Hut­tu­ky­läs­sä tai­vu­taan tan­goon, nuo­ri­so­seura ei tingi elä­väs­tä mu­sii­kis­ta

”Keskiyön tango koskaan en voi unhoittaa kuinka se kauniina soi”, laulaa tanssiyhtye Sarmaksen basisti Paavo Kokko, vaikka lauantai-ilta ei ole ehtinyt kuin kello yhdeksään.

Oululainen Sarmas veti väkeä Huttukylän nuorisoseuralle.
Oululainen Sarmas veti väkeä Huttukylän nuorisoseuralle.
Oululainen Sarmas veti väkeä Huttukylän nuorisoseuralle.
Kuva: Kontiainen Jarmo

”Keskiyön tango koskaan en voi unhoittaa kuinka se kauniina soi”, laulaa tanssiyhtye Sarmaksen basisti Paavo Kokko, vaikka lauantai-ilta ei ole ehtinyt kuin kello yhdeksään.

Silti tanssijat Kiimingin Huttukylän nuorisoseuralla nojautuvat toisiaan kohti yhtä tosissaan kuin keskiöinen tango vaatisi.

Kokko on tutussa paikassa: täällä kotikylänsä seurantalolla hän soitti aikanaan levyjä tanssijoille. Ja täällä hän aloitti myös muusikon taipaleensa, kun Sarmaksen edeltäjä, nuorisomusiikkia soittanut Mafia vuonna 1969 perustettiin.

– Sarmas on vähän kuin meidän houseband, nuorisoseuran nuijan varressa oleva Hannu Iisakka toteaa.

-
Kuva: Kontiainen Jarmo

Iisakka sanoo tulleensa toimintaan mukaan poikasena juuri Kokon houkuttamana.

– Paavo tarvitsi jonkun pyörittämään sijastaan sunnuntaisia ns. markan levytansseja. Se homma lankesi minulle. Sen jälkeen on tullut oltua mukana monessa.

Elävästä musiikista ei tingitä

Vähän matkaa kauniista Koitelista itään, kaikkiaan vain kolmisenkymmentä kilometriä Oulun keskustasta ja seitsemisen Kiimingin, sijaitseva nuorisoseura järjestää tansseja joka toisena lauantaina syyskuun alusta huhtikuun lopulle.

-
Kuva: Kontiainen Jarmo

– Sitten kilpailisimme vähän turhaan kesäpaikkojen kuten Ylikiimingin Nuijamiesten lavan kanssa, keittiövuorossa oleva Tiina Lehmikangas kommentoi.

– Meillä käy vakituiseen tanssijoita Kuusamosta ja Raahesta asti, Iisakka kertoo ylpeänä.

Ovesta käy paljon pariskuntia, mutta osuu silmiin sinkkujakin – tansseista haetaan sitä toista puoliskoa tänään yhtä lailla kuin takavuosina.

Toki moni käy tansseissa ihan liikunnan ja musiikin ilosta.

Väkeä houkuttelee paikalle hyvä tanssilattia, mutta myös se, että Huttukylälle tullaan nimenomaan tanssimaan. Karaoken tapaiset sivuviihteet eivät tänne kuulu, eikä puffetista ole tehty baaria vaikka olutta elämänluukulta saa ostaakin.

– Siitä ei tingitä, että musiikki on aina elävää, Iisakka vakuuttaa.

Seurantalolla satsataan perinteeseen, mikä varmaan myös viehättää monia kävijöitä; piletin maksukin on käteisellä.

Jokaiselle jotakin

Tanssien järjestäminen ei ole varoja jauhava sampo, mutta suureksi avuksi nuorisoseuran toiminnan järjestämisessä. Sitä onkin aika lailla aina liikuntaryhmistä veikkauskerhoon.

Tanssikurssikin on tarjolla, jotta uskaltaa puffetista salin puolelle ja tanssin pyörteisiin.

Erityisessä huomiossa ovat kylän lapset ja nuoret. Siksi Maire Niemi kantaa eteisaulan pöydälle pärekorillisen kauniisiin papereihin käärittyjä paketteja.

– Nämä kaikki ovat arpajaisten voittoja, joita olemme saaneet lahjoituksina. Yksi toki puuttuu: täytekakku. Se leivotaan sitten voittajalle myöhemmin. Arpojen myynnistä saadut rahat menevät kokonaan lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen.

Niemi mahtoikin saada arvat kaupaksi, sillä Vuoden tanssiyhtye -kisan vast’ikään voittanut Sarmas veti helmikuun ensimmäisenä lauantaina Huttukylän nuorisoseuralle kauden ennätysyleisön: peräti 170 lunasti tanssipiletin.

Katso kuvagalleria.

Ilmoita asiavirheestä