Oululainen Antero Saarenpää erosi Jehovan todistajista vuosia sitten.
Ratkaisusta piti maksaa kallis hinta, kun ihmissuhteet, tärkeimmätkin, haihtuivat. Entisestä ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin vaimo, mutta ei Saarenpää enempää kaivannutkaan. Päätös ei ollut helppo. Elämä piti rakentaa alusta.
– Kun sinut erotetaan, lakkaat olemasta heille. Olet elävä ruumis.
Kun Anteron puoliso Marja Saarenpää alkoi epäillä Jehovan todistajien opetuksia, hän luuli olevansa itse viallinen. Niin hyvin oli oppi mennyt perille.
Entistä elämäänsä hän kuvailee suorittamiseksi. Arkea leimasi pohjaton riittämättömyyden tunne ja syyllisyys siitä, ettei ikinä ollut tarpeeksi hyvä.
– Rima oli valtavan korkealla, kun piti olla hyvä Jehovan todistaja, hyvä vaimo, hyvä äiti ja hyvä naapuri. Sitä tunsi itsensä aasiksi, joka juoksee porkkanan perässä, mutta ei koskaan saavuta sitä, hän muistelee.
Kerran aikuisuuden kynnyksellä tuli kutsu seurakunnan vanhimmista koostuvan oikeuskomitean kuultavaksi. Saarenpäätä epäiltiin yhteisön sääntöjen rikkomisesta. Kokemus oli niin karmea, ettei hän halua vielä vuosikymmenien jälkeenkään puhua asiasta.
– Se oli elämäni nöyryyttävimpiä ja halventavimpia kokemuksia. En suosittele kenellekään nuorelle komiteaan menemistä, jos pokka riittää siitä kieltäytyä.
Mutta se on mennyttä. Asiat on käsitelty, yli on päästy. Vaikka matka ei ole ollut helppo, Saarenpäillä on toisensa. Nykyisin elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Marja Saarenpää on saanut paljon iloa opiskelusta.
Kaikki entiset Jehovan todistajat eivät ole selvinneet yhtä hyvin kuin Saarenpäät.
Läheisten menettäminen on ajanut monet ammattiauttajan pakeille. Saarenpäiden mukaan Jehovan todistajilla on sääntö, jonka mukaan entisiin jäseniin pitää katkaista välit. Sääntö koskee myös perheenjäseniä. Edes tervehtiä ei saa.
Käytäntöä kutsutaan karttamiseksi. Järjestön mukaan kyseessä on rakkauden osoitus, jonka avulla eksynyt sielu halutaan palauttaa ruotuun.
Saarenpäiden mielestä karttaminen on henkistä väkivaltaa, joka hajottaa perheitä ja myrkyttää ihmisten mielen.
– On ihmisoikeusrikos, jos lapsi joutuu eroon vanhemmastaan karttamisen vuoksi, Antero Saarenpää sanoo.
Kommentit
Kyllä Jehovan todistajatkin kohtaavat karttamisopin takia suurta henkistä väkivaltaa, eivätkä pelkästään kartetut. Kuinka helppoa on ruveta elämään niin, että ajattelee lapsensa olevan "kuollut"? Kyllä siinä on päänuppi koetuksella kaikilla osapuolilla. Tämä toimintatapa on kaukana rakkaudellisuudesta, mitä todistajat kovasti mainostavat. Ei rakastaminen voi olla ehdollista - sitä joko rakastaa tai ei.
Olen erotettu 15-v. sitten. Tietoisesti lähdin järjestöstä (uskoen silloin kuitenkin Jehovaan Jumalana) ja itse erottamiskokemus oli srk:n vanhinten taholta jopa "ihan miellyttävä"... hyvää jatkoa toivottelivat! Omat vanhempani eivät ole hylänneet minua lainkaan - tukevat jos tulee vaikeuksia, iloitsevat kun tapahtuu jotakin mistä riemuita. He ovat olleet järjestössä koko elämänsä, noin 70 vuotta kumpikin ja uskovat sydämessään JT-järjestöön Totuuden välittäjänä. Siitä huolimatta he tekevät sen olematta fundamentalisteja. JT aikaiset ystäväni jättivät yhteydenpidon täysin, mutta senhän tiesin etukäteen ja lähdin järjestöstä valiten ennemmin vapauden kuin heidät. Ymmärrän heidän toimintansa täysin. Suurin osa heistä olisi hyviä Ortodokseja, jos olisivat ortodoksiperheeseen syntyneet, täydellisiä Ateisteja, mikäli heidän vanhempansa olisivat heille sen suuntauksen opettaneet jne. jne. Omaa ajattelua heidän (muuten suht' älykkäissä) päissään ei ollut koskaan.
