"Eihän tässä tämä näyttämöllisyys ole nyt tärkeätä", kysyy näyttämöllä muodostelmassa punaista huivia pitelevä kuorolainen. "Ei ole, mutta kohta on", vastaa Tuiran kamarikuoron johtaja Risto Laitinen, nappaa tahtipuikkonsa ja polkaisee harjoitukset rivakasti käyntiin.
Näyttämöllinen musiikkiteos Juhannusidylli saa Oulun ensiesityksensä lauantaina.
Keskiviikkona flunssa on iskenyt osaan laulajista, viattomien vanamojen n-kirjaimissa on viilaamista ja hidastus tulee väärässä paikassa, mutta kaaos ei keskiviikkoiltana kuitenkaan vaikuta mitenkään hallitsemattomalta. Teoksen ohjaajien Tarja Kannus-Kivelän ja Anne Ålanderin mielestä pieni sähinä kuuluu prosessiin kuin prosessiin.
"Se on sitä kuumaa ilmaa, joka pitää pallon lentämässä", sanoo Ålander.
Juhannusidyllissä työtön muusikko (Esko Strömmer) kokee ensirakkauden huuman, mutta kukkamekossa tanssiva tyttö (Leena Reinman-Turunen) liukuu tavoittamattomiin.
Rooleissa nähdään myös Outi Aine-Junttila mummona, Jyrki Okkonen valittajana, Kaisa-Mari Paananen variksena sekä Sweet sopranos eli Ulla Tolppa, Pirjo-Riitta Silvén ja Kaisu Koivurova. Kaikkiaan produktiossa on mukana kolmisenkymmentä kuorolaista.
Kuoroa säestävät viulisti Ismo Sirén, basisti Harri Sarkkinen, pianisti Piia Knihtilä ja hanuristi Jukka Pietilä. Laitisen sävelkielen lisäksi teoksessa kuullaan muun muassa Chydeniuksen ja Madetojan sävelmiä uusina sovituksina.
Laitisen ja perniöläisen kirjailijan Tuulia Ahon teos kantaesitettiin Tuiran kamarikuoron Sveitsin kiertueella Bernissä, Nyonissa ja Zürichissä viime kesäkuussa. Alppimaahan lähdettiin, kun kerran pyydettiin: kuoron edellinen esiintyminen siellä vuonna 2002 hurmasi yleisön. Tuolloin esitettiin perinteistä suomalaista kuoromusiikkia.
"Samanlaista ohjelmistoa emme halunneet tällä kertaa esittää, ja itse asiassa näyttämöllistä esitystä meiltä pyydettiinkin", sanoo Laitinen. Toivottua kuoron 30-vuotisjuhlamusikaalia ei ulkomaille pystytty viemään, joten uusi tuotanto pantiin tekeille.
Niukoista "lavasteista" eli erivärisistä huiveista ja seinällä roikkuvasta lakanasta näkyy, että Juhannusidylli on tehty reissuolosuhteisiin. "Ja sittenkin roinaa tuntui olevan mukana paljon", sanoo Laitinen.
Kuorot tekevät Laitisen mukaan jonkin verran näyttämöllisiä produktioita, mutta pääasiassa pysyvät tontillaan kuoro-ohjelmistossa.
"Olemme olleet Oulussa oopperan tekemisessä mukana vuodesta 1990, joten ruokahalu omaankin näyttämölliseen tuotantoon on kasvanut", sanoo Laitinen.
"Työtä tietysti riittää, kun tällaista esitystä valmistetaan. Esimerkiksi ammattitanssijoita ei ole kuorossa mukana, mutta laulajien kova motivaatio auttaa", kehuu Laitinen.
Kuorolaisesta löytyy tarvittaessa annos näyttelijää.
"Huomaa, että kuorolaiset ovat tottuneet liikkumaan näyttämöllä eivätkä he häkelly lavalla olemisesta. Porukka saa ihan selvästi toisistaan impulsseja uskaltaa", sanoo Ålander. Myöskään nopeita aikatauluja tai hyppyä paikkaamaan solisteja ei Tuiran kamarikuorossa pelätä.
Juhannusidyllissä ohjaajan työ on Kannus-Kivelän mielestä aika lähellä muovaamista, kun käytettävissä ovat mustiin pukeutuneet esiintyjät ja värikkäät huivit.
Mukautuvaisesta ja esityksissään joskus pitkin lattioita kontanneesta materiaalista muovaaminen on helppoa. Sopeutuminen ei ole aivan yleinen kuorojen piirre, tietää itsekin Tuiran kamarikuorossa laulanut Kannus-Kivelä.
"Upeaa, miten he pistävät itsensä likoon. Kukaan ei koskaan ole sanonut, että en tee, vaan laulajat ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan", kiittää Laitinen.
