempeleläisessä päiväkodissa.
Alan valintaan ovat vaikuttaneet ainakin aktiivinen partiotoiminta ja hänen oma äitinsä, joka työskenteli myös lasten kanssa.
– Olen saanut laajan näköalan lasten ja nuorten maailmaan: on monenlaisia lapsia, nuoria ja perheitä. Toivoisin, että kaikilla olisi tasainen tie kulkea, sanoo Matinolli, joka tunnetaan yleisesti Aikkuna.
Sijaislapsia Matinolli on ottanut auttamisenhalusta, sillä häntä koskettaa lapsen hätä. Hänen mukaansa perheillä on monenlaisia ongelmia, joista yksi tyypillisimmistä on alituinen kiire.
– Perheille soisi enemmän yhteistä aikaa. Sijaisvanhempana olo on ollut äärimmäisen antoisaa.
Tavallinen yhdessäolo riitti
Matinolleilla on ollut sijoitettuna kolme murrosikäistä tyttöä yksi kerrallaan. Sijaislapset ovat olleet kuin omia lapsia, omille lapsille he ovat olleet kuin isosiskoja. Ilman miehensä Ilppon tukeakaan hommasta ei ole tullut mitään.
Ensimmäinen nuori muutti heille parikymmentä vuotta sitten vain kahden päivän varoitusajalla. Matinolli työskenteli tuolloin Tyrnävän kunnassa nuorisosihteerinä oli kahden ala-asteikäisen tyttären äiti.
– Kun ensimmäinen sijaislapsi oli muuttamassa meille, rupesivat tyttäremme heti tyhjentämään toista huonetta, jotta tulokas saisi oman huoneen. Koskaan he eivät kokeneet sijaislapsia kilpailijoikseen. Sijaislapset olivat meidän lapsiamme, jotka kulkivat mukanamme sukulaisilla ja juhlissa.
Paras onnistumisen hetki on ollut aina se hetki, kun lapsi on alkanut purkaa pahaa oloaan ja uskaltanut näyttää tunteensa.
– Silloin on voittanut lapsen luottamuksen. Varmasti olen ollut joskus väsynyt ja ajatellut, että lyön kintaat tiskiin, mutta ei minun ole yksin kaikkea tarvinnut tehdä, sillä mieheni Ilppo ja omat lapset ovat olleet tukenani. Tukea on saanut aina myös sosiaalitoimesta.
Matinolli kertoo alkuun jännittäneensä uusien sijaislasten kohtaamista ja ennen kaikkea sitä, miten heillä lähtee menemään.
– Jännitin varmasti yhtä paljon kuin vieraat lapset meille tuloa.
Hän havaitsi kuitenkin pian, että lapsille riitti normaali arki: läsnä olevaa yhdessäoloa, yhdessä puuhailua, ruuanlaittoa ja leipomista.
Jokaisen lapsen lähdettyä itketti
Vuodesta 2002 Matinolleilla on ollut tukiperhelapsia Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Viimeisin tukiperhesuhde on virallisesti loppunut vuosi sitten, mutta vielä viime viikonloppuna tuetun perheen yhdeksänvuotias poika oli Matinolleilla yökylässä.
Matinolli pitää sijais- ja tukiperhelapsiinsa ja heidän perheisiinsä edelleen yhteyttä. Silti jokainen kerta sijaislapsen lähdettyä on riipaissut.
– Jokaisen lapsen lähdettyä olen itkenyt. Kaikkea ei voi parantaa, mutta sekin on hyvä, jos voi pienen hetken ajan olla tukena.
Nyt Matinolli saa kokea uudenlaista äitiyttä, sillä hänestä on tullut kaksi kuukautta sitten isoäiti Australiassa asuvan Riikka-tyttären Emmi-vauvalle.
– Pitää vain sopeutua tähän skype-mummona oloon. Onneksi tyttäreni tulee Emmin kanssa syksyllä Suomeen.
Sillä välin neulepuikot ovat ahkerassa käytössä, kun mummo neuloo pienokaiselleen sukkia ja nuttuja.
Sunnuntaina presidentin jakaman tunnustuksen saa Matinollin lisäksi kuusi pohjoissuomalaista äitiä.