Nuori nainen on ammuttu, kuka miehistä on murhaaja?
Sarah on joutunut henkirikoksen uhriksi, mutta kuka miehistä on hänen murhaajansa: rakastaja, perheystävä vai yliopiston professori?
Rikoksen ratkaiseminen alkaa tapahtumapaikalta, jonne tekninen tutkija saapuu C.S.I.-televisiosarjoja mukailevaan tyyliin korkeissa koroissa ja tälläytyneenä. Asiantuntija kuitenkin valistaa, että tämäntyyppisessä murhajutussa rikospaikalla työskennellään valkoisessa suojahaalarissa. "Tällä pyritään estämään sitä, että rikospaikkatutkija itse jättäisi paikalle sellaisia jälkiä, jotka voisivat häiritä tuloksia", sanoo keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion johtaja Kimmo Himberg.
Rikospaikkatutkija on tarkka ja pitkäjänteinen
Takaiskusta toipunut tutkija käy johtolankojen kimppuun. Vainajan lähellä komeilee ampuma-ase ja hylsy, jotka otetaan sormenjälki- ja muita tutkimuksia varten talteen. Kiinnostavia löytöjä ovat myös vaillinainen viinapullo, kaksi lasia ja pihalla oleva kengänjälki. Kaatunut lamppu ja paikaltaan siirtynyt pöytä saavat C.S.I.-sarjoista oppia hakeneen tutkijan arvelemaan, että asunnossa on kamppailtu. "Törkeän rikoksen rikospaikkatutkinta kestää usein päiviä, joskus jopa viikkoja. Tavanomaisessa henkirikosjutussa on tuiki normaalia, että näytteitä otetaan ja lähetetään laboratoriotutkimuksiin satoja", Himberg kertoo.
Etukäteen ei voi tietää, mitkä näytteistä ovat lopulta tärkeitä.
Oikeuslääkärin tekemän ruumiinavauksen yhteydessä vainaja tutkitaan läpikotaisin. Tietoa voidaan saada esimerkiksi Sarahin kynsien alla olevista ihosoluista, kelloon tarttuneista hiuksista ja uhrin humalatilasta. "Henkirikoksen uhrin ruumiinavauksessa avauksen dokumentoinnin tekee yleensä rikospaikkatutkija."
Sormenjäljet ja dna johtavat tekijän jäljille
Tutkijan sormet syyhyävät päästä tekemään sormenjälki-, dna-, kengänjälki-, kuitu-, ase- ja muita tutkimuksia. Himberg kuitenkin toppuuttelee, että näytteitä tutkivat laboratoriossa aivan toiset ihmiset kuin paikkatutkinnasta vastaavat poliisit. Sitä varten KRP:ssä on molekyylibiologeja, kemistejä, perinnöllisyystieteilijöitä, eri alojen insinöörejä ja muita asiantuntijoita. Henkilökuntaa on 130.
"C.S.I:ssa on sellainen huvittava piirre, että kun vauhdikkaat tutkijat tulevat laboratorioon, jossain nurkassa istuu ikään kuin joku valkotakkinen hyypiö, joka on odotellut juuri sitä kyseistä näytettä", Himberg naurahtaa ja lisää, että oikeasti laboratoriot ovat monilta osin pieniä tehdaslaitoksia. Tarua tv-sarjoissa on myös se, että tekninen tutkija pääsisi mukaan takaa-ajoihin tai kuulustelemaan epäiltyjä. Kuulustelut kuuluvat niin sanotun taktisen tutkinnan työsarkaan.
Vaikka maallikko ei tietäisi teknisestä rikostutkinnasta mitään, kaksi sanaa on syytä painaa mieleen: sormenjälki ja dna. "Jos tekijä on karkuteillä eikä kukaan ole varmuudella nähnyt häntä, rikospaikalle jääneiden jälkien avulla ei ole kauhean monia mahdollisuuksia tunnistaa häntä varmuudella. Tosiasiassa ei ole muuta keinoa kuin sormenjälki ja dna", Himberg kertoo.
Dna-näytteeksi saattaa kelvata mikä tahansa materiaali, joka on jäänyt ihmisen kehosta paikalle. Edellytyksenä tietenkin on, että se löydetään.
Tutkija sai Sarahin murhaajan selville, mutta kuka tekijä on? Se selviää Murha Heurekassa -näyttelyssä Vantaalla.
