Toimitukset pitävät nykyään ahkerasti yhteyksiä omaan lukijakuntaansa internetin kautta. Median ylläpitämät verkkosivustot ovatkin suosituimpia internet-keskustelujen alueita.
Perinteisiin yleisönosastoihin verrattuna internet on avannut ennennäkemättömät mahdollisuudet ottaa kantaa eri asioihin ja toteuttaa näin henkilökohtaista sananvapautta.
Koska ilmaisunvapaus on jokaisen perusoikeus, sitä voidaan rajoittaa vain poikkeuksellisesti. Verkkosivuston ylläpitäjä voi kuitenkin päättää, mitä se pitää omilla sivustoillaan julkaisemisen arvoisena. Mediataloille säännöstely on ennen kaikkea eettinen kysymys. Pyrkimyksenä on kantaa julkaisijan vastuuta omasta toiminnasta.
Palstalle kirjoittavat kantavat itse suurimman juridisen vastuun verkkoviestien sisällöstä, samoin muut kirjoittamiseen aktiivisesti osallistuneet. Yleistä turvallisuutta ja järjestystä ei saa vaarantaa esimerkiksi rasistisilla puheilla, rikoksiin yllyttämällä tai uskonrauhaa rikkomalla. Sananvapaus ei myöskään oikeuta loukkaamaan yksittäisten henkilöiden yksityisyyttä tai mainetta.
Liian herkät julkaisukiellot kuitenkin rajoittavat jokaiselle kuuluvaa sananvapautta. Rajoitukset liittyvät useimmiten asioiden esitystapaan, eivätkä siihen, mistä asioista puhutaan. Sananvapauden laaja tulkinta näkyy esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa. Niiden mukaan myös loukkaavat, järkyttävät ja levottomuutta aiheuttavat kärjistykset ja provokaatiot sellaisenaan ovat osa ilmaisunvapautta. Poliittiseen keskusteluun osallistumista ei saisi lainkaan rajoittaa.
Lainvastaisen ja sananvapauden mukaisen viestinnän välinen rajanveto voi olla kuitenkin ongelmallista ja tulkinnanvaraista. Viime kädessä joudutaankin tulkitsemaan kirjoittajan tarkoitusperiä väitteiden julkistamisessa. Politiikkoja ja muita julkisia toimijoita saa arvostella hyvinkin henkilökohtaisesti, jos arvostelu voidaan tulkita henkilön menettelyn arvioimiseksi. Fyysistä turvallisuutta vaarantavat laittomat uhkaukset ja toimintakehotukset voivat sitä vastoin olla lainvastaisia.
Internetiin avoimen sivuston Olen valmis istumaan muutaman vuoden [silloisen maahanmuuttoministeri] Astrid Thorsin taposta perustaja sai ehdollista vankeutta kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oikeuden mukaan arvostelu ei kohdistunut Thorsin virkatoimintaan, vaan loukkasi häntä henkilönä. Lisäksi uhkauksen pelättiin johtavan todelliseen vaaratilanteeseen. Raskauttavaa asiassa oli, että tuomittu oli sivuston perustaessaan pyrkinyt saamaan sille mahdollisimman laajaa julkisuutta.
Hieman vastaavassa tapauksessa valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja pääministeri Matti Vanhasen ampumista ja eduskunnan räjäyttämistä uutisryhmän keskustelupalstalla ehdottaneen kirjoittajan syytteet kuitenkin kaatuivat. Oikeus mielsi kirjoituksen mielipiteen ilmaisuksi ja kirjoittajan turhautumiseksi yleiseen taloudelliseen tilanteeseen ja politiikkaan. Kirjoituksen ilmaisuja, kuten ”voisin vaikka itsekin ampua” ei tulkittu konkreettiseksi kehotukseksi tai houkutukseksi väkivaltaan.
Politiikan ohella vastaavanlainen kuuma verkkokeskustelujen aihealue on pakolaiset ja muut vähemmistöryhmät, joiden turvallisuus voi vaarantua uhkausten, panettelujen tai solvausten seurauksena. Osaltaan juridisia ongelmia synnyttää nettiin kirjoittamisen vaivattomuus.
Keskustelupalstan ylläpitäjän vastuu viestien sisällöistä voi tulla arvioitavaksi toisin kuin kirjoittajan kohdalla vain jos ylläpitäjä tietoisesti sallii palstansa muodostuvan rikollisten viestien julkaisukanavaksi.