Ikäväkseni olen kuullut paljon myös niitä huonompia kokemuksia eli erotetuksi tuleminen on ollut erittäin traumaattista, monesti johtuen srk:n vanhinten toiminnasta. Pahinta kaikessa on tulla hyljätyksi oman perheen taholta. Onhan ihminen kuitenkin se sama tytär/poika/sisko/veli/äiti/isä kuin ko. uskonnossa ollessaankin. Koska omalla kohdallani en ole joutunut kokemaan karttamista perheen taholta, en voi kuin yrittää eläytyä siihen ja yrittää ymmärtää sitä surua ja katkeruutta, minkä hylkääminen suurimmalle osalle heistä aiheutttaa. Kukaan joka ei ole kokenut ko. asiaa, ei voi todella tietää minkälaista kartettuna oleminen on. Voi vain esittää niitä "osuvia, ylimielisiä" kommenttejaan, mitä tämäkin kommenttiketju on täynnä.
Omassa kommentissani ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, halusin vain kertoa näkemykseni.... siinä se!
1970-luvulla Jehovan todistajien hallintoelimessä oli henkilö nimeltä Raymond Franz. Hän oli mukana nostattamassa maailmanlopun odotusta vuodelle 1975. mm. kesäkuun 1974 Valtakunnan Palvelus kirjoitti:
"Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua. 1.Joh.2:17"
Kun vuosi 1975 meni, eikä maailmanloppua tullutkaan, alkoi Raymond epäillä ja kysellä, olikohan sittenkään ollut viisasta kirjoitella tuollaista, koska sekin oli osaltaan kannustanut monia hukkaamaan omaisuutensa maailmanlopun odotuksessa ja joutui nyt elämään erittäin niukoilla tuloilla ja omaisuudella. Hän alkoi muutenkin epäillä koko hallintoelimen osuutta jumalan viestintäkanavana, koska hän ja hänen kollegansa tekivät uusia oppeja ja päättivät niistä äänestämällä - oliko tuo äänestystulos siis Jehovan päätös?
Raymond Franz erotettiin hallintoelimestä ja koko järjestöstä vuonna 1981. Ei liene sattumaa, että karttamisoppi lanseerattiin samana vuonna? Hallintoelimen muut jäsenet pelkäsivät Raymondin kertovan muille Jehovan todistajille omista epäilyistään, joista hänellä varmasti tuolloin oli erittäin hyvät perusteet ja siksi lanseerasi äänestämällä keskuudessaan karttamisopin, jotta kukaan ei saisi olla missään tekemisissä kenenkään entisen jäsenen kanssa.
Karttamisopin lanseerauksen yhteydessä otettiin Raamatusta juurikin tuo pätkä, mitä edellisessäkin viestissä on lainattu, irrotettiin se asiayhteydestään ja luotiin uusi tulkinta, että tuo karttaminen koskee JOKAISTA, joka on jostain syystä eronnut tai erotettu JÄRJESTÖSTÄ. Mitään syitä sen suhteen, miksi joku eroaisi, ei kukaan järjestön sisällä oleva saisi edes kysellä eronneelta. Tätä vahvistetaankin vuosittain useita kertoja eri lehdissä ja kirjoissa, kuten seuraavassa Vartiotornin 15.4.2012 lainauksesta on nähtävissä:
"Entä jos joku sukulaisemme tai läheinen ystävämme on erotettu? Tällainen tilanne koettelee, olemmeko uskollisia tuolle henkilölle vai Jumalalle. Jehova tarkkailee meitä nähdäkseen, noudatammeko hänen käskyään pidättyä kanssakäymisestä jokaisen kanssa, joka on erotettu."
Onko tuokin pätkä siis Jehovan hallintoelimelle sanelema?
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1-3)" (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009, s. 14)
Raymond ei tietenkään ollut ainoa, joka tuohon aikaan (-70 -80 -lukujen vaihteessa) oli aiheuttamassa epäilyillään hajaannusta järjestön sisällä ja eronneita tai erotettuina järjestön ulkopuolella. Tällaisten epäilijlöiden ääni vain täytyi saada vaiennettua tehokkaasti.
