Pankithan kokoavat tuloksensa asiakkaiden kustannuksella korkokatteen ja palvelumaksujen kautta. Mitä suurempi voitto, sitä tehokkaammin asiakkaita on nyhdetty.
Tosin pankkien tappiollisista tuloksistakaan ei kansalaisten ole syytä revetä riemuun, ei etenkään jos tappiot alkavat horjuttaa pankkeja. Sekin tilanne on Suomessa nähty, eikä sitä muistella hyvällä.
Oulun kaupungissa Oulun Energia ja kolme muuta kaupungin omistamaa suurehkoa liikelaitosta tekivät viime vuonna voittoa ja pääsivät tulostavoitteisiinsa. Energiayhtiö, Oulun Vesi, Oulun Satama ja Oulun Jätehuolto tulouttivat kaupungille yhteensä 36,3 miljoonaa euroa.
Tuloutettu summa vastaa lähemmäs kahta tuloveroprosenttiyksikköä. Viime vuonna tuloveroprosentti oli Oulussa 18, tänä vuonna noston jälkeen 19. Ilman liikelaitoksista tulevaa eurovirtaa veroprosentti siis keikkuisi kaupungissa nykyistä paljon korkeammissa lukemissa. Erityisen hyvin kaupungin kassaan lypsi Oulun Energia. Sen tulostavoite oli 20,9 miljoonaa, jonka lisäksi laitos teki omistajalleen kymmenen miljoonan lisätuloutuksen.
Luvut ovat komeita. Oulun Energian ja muiden liikelaitosten kohdalla on kuitenkin syytä tehdä se sama periaatteellinen kysymys kuin pankkien kohdalla: kuinka suureen iloon numerot antavat aihetta?
Jos Oulun Energia ja liikelaitokset eivät kaataisi kaupungin kassaan tuloutustaan, olisi pakko nostaa reippaasti veroprosenttia. Se aiheuttaisi hirmuisen äläkän.
Liikelaitosten taksojen kautta eurojen keruu hoituu paljon siistimmin. Ne maksut niellään helpommin. Kun laitokset pääsisivät voitolliseen tulokseen alemmillakin taksoilla, voidaan kuitenkin puhua kuntalaisten piiloverotuksesta.
Oulun liikelaitosten suurin tulouttaja eli energiakonserni toimii osaksi markkinoiden ehdoilla, osaksi niiltä suojassa. Markkinapuristus tuntuu tiukkana sähkön myyntihinnassa. Siksi sähkön hintaa ei voi nostaa kovin reippaasti. Viime aikoina Oulun Sähkönmyynti Oy:n hinnat ovat jo menettäneet sijoituksiaan hintataulukoissa, mikä on näkynyt asiakaskunnassa.
Jos ja kun Oulun kaupungin tuloutusodotukset säilyvät kovina vastaisuudessakin, katse siirtyy liikelaitoksissa yhä tiiviimmin niihin hintoihin ja maksuihin, jotka eivät määräydy markkinoiden mukaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi sähkön siirtohinta, kaukolämmön hinta sekä vesi- ja jätevesimaksut. Merkkejä tästä on jo nähty.