Ylilyönnit heikentävät laatua

Keskustelupalstojen ylilyönnit heikentävät tällöin luottamusta ammattilaisten tuottamiin toimituksellisiin aineistoihin. Media-alan itsesääntelyelimessä Julkisen sanan neuvostossa on selvitetty juuri tätä, miten yleisöpalstat voitaisiin liittää osaksi journalistien itsesääntelyä, jotta ne erottuisivat edukseen sosiaalisesta mediasta.

Neuvosto on kehottanut seulomaan verkkokeskustelujen puheenvuoroja ja tarvittaessa muokkaamaan niitä ennen julkaisemista.

Valvomaton aineisto olisi myös eroteltava selvästi muusta julkaistavasta aineistosta. Verkkokeskustelijat olisi tunnistettava, vaikka nimimerkkien harkittu salliminen onkin kannatettavaa. Lisäksi verkkoon kirjoittajille olisi kerrottava palstan luonteesta ja säännöistä sekä kirjoittajan ja toimituksen julkaisemiseen liittyvästä vastuusta.

Keskustelupalstojen rajoitukset koskevat useimmiten rasistisia ilmaisuja tai yksityiselämän loukkauksia.

Myös uskonnollisista kysymyksistä käytävää keskustelua saatetaan rajoittaa sen "loputtomuuden" takia. Samoin omia kantojaan toistavat tai kierrättävät kirjoittajat saattavat joutua ainakin väliaikaiseen boikottiin, jotta muidenkin puheenvuoroille löytyisi tilaa.

Verkkojulkaisut ja keskustelupalstat ovat perinteiselle medialle, esimerkiksi Kalevan tapaiselle sanomalehdelle tärkeä keino omien yleisöjen tavoittamiseksi. Suosituimmat verkkopalvelut ovatkin Suomessa perinteisten mediatalojen ylläpitämiä.

Verkkojulkaisun toimittajalla on valvontavastuu toimituksen tuottaman verkkojulkaisun ja siihen kiinteänä osana kuuluvan keskustelupalstan sisällöstä.

Avoimet keskustelupalstat eivät kuitenkaan ole verkkojulkaisun osia, eikä tällaisten palstojen ylläpitäjillä ole velvollisuutta valvoa erikseen palstalla käytävien keskustelujen lainmukaisuutta. Esimerkiksi perinteisessä joukkoviestinnässä keskustelupalstojen viestejä ei valita julkaistavaksi journalistisin perustein eikä toimitus useinkaan oikolue tai käsittele niitä. Keskustelut voivat synnyttää ylläpitäjälle kuitenkin eettisiä perusteita karsia laittomia tai hyvän tavan vastaisia viestejä.

Ensisijainen vastuu keskustelupalstoilla julkaistuista viesteistä on viestin kirjoittajalla.

Viestien julkaisupäätöksiä tekevän palstan ylläpitäjän vastuu on epämääräisempi. Sananvapauslain mukaan rikollisesta viestistä vastaa kirjoittaja tai siihen osallinen. Esimerkiksi Pääministerin morsian -kirjan yksityiselämää loukkaavista tiedoista tuomittiin kirjoittajan ohella poikkeuksellisesti myös kustantaja, koska tämä ei ottanut aktiivista roolia lainvastaiseksi osoittautuneen sisällön tuottamisessa ja muokkaamisessa.

Perinteisellä medialla on merkittävä rooli myös yksityisten ihmisten ilmaisuvapauden turvaamisessa, eikä toimituksia ole juurikaan tuomittu mielipiteiden julkaisemisesta.

Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suhtautunut kielteisesti siihen, että journalisteja rangaistaisiin muiden esittämien tietojen tai mielipiteiden välittämisestä.

Taannoin porvoolainen sanomalehti kuitenkin tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan lehden julkaistua yleisönosastokirjoituksen, jossa kritisoitu Israelin palestiinalaispolitiikka kytkettiin tarpeeseen eliminoida juutalaiset.

Jos sananvapautta rajoitetaan, taustalla on usein voimakas tarve yleisen järjestyksen turvaamiseksi. Vaikka sananvapaus mahdollistaakin monenlaisten mielipiteiden ilmaisemisen, sitä ei saa käyttää lainvastaisen toimintaan kannustamisessa tai tukemisessa.

Viestien lainmukaisuutta tulkitaan myös verkkokeskusteluissa kirjoittajan tarkoitusperillä eli sillä mihin hän ilmeisestikin on pyrkinyt lähettämillään viesteillä. Esimerkiksi yliampuvat mielenpurkaukset voidaan mieltää enemmänkin kirjoittajan omaksi hölmöilyksi.

Ongelmallisempia ovat suoranaiset kehotukset henkilöiden "ohjaamisesta saunan taakse" tai hyvinkin perustellut näkemykset, joissa ei kehoteta mihinkään suoraan toimintaan, mutta annetaan ymmärtää miten asiat olisi paras korjata esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa.

Tämäntapaisia viestejä voidaan käyttää henkilökohtaisena astinlautana poliittisessa keskustelussa, missä sananvapauden rajat ovat perinteisesti laajimmillaan.

Rajanvedon tulkinnanvaraisuudesta kertoo kaksi äskettäistä oikeustapausta. Toisessa Facebook-yhteisösivuston avoimen ryhmän "Olen valmis istumaan muutaman vuoden [maahanmuuttoministeri] Astrid Thorsin taposta" perustaja tuomittiin sakkoihin kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Toisessa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja pääministeri Matti Vanhasen ampumisella ja eduskunnan räjäyttämisellä vihjanneen verkkoviestijän syytteet kaatuivat, koska kirjoitus miellettiin lähinnä mielenpurkaukseksi, eikä näyttöä tarkoituksellisesta uhkauksesta löytynyt.

Kesäkuun alussa uusittiin rasismia ja viharikoksia koskevaa rangaistussäännöksiä.

Kansanryhmän vastaista kiihotussäännöstöä voidaan nyt soveltaa henkilöön, joka pitää rasistista materiaalia saatavilla verkossa, vaikka ei ole sitä itse laatinutkaan. Rangaistavuus kuitenkin edellyttää, että sivuston ylläpitäjä tietoisesti sallii lainvastaisen aineiston julkaisemisen saamastaan huomautuksesta huolimatta ja aineiston poistaminen olisi mahdollista.

Sananvapauslaissa lainvastaisen verkkoviestin jakelu voidaan keskeyttää tuomioistuimen määräyksestä ja virallisen syyttäjän, tutkinnanjohtajan, asianomistajan hakemuksesta jos viestin pitäminen yleisön saatavilla on sisällön perusteella ilmeisen rangaistavaa.

Lainvastaisen verkkoviestin poistaminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Uudella sääntelyllä pystytään näin puuttumaan verkossa julkaistuihin rasistisiin viesteihin aiempaa nopeammin ja estämään tai rajoittamaan niiden mahdollisesti synnyttämää vahinkoa.