Mikäpä olikaan parempi keino, kuin ilmoittaan Jehovan keksineen uuden säännön (tuota sääntöä ei ollut aiemmin), joka vaatii karttamaan kaikkia, jotka ovat joskus olleet järjestössä mukana, mutta eivät jostain syystä enää olekaan.
Länsimaissa kristinusko perustuu Raamattuun ja Uuden testamantin Jeesuksen opetuksiin.
”Kristinuskossa on erilaisia suuntauksia, joiden kaikkien alkuperä on kuitenkin kristittyjen pyhän kirjan, Raamatun ja sen Uuden testamentin Jeesuksen opetukset.” - Wikipedia (suom.)
Esim.: Titus 3:10, 11 / Raamattu / Uusi testamentti:
”Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.
Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä.”
Tai....1. Kor. 5:11 / Raamattu / Uusi testamentti:
”Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.” - Uusi kirkkoraamattu 1992 (Suomen ev.lut. Kirkolliskokouksen hyväksymä raamatunkäännös)
Onko Raamatun teksti väärissä vai onko kysymys tekstin tulkinnasta?
"Onko Raamatun teksti väärissä vai onko kysymys tekstin tulkinnasta?"
Raamatun teksti on väärässä koska se on vain uskonnollinen ihmisten kirjoittama kirja. Mutta sen lisäksi tuon tulkinta on aivan väärä. Se joka eroaa lahkosta ei ole automaattisesti harhaoppinen. Moni eroaa juuri siksi koska pitää lahkoa harhaoppineseja ja säilyttää itse uskonsa vaikka eroaakin. Lahko vain tuomitsee heidät harhaoppisiksi ja mustamaalaa heidät ja sekin on raamatun vastaista toimintaa. Raamattu ei edes puhu mistään järjestöön kuulumisesta mitään.
Ja tuo toinen kohta. Kun joku eroaa lahkosta, hän ei ole enää veljeksi kutsuttava joten nuo säännöt ei pitäisi koskea häntä. Etenkään itse eronneita ei tuo paikka pitäisi koskea. Eikä se että joku eroaa lahkosta tee ihmisestä siveetöntä, ahnetta, epäjumalanpalvelijaa, pilkkaajaa, juomaria tai riistäjää. Lahko saa heistä sellaisia vain mustamaalaamalla ja panettelemalla.
Mutta sanoipa raamattu mitä tahansa, on perheenjäsenen hylkääminen henkistä väkivaltaa ja moraalitonta. Jos uskonto menee ohi läheisten ja rakkaiden niin kysymyksessä on vakava fundamentalismi.
Sanotaan veljeksi. Siis veljeksi. Entiset todistajat eivät ole enää veljiä ja sisaria heille.
Kiitos Raamatunpaikoista.
Niissähän ei puhuta mitään seurakunnasta, seurakunnan jäsenyydestä tai erottamisesta.
Sitten toisekseen Jehovan todistajat voidaan osoittaa myös harhaoppisiksi (vuoden 1914 "Raamatullinen" merkitys). Lainaamasi Raamatunpaikan mukaan myös heitä tulee karttaa. Miten tämä toteutuu?
Kolmanneksi tiedän henkilökohtaisesti useita Jehovan todistajia, jotka voidaan määritellä "juomareiksi". Ei heitä silti kukaan karta. Miksi ei? Minäpä kerron sinulle. Koska he ovat vielä jäseniä. Jehovan todistajat määrittelevät karttamisen siitä onko henkilö Jt vai entinen sellainen. Se, onko henkilö toiminut Raamatun vastaisesti ei lähellekään aina liity asiaan. Vartiotorni-seura on oikeudenkäynnissä (Skotlannissa) tunnustanut että sen opit pitää hyväksyä sellaisinaan, vaikka ne olisivat vääriä. Muussa tapauksessa henkilö erotetaan - VAIKKA TÄMÄ OLISI OIKEASSA JA VT-SEURA VÄÄRÄSSÄ (vrt. kirjan "Lyö maahan" kirjoittajan tapaus).
Olisi mielenkiintoista tietää mitä kohtaa Raamatusta käytetään oikeuttamaan erottaminen niissä tapauksissa kun erotettava on oikeassa ja Vt-seura väärässä.
