Lasketteluonnettomuuden jälkeen 16 viimeistä vuotta pyörätuolissa ollut Mirja "Miia" Häkkinen on taistelija.
Kuntoutuksella arkielämään toipunut vapaaehtoistyötä tekevä Oulun Invalidien yhdistyksen varapuheenjohtaja tietää, ettei alistuminen auta, vaikka vastassa olisi Oulun kokoisen kaupungin koneisto.
Häkkisen kädet rupesivat reistailemaan viime syksynä. Pyörien pyörittämisessä tuli ranteisiin hermopinteet.
Niinpä vasen käsi leikattiin maaliskuussa ja oikea huhtikuussa. Häkkinen otti etukäteen selville, mitä apua hänellä on mahdollisuus saada kaupungilta ja mitä tuo apu maksaa.
Neuvottelut Häkkinen aloitti hyvissä ajoin ennen leikkauksia jo joulukuussa, vaikka kaupungin puolelta vakuutettiin kaiken olevan kunnossa, kun leikkauksesta on tarkka tieto.
"Minulle tarjottiin vuodeosastolta paikkaa tai nosturisänkyä kotiin. Toisaalta sanottiin, ettei kotona kukaan laita ruokaa eikä pese pyykkiä saati silitä tai siivoa. Yhteyttä kehotettiin ottamaan ateriapalveluihin. Lopulta tulokseksi tuli, että minut autettaisiin ylös sängystä, annettaisiin WC-apua ja käytettäisiin suihkussa kerran viikossa", Häkkinen kertoo ja sanoo pitäneensä tarjousta aivan riittämättömänä.
Tiukkana
kannattaa olla
"Ymmärrän, että avun järjestäminen on vaikeaa. Kun ihmisten tekemisistä on kyse, niin aikataulutkin heittävät. Totuus on kuitenkin, että kentällä on aivan liian vähän henkilökuntaa. Minullekin varattiin tunti joka aamuksi, mutta hyvä, jos vartin ehtivät olla paikalla.
Neuvoteltavia asioita olivat myös kustannukset. Jos kotipalvelun takia joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, palvelu on maksutonta", Häkkinen vinkkaa kokemuksesta.
Häkkinen kehottaakin avuntarvitsijoita tiukkuuteen, kun he neuvottelevat palvelujen järjestämisestä.
"Sinänsä kaupungin henkilökunta on avuliasta. Mutta moniko kehtää riidellä heidän kanssa etukäteen palvelut? Leikkauspöydältä on turha anoa apua."
Haaste
päättäjille
Miia Häkkinen heittääkin haasteen päättäjille - niille, ketkä päättävät kotipalveluista.
Häkkisen mielestä ei ole järkevää, että vuorokauden aikana viisikin eri ihmistä käy antamassa osan avusta.
"Moniko vammainen tai vanhus jaksaa taistella avusta?"
"Haaste päättäjille, jotka määrittelette työt ja ajat, mitä kotipalvelun työntekijät saavat käyttää asiakasta kohti. Asettukaa kahdeksi viikoksi asiakkaan asemaan, joka on pyörätuolissa ja jonka kädet on leikattu:
Käytte kerran viikossa suihkussa silloin, kun se sopii avustajalle. Käytätte riittävän isoja vaippoja, sillä WC:hen ette pääse yksin, kun tarve tulee.
Kodissanne käy vuorokauden aikana viisi eri henkilöä avustamassa.
Ette syö kotiruokaa, vaan lämmitätte ateriapalvelun tuomaa.
Hankitte itse henkilökohtaisen avustajan, joka tekee normaalit kotiaskareet, koska teidän pakettiin ne eivät kuulu.
Miettikää, miltä ohjeittenne mukaan saatu apupaketti tuntuu kahden viikon kuluttua."
