Vaikuttajien teot läpinäkyviksi

Median yleisöllä on oikeus saada riittävästi tärkeää tietoa ihmisten toiminnasta. Tällöin puhutaan julkisen edun toteutumisesta.

Varsinkin poliitikoilla on korostunut julkisuuden sietovelvollisuus.

Medialla on oikeus ja jopa velvollisuus valvoa poliittista vallankäyttöä ja myös muita poliitikkojen toimintoja.

Heidän yksityiselämänsä onkin hyvin rajattua oman aseman vuoksi, eivätkä yksityiselämän toiminnat saa olla ristiriidassa julkisten luottamustehtävien kanssa.

Johtavilla viranhaltijoilla on vastaavanlainen velvoite viranomaisroolinsa pohjalta.

Julkisuusvelvoite ulottuu myös politiikan ja virkamiestyön ulkopuolelle, ja eri aloilla toimivilla ihmisillä se voi olla hyvinkin vaihteleva.

Esimerkiksi raamatun oppeja korostavan kirkkoherran syrjähypystä tai perättömiä uutisia työstävästä toimittajasta saa kertoa, mutta nimenomaan suhteessa tällaisessa toiminnassa edellytettävään julkiseen
luottamukseen.

Julkisuuteen liittyy usein keskustelua moraalista ja hyväksyttävästä toiminnasta.

Julkkisten kohdalla korostuu heidän mielipidevaikuttajan ja esikuvan roolinsa.

Puhutaankin hiljaisesta ja jopa katkeamattomasta julkisuussuostumuksesta, jos tämä on jo aiemmin pyrkinyt kertomaan yksityiselämänsä asioista
mediassa.

Yksityisyydensuojansa laajuuden pohjalta henkilöt voidaan jakaa vallankäyttäjiin, julkisuuden henkilöihin ja tavallisiin kansalaisiin.

Yhteiskunnallisen aseman ohella yksityisyydensuojan laajuuteen vaikuttaa käsiteltävä asiayhteys, ja yksityisyydensuoja on sitä matalampi, mitä merkittävämmästä tiedosta on kyse.

Myös tavallisten kansalaisten kohdalla nimenomainen suostumus tapahtuu esimerkiksi suostumalla haastateltavaksi, osallistumalla johonkin näkyvään, uutisarvoiseen tapahtumaan tai jopa ryhtymällä suhteeseen julkisuuden henkilön kanssa.

Viimeksi mainitussa tosin edellytetään vapaaehtoista osallistumista johonkin julkiseen tilaisuuteen.

Medialla on oikeus puuttua yksityisiin asioihin kuitenkin vain välttämättömässä määrin, jotta jutussa käsitellyt tekemiset ja tarkoitukset tulevat
ymmärretyiksi.

Esimerkiksi rikosasioiden käsittelyssä ei saa tuoda esiin epäillyn tai tuomitun kaikkea entistä elämää. Ongelmat korostuvat tilanteissa, joissa julkisuus on kohteelleen kielteistä.

Lain mukaan kiellettyä on julkaista tunnistettavan henkilön yksityiselämästä loukkaava tieto, jossa ei ole kysymys hänen yhteiskunnallisen tai vastaavan julkisen toimintansa arvioinnista eikä julkaisemisella ole samanaikaisesti erityistä yhteiskunnallisesti tai yleistä
merkitystä.

Tiedoilla onkin oltava selkeä yhteys yhteiskunnallisesti merkittävään keskusteluun, eikä pelkkä yleisön uteliaisuuden tyydyttäminen riitä. Yksityisyyden ja julkisen välinen rajanveto on yksi mediajulkisuuden kiistanalaisimpia kysymyksiä.

Periaatteessa jokaisella on oikeus päättää millä tavoin hänestä kerrotaan mediassa.

Vastaavasti median sananvapaus takaa, että tälläkään perusteella siltä ei estetä tärkeän tiedon välittämistä.

Viestintäoikeuden ja journalismietiikan asiantuntija, FT Heikki Kuutti arvioi Kalevan juttuja tällä palstalla.