Olet oikeassa. Vartiotorniseura on oikeudessa tunnustanut itse että yhtenäisyys on sille tärkeämpää kuin totuus. Se on tunnustanut oikeudessa että väärääkin oppia täytyy pitää oikeana kun seura sitä opettaa. Todistajia on erotettu lahkosta siksi että he ovat olleet oikeassa ja perustelleet jonkin asian raamatulla hyvin. Todistajalla ei ole oikeutta muodostaa omia käsityksiä mistään uskon asiasta. Hän uskoo juuri kuten lahko opettaa.
Lainaukset Raamatusta ovat Kirkolliskokouksen v. 1992 julkaisemasta raamatunkäännöksestä.
Jehovan todistajien "omantunnon" muodostumisen myös karttamisasiassa voi todeta lainaamalla muutamaa kohtaa Vartiotorni-seuran kirjallisuudesta:
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1-3)" (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009, s. 14)
Ja kun Vartiotorni-seura sitten kertoo julkaisuissaa jäsenilleen näin:
”Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa [entisiin todistajiin]? Kyllä on, monestakin syystä.” (lv-FI sivu 207, hakasulut lisätty)
”Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona.” (lv-FI sivu 209)
...niin mitä tekee Jehovan todistaja? Onko hänellä todella mahdollisuus muodostaa näkemyksensä hänen ihan ikioman omantuntonsa perusteella?
Surullista nähdä miten paljon Jehovan todistajat ovat valmiit vääristelemään keskustelua karttamisesta. Tässä täsmennyksiä:
1. Karttamissääntö ei ole "omantunnon" kysymys. Vartiotorni-seura odottaa että kaikki noudattavat sitä. Jos Jehovan todistaja on julkisesti tekemisissä exän kanssa, tämä tulee saamaan asiasta huomautuksia ja jos ne eivät auta, sanktioita. Jehovan todistajia on myös erotettu kanssakäymisestä entisten kanssa.
2. Jehovan todistajat eivät karta siksi että heidän "omatuntonsa" käskee karttaa *. He karttavat, koska se on uskonnollisen järjestönsä selkeä sääntö. Jos tällaista karttamissääntöä ei olisi, heidän omatunto sallisi kanssakäymisen myös entisten todistajien kanssa - ihan niinkuin kaikissa niissä uskonnoissa joissa ei ole voimassa karttamissääntöä.
3. Entiset Jehovan todistajat eivät ole koskaan pyrkineet pääsemään väkisin kenenkään seuraan. Heidän agendassa on ylläpitää keskustelua karttamisesta, joka on henkistä väkivaltaa, ja joka vahingoittaa kartettujen lisäksi yhtä paljon myös karttajia. Keskustelun ylläpitämisen tarkoitus on jollain aikavälillä saada karttamissääntöön muutoksia, jotka helpottavat (myös) Jehovan todistajien elämää. Lyhyen aikavälin tavoitteena on lisätä yleistä tietoisuutta Vartiotorni-seuran epäinhimillisistä säännöistä.
* Jehovan todistajien "omatunto" on ulkoistettu monissa asioissa Vartiotorni-seuralle. Karttaminen on yksi näistä ulkoistetuista omantunnon kysymyksistä. On myös merkillepantavaa, miten laskelmoivasti Vartiotorni-seura ohjeistaa Jehovan todistajia kertomaan uskonnostaan ja vakaumuksestaan (ts. omatunnostaan) muille. Se alleviivaa ettei tulisi esittää että näkemykset ovat Vartiotorni-seuran, vaikka ne monessa asiassa ovat pelkästään sitä. Jehovan todistajalla ei ole monissakaan asioissa mahdollisuutta päättää omatoimisesti eri elämäntilanteita ja käytäntöjä koskevia asioita, vaan Vartiotorni-seura on päättänyt ne todistajien puolesta.
Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998, s. 19: "Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee."
Kun vertaamme ylläolevaa allaolevaan, niin on selvää kuka Jehovan todistajien vakaumuksen tahdin todellisuudessa määrää:
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa." (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009, s. 14)
Voisko joku asiaa ymmärtävä kertoa, että mikä on tämän koko karttamiskäytännön pointti? Raamatun ohjeitten sanotaan olevan ihmisen parhaaksi. Ohjeitten noudattamisella pitäisi näin oleen aina olla joku merkitys.
