Oulussa 1960-luvulla vaikuttaneet profeettasisarukset Laila ja Aune Heinonen ovat yhä voimissaan ja jatkavat hengellistä toimintaansa Turun seudulla Kaarinassa. Heinoslaisuutena tunnettu liike on nykyiseltä nimeltään Suomen esirukoilijakansan esirukoilijat ja sillä on oma rukoushuone.
Heinosen sisarukset eivät anna haastatteluja, eivätkä aio olla mukana esimerkiksi oululaisen tuotantoyhtiö Klaffin suunnittelemassa dokumenttielokuvassa. Yhtiö etsii parhaillaan aikalaisia, jotka muistavat 1960-luvun tapahtumat: itse liikkeen ja sitä vastaan suunnatut mielenosoitukset.
"Päätimme, ettemme ole mukana elokuvassa millään tavalla, koska tiedämme etukäteen, millaisia tietoja muut haastateltavat antavat. Vanhoja asioita ei kannata enää repiä, annetaan nyt mennä, kunnes Herra itse näyttää, mistä on kysymys", kertoo esirukoilijayhdistyksen puheenjohtaja Henning Brännkärr.
Heinoslaisuus sai alkunsa vuonna 1960, kun Oulun tyttölyseon luonnontieteen lehtori Aune Heinonen ja hänen sisarensa lääninhallituksen kanslisti Laila Heinonen - varsinainen pääprofetta - alkoivat saarnata suuresta vaarasta, joka Suomea uhkaa Neuvostoliitosta. Kadotus uhkaisi kaikkia, ellei parannusta tehtäisi.
Brännkärrin mukaan liikkeen sisältö ei ole kovin paljon muuttunut. "Herra antoi silloin sanoman, joka löytyy sanomakirjasta. Ei kaikki aina tapahdu samana päivänä ja on sääli, etteivät ihmiset jaksa odottaa ja miettiä, mitä tämä tarkoittaa. Se mikä on tulossa, on tulossa."
Pakkahuoneenkatua vai Kirkkokatua pitkin
Brännkärrin mukaan mitään varsinaista tuomiopäivää liikkeessä ei ole määritelty. 1960-luvulla siitä kuitenkin puhuttiin ja esimerkiksi monet dokumenttielokuvan tiimoilta yhteyttä ottaneet kertovat istuneensa tiettynä uutena vuotena kirkossa odottamassa maailmanloppua.
"Joku jopa muistaa miettineensä, tuleeko se Pakkahuoneenkatua vai Kirkkokatua pitkin," kertoo tuottaja Kimmo Paananen.
Tuomiopäivän sijaan Brännkärr puhuu mieluummin pelastuksesta, joka saavutetaan, kun Suomessa ja pohjoismaissa on 800 000 henkilöä, jotka ottavat sanoman vakavasti. Sen lisäksi Suomesta pitäisi löytyä 8 000 esirukoilijaa.
Yhdistys ei kuitenkaan ilmoittele kokouksistaan ja värvää uusia jäseniä.
"Liikkeessä on annettu rukousvastuu rukousryhmälle, joka koostuu jäsenistä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Emme pidä julkisia tilaisuuksia, emmekä houkuttele ketään mukaan. Jäsenet ovat niitä, jotka olivat mukana silloin (1960-luvulla) ja heidän lapsiaan ", toteaa Brännkärr.
Sulkeutunut
yhteisö
Turun yliopiston uskontotieteen laitoksella on vuosikymmenten varrella kartoitettu Turun uskonnollista kenttää ja vuonna 1996 asian tiimoilta ilmestyi julkaisukin. Heinoslaisista siellä lukee:
"Tiedotusvälineiden otsikoihin nousee aina silloin tällöin uskonnollisia yhteisöjä käsitteleviä aiheita, etenkin kielteisiä. Turun seudulla näin kävi esimerkiksi vuonna 1993, kun Oulun profetiana tunnettua yhteisöä syytettiin muun muassa henkisestä painostuksesta. Kohu oli noussut Ruotsista erään entisen jäsen kertomuksen perusteella. Liike, viralliselta nimeltään Suomen esirukoilijakansan esirukoilijat r.y. on kotoisin Oulusta, jossa profeetaksi julistautunut Laila Heinonen toimi 1960-luvun alkupuolella. Sittemmin monet liikkeen jäsenistä muuttivat Kaarinaan, jossa heillä on oma pieni kirkko. Yhteisö on varsin sulkeutunut ja se toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Jäseniä liikkeessä on noin 180."
Tiedot kokosi nykyinen Åbo Academin tutkija, tohtori Tuomas Martikainen. Mitään meteliä esirukoilijat eivät edelleenkään pidä itsestään. Sen koommin, kun Martikainen itse otti 1996 yhteyttä heihin, hän ei ole kuullut koko ryhmästä mitään.