Internet on suomalaisessa lainsäädännössä yksi joukkoviestinnän jakelukanava lehdistön, radion ja television ohella. Laissa on kuitenkin erotettu toisistaan verkkojulkaisu ja verkkoviesti. Edellinen on säännöllisesti julkaistava, laajempi sisältökokonaisuus verkossa. Jälkimmäinen on vastaavasti mikä tahansa yksittäinen viesti, esimerkiksi median ylläpitämillä keskustelupalstalla.
Avoimia keskustelupalstoja ei tulkita verkkojulkaisun osiksi, eikä tällaisten palstojen ylläpitäjillä ole nimenomaista velvollisuutta valvoa erikseen palstalla käytävien keskustelujen lainmukaisuutta. Toimitusten tuomitseminen yleisön mielipiteiden julkaisemisesta ylipäätään voisi olla ongelmallista, koska perinteisellä medialla on julkaisufoorumin tarjoajana merkittävä rooli myös yksityisten ihmisten ilmaisuvapauden turvaamisessa.
Valvontavelvoitteen puuttuminen ei kuitenkaan rajaa pois sivuston ylläpitäjän velvoitteita reagoida ylläpitämillään palstoilla käytäviin lainvastaisiin keskusteluihin. Rangaistavuus kuitenkin edellyttää ylläpitäjältä tahallisuutta. Näin käy esimerkiksi, jos tämä ei poista ilmeisen lainvastaista, kansanryhmän turvallisuutta vaarantavaa aineistoa sivustoltaan saamastaan huomautuksesta huolimatta, vaikka poistaminen olisi teknisesti mahdollista.
Verkkosivuston ylläpitäjään kohdistuvalla sääntelyllä pyritään puuttumaan verkossa julkaistuihin rasistisiin viesteihin aiempaa nopeammin ja estämään tai rajoittamaan niiden mahdollisesti synnyttämää vahinkoa. Myös verkkopalveluja tarjoavien operaattorien on keskeytettävä lainvastaisten verkkoviestien jakelu viranomaisen määräyksestä, jos viestin pitäminen yleisön saatavilla on sisällön perusteella ilmeisen rangaistavaa. Lainvastaisiksi todetut viestit on tarvittaessa myös poistettava.
Ensimmäisen Facebook-sivustoa koskeneen oikeusratkaisun mukaan keskusteluryhmän Maahanmuuttokeskustelu ilman sensuuria perustaminen Facebookiin sellaisenaan ei ollut rikos, eikä ryhmän perustajalla ollut velvoitetta ryhtyä keskustelun ylläpitäjäksi, jolle keskustelun valvonta lain mukaan kuuluisi. Perustaja ei ollut perustamisvaiheessa tietoinen sivustolle myöhemmin lähetettävien viestien lainvastaisuudesta, eikä hänellä ollut mahdollisuuksia poistaa laittomia viestejä tai koko keskusteluryhmää. Osa lainvastaisten viestien kirjoittajista tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Keskustelupalstojen valvominen on usein jälkikäteistä reagointia jo tapahtuneeseen eikä kaikkea epätoivottavaa tai edes laitonta sisältöä välttämättä pystytä karsimaan ennakkoon. Lisäksi suosittujen palstojen kaikkien viestien edes pintapuolinen läpikäyminen on käytännössä mahdotonta.
Toimitustyön näkökohdasta julkaisijan vastuun rajoittaminen on käytännöllistä. Päinvastoin kuin tiedotusvälineiden varsinaisissa verkkojulkaisuissa, keskustelupalstojen viestejä ei valikoida julkaistavaksi journalistisin perustein. Toimitukset eivät välttämättä myöskään oikolue tai käsittele julkaisemiaan tekstejä.
Media-alan ongelmana kuitenkin on se, että yleisön tuottamat verkkoviestit mielletään toimituksen tuottamaksi aineistoksi, jolloin keskustelupalstojen ylilyönnit heikentävät journalismin uskottavuutta laajemmin. Alalla onkin pidetty tärkeänä keskustelupalstojen sisältöjen liittämistä osaksi journalismin itsesääntelyä, jotta toimitukselliset sisällöt erottuisivat edukseen sosiaalisessa mediassa. Eettiseen itsesääntelyyn palataan tämän sarjan seuraavassa osassa.