Mitä hyötyä tavoitellaan tällä karttamisella? Kuka hyötyy?
Jos joku ahdistelee ja tunkee väkisin seuraan, niin että se häiritsee, oikeus voi määrätä ihmisen jopa lähestymiskieltoon. Mutta oikeus ei ole koskaan tietääkseni langettanut mitään tuomiota siitä, jos joku ei halua tavata. Jo jopa maallinen oikeuslaitoskin tajuaa perustavan eron näissä asioissa- mikä on oikeasti rikollista ja mikä ei!
Unohdat kokonaan sen että todistajat eivät edes haluaisi karttaa perheenjäsentensä seuraa jotka ovat eronneet. He kärsivät itse paljon karttamisesta, ei vain kartettu. He karttavat koska ovat sokean kuuliaisia VT-seuralle joka opin on keksinyt ja itse asiassa pariin kertaan oppia muuttanutkin edestakaisin. Olet selvästi Jehovan todistaja koska niin tyypilliseen tapaan sivuutat koko asian mistä puhutaan ja väistelet.
Kyllä on rikollista asettaa uskonnosta eroamiselle sellaisia sanktiota mitä hyvin harva ihminen kestää. Se on uskonnonvapauden rajoittamista ja henkistä painostusta. Jokainen ymmärtää että kaikkien perheenjäsenien menettäminen on niin suuri asia ihmiselle että se saa suurimman osan niistä näyttelemään todistajaa, jotka eivät enää usko seuran oppehin ja haluaisivat erota.
Ainoa syy karttamiselle on se että järjestö pelkää yli kaiken että eronneet kriittiset entiset jäsenet kertoisi havainnoistaan todistajaläheisilleen ja näin raoittuisi ne luurangot järjestön kaapissa todistajille. Sillä jolla on puhtaat jauhot pussiissaan ei ole mitään syytä pelätä kritiikkiä. VT- järjestöllä on syytä pelätä.
On moraalisesti erittäin alhaista hylätä ihminen sen vuoksi että hänen uskonnollinen mielipide muuttuu tai siksi että hän menettää uskonsa valehtelevaan lahkoon. On pienisieluista toimintaa jos ihmiselle ei suvaita erilaisia näkemyksiä vaan hylätään sen johdosta. Minä tulin ateistiksi vuosia sitten ja erosin kirkosta, ja edelleen on samoja uskovia ystäviä ja jopa keskustelemme uskonnollisista asioista. Mitään ongelmaa ei ole ollut sen suhteen. Ilmeisesti sinäkin olisit valmis hylkäämään oman lapsesi jos hän ei usko kuten sinä? Missä muissa asioissa et suvaitse erilaisia näkemyksiä? Täytyykö pitää samanlaisista vaatteistakin ettet hylkää?
"Mutta oikeus ei ole koskaan tietääkseni langettanut mitään tuomiota siitä, jos joku ei halua tavata. Jo jopa maallinen oikeuslaitoskin tajuaa perustavan eron näissä asioissa- mikä on oikeasti rikollista ja mikä ei!"
Älä sekoita asioita. Karttaminen on yksilötasolla laillista vaikka se olisikin pienisieluista ja moraalitonta mielipiteen eroavuuden takia. Sen sijaan maamme laki sanoo että jokaisella on uskonnonvapaus. Uskonnon vapautta ei saa rajoittaa. VT-seura kuitenkin rajoittaa uskonnonvapautta langettamalla eroaville niin suuria sanktioita kuin ihmiselle on ylipäätään mahdollista langettaa. Jos VT-seura noudattaisi uskonnon vapautta niin se ei langettaisi sanktioita eli käyttäisi karttamista. Tiedän itsekin monia todistajia jotka eivät enää usko järjestöön mutta eivät voi erota koska sanktiot on liian kovat eli totaalinen eristäminen suvusta ja perheestä.
Uskonnon vapaus toteutuu vain jos kuka tahansa voi uskoa mihin tahansa ja vastaavasti erota uskonnosta ilman kovia sanktioita ja ilman perhesuhteilla kiristämistä. Minä erosin kirkosta eikä tullut sanktioita. Eikä tarvinnut pelätä että omaiset hylkäisi kun eroaa. Moni asia on kuitenkin ei-rikollista ja samalla täysin moraalitonta. On täysin laillista jos hylkään koko sukuni siksi että he eivät kuuntele samaa klassista musiikkia kuin minä, mutta samalla tuo on myös moraalitonta ja pikkumaista vaikka laillista onkin.
Luulisi että kaikille olisi intuitiivisesti selvää että ihmisen ja etenkin perheenjäsenen hylkääminen uskonnollisen mielipiteen muutoksen takia on ehdottoman väärin ja henkistä väkivaltaa. Kukaan joka eroaa uskonnosta ei halua menettää samalla kertoaa perheenjäseniään. Jokainen voi yrittää asettua kartetun asemaan ja ajatella että kaikki hylkäisi sinut yhdellä kertaa kun tuot rehellisesti esille sen ettet usko enää ko.uskontoon ja siksi et halua todistajaa näytelläkään. Ilmeisesti todistajien mielestä olisi parempi sitten näytellä todistajaa kuin lähteä lahkosta pois.
Lahko ei ole koko ihmisen elämä eikä sen pidä olla. Jokainen haluaa säilyttää läheisensä vaikka eroaakin jostain järjestöstä. Uskonnosta eroaminen ei ole yhtäkuin omaisten hylkäämistä koska perhesuhteiden pitäisi toimia nimenomaan siviilissä. Jokainen karttamisen puolustaja voi yrittää samaistua kartetun tilanteeseen ja lopettaa henkisen väkivallan ja perhesuhteilla kiristämisen puolustelun.
Tyypillistä! Kun ajattelun sisäinen loogisuus alkaa pettää vedetään esiin INTUITIO! Arvasin tämän jossain vaiheessa tulevaksi!
Anyway,ihmisen erkaantuminen jostain porukasta on sitä paitsi yleensä prosessi, jonka aikana ihminen pikku hiljaa alkaa etsiä ja löytää samanhenkistä seuraa. "Kerro minulle millaisia kaverisi ovat, niin minä kerron sinulle millainen sinä olet!" Niin sitä sitten jokainen lopulta yleensä löytää itsensä itselleen ja käytökselleen just sopivasta porukasta!
Jokainen voi haluta säilyttää entiset läheisensä. Joo, tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Haluta saa, mutta se ei takaa lopputulosta. Elämässä ei vaan saa aina kaikkea, mitä haluaa. - Ei voi sekä säilyttää munia ehjinä, että tehdä munakasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitä kylvää, mitä niittää.
Mielestäni on nimenomaan henkistä väkivaltaa yrittää pakottaa toiset omaan seuraansa, jos nämä haluavat muuta itse. Hyvin itsekästä ja toisten omatunnosta ja tahdosta piittaamatonta toimintaa!
"Mulle kaikki, heti ja nyt sekä ikuisesti. Ja just mun säännöillä niin kuin mä määrään!" - Sorry, mut se ei vain mene niin, vaikka kuinka haluaisitte!
Jotain rajaa tuolle painostamiselle ja vaatimiselle!Jokaisen ihmisen oikeus valita itse seuransa on tärkeä ihmisoikeus!
Vaikka kuinka valittaisitte ja ruikuttaisitte, uskonpa, että mikään laki ei tule koskaan määräämään ketään ihmistä väkisin olemaan kenenkään seurassa! Se on lähtökohtaisesti täysin kuollut ajatus jo syntyessään. Kaikkien ihmissuhteitten tulee perustua kummankin osapuolen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen. Jos sitä ei ihminen tajua, antaa olla! Tällöin ihmissuhteet tulevat kyllä helposti epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen!
"Tyypillistä! Kun ajattelun sisäinen loogisuus alkaa pettää vedetään esiin INTUITIO! Arvasin tämän jossain vaiheessa tulevaksi!"
Tietyt asiat vain ovat intuitiivisesti useimmille selviä ellei ihmistä ole aivopesty. Intuitiivisesti ateistikin tietää ettei tappaminen ole oikein. Intuitiivisesti tiedämme että mielipiteen erilaisuuden takia ole moraalista hylätä perheenjäsentä jne.
""Kerro minulle millaisia kaverisi ovat, niin minä kerron sinulle millainen sinä olet!" Niin sitä sitten jokainen lopulta yleensä löytää itsensä itselleen ja käytökselleen just sopivasta porukasta!"
En minäkään tieten tahtoen hakeudu juoppojen tai pahojen ihmisten seuraan, sikäli ystäväpiiri kertonee jotain ihmisestä. Mutta nyt on kysymys uskonnon määräyksestä karttaa uskonnosta eronneita. VT-seura ei opeta niin että kannattaa katsoa seuransa sen käytöksen mukaan, vaan se käskee kategorisesti karttamaan myös perheenjäseniä jotka ovat eronneet. Tämä on mustamaalaamista ja herjaamista kun eronneet kategorisoidaan aina pahoiksi.
"Jokainen voi haluta säilyttää entiset läheisensä. Joo, tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Haluta saa, mutta se ei takaa lopputulosta. Elämässä ei vaan saa aina kaikkea, mitä haluaa. - Ei voi sekä säilyttää munia ehjinä, että tehdä munakasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sitä kylvää, mitä niittää."
Taas sekoitat vellit ja puurot. Todistajat eivät itsekään haluaisi karttaa perheenjäseniään. He tekevät sen vain koska VT-seura määrää niin ja opettaa niin. Karttaja siis kärsii tilanteesta itsekin ja kokee huonoa omaatuntoa. VT-seura tietää tämän ja siksi se kirjallisuudessaan kehoittaa kovettamaan itsensä ja olemaan antamatta periksi säälintunteille. Sinusta eroaminen järjestöstä on yhtäkuin jotain pahan haluamista. Tuo kuulostaa mielenhallinnnan tulokselle. Ilman järjestön oppia karttamisesta et sinäkään sitä puolustaisi jos joku muu uskonto sitä toteuttaisi ja uutinen koskisi sitä.
"Mielestäni on nimenomaan henkistä väkivaltaa yrittää pakottaa toiset omaan seuraansa, jos nämä haluavat muuta itse. "
Se että ihminen eroaa järjestöstä ei tarkoita että hän haluaa menettää kaikki perheenjäsenensä. Ei eronneet ketään yritä pakottaa seuraansa. Tuo rankkaa asian vääristelyä. Sen sijaan useimmat kritisoi VT-seuran oppia karttamisesta. Ja kuten todettua, karttaja kärsii myös itse tuosta opista ja he haluaisivat olla tekemisissä eronneiden omaisten kanssa. Ja he olisivat ilman VT-seuran oppia.
Kuulostat hyvin kylmälle kun puolustat henkistä väkivaltaa. Karttaminen on uskontoon kiristämistä. Muistuttaisin että VT-seura oli allekirjoittamassa uskontokuntien eettisiä sääntöjä joiden 7 artikla kieltää minkään laisen painostuksen ja sanktiot uskonnosta eroamiselle. Tuo allekirjoitus oli seuralta tuttu ja tyypillinen VALE.
"Tyypillistä! Kun ajattelun sisäinen loogisuus alkaa pettää vedetään esiin INTUITIO! Arvasin tämän jossain vaiheessa tulevaksi!"
Loogista asiassa on se, että on täysin intuitiivista ja normaalia että omista perheejäsenistä ei haluta eroon eikä heitä haluta hylätä. Niin kartettu kuin karttajakin haluaa pitää välit kuten aikaisemminkin etenkin kun puhutaan perheenjäsenistä. Ei kukaan todistaja ala mielellään läheistään karttamaan vaan kärsii siitä suunnattomasti. Moni karttaja ei ole nähnyt eronneen lapsen lapsiakaan tuon säännön takia. Karttamisessa ei voita kukaan mutta moni vain häviää. Karttamissääntö aiheuttaa myös sen, että hyvin moni todistaja feikkaa todistajaa läheisten menettämisen pelossa. Ei ole järjestöllekään hyvä että mukana on feikkaajia. Uskonnon maine on kärsinyt suunnattomasti karttamisen takia monessa maassa.
Perheitä on rikkoutunut ja moni tehnyt hylätyksi tultuaan jopa itsemurhia. Esität asian virheellisesti siten että entiset todistajat vain väkisin haluaisivat tupata seuraan. Todellisuus on että karttaja kokee yhtä suurta ikävää ja surua. Ongelma vain on se, että VT-seura harjoittaa niin systemaattista mielenhallintaa että todistajat todella uskovat itsensä Jumalan vaativan karttamista. Jos karttaminen olisi Jumalalta tullut ohje, niin kovin on ailahteleva Jumalan mieli koska tuo sääntö on muutettu edestakaisin muutaman kerran. Aluksi piti karttaa, sitten se poistettiin, ja otettiin taas käyttöön vuonna 1981.