Rikoslaissa kielletyllä kiihottamisella kansanryhmää vastaan halutaan estää sellaisten lausuntojen tai tiedonantojen levittäminen, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan esimerkiksi jotakin kansallista, rodullista tai etnistä ryhmää.
Vastaavanlaisen suojan saavat monenlaiset muutkin vähemmistöt kuten ateistit, ulkomaalaiset opiskelijat ja homoseksuaalit.
Uhkaukseksi mielletään mikä tahansa vakavasti otettava aikomus, panetteluksi perätön syyttely ja solvaukseksi loukkaava nimittely tai ihmisarvon alentaminen. Väitteiden kriittinen tarkastelu kuitenkin poistaa toiminnan tahallisuuden. Hyväksyttävää on esimerkiksi kansanryhmän ominaisuuksien tieteellinen -- ei-näennäistieteellinen -- tarkastelu ja väitteiden perusteleminen.
Rajoituksilla pyritään estämään stereotyyppisten yleistysten leviämistä ja ennakkoluulojen vahvistumista. Jokainen samaan kansanryhmään kuuluva voisi joutua vainon kohteeksi. Kielteisen mediakäsittelyn pitäisi kohdistua henkilöön yksilönä, ei minkään viiteryhmän jäsenenä.
Eettisesti median toimintaa rajoittaa se, että etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai muuta näihin verrattavaa ominaisuutta ei saa tuoda esiin tiedonvälityksessä asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Tieto voidaan mainita, jos se on olennaista käsiteltävän asian ymmärtämiseksi tai valaisee sitä. Esimerkiksi toisilleen tuntemattomien romanien keskinäistä välienselvittelyä uutisoitaessa etnisen taustan mainitseminen voi olla välttämätöntä tapahtumien syiden (verikostoperinne) ymmärtämiseksi.
Tärkeä julkaisuperuste voi myös olla esimerkiksi jonkin väestöryhmän yliedustus rikostilastoissa tai poliisin kaipaamat silminnäkijähavainnot tummaihoisten ryöstäjien tavoittamiseksi.
Julkisen sanan neuvoston mukaan lehtijutun viittaukselle "kansallispukuisista naisista" alusvaatteiden vohkijoina ei kuitenkaan ollut perusteita edes tämäntapaisena kiertoilmaisuna, koska etnisellä taustalla ei voida selittää rikollista toimintaa. Toisessa tapauksessa pahoinpitelijän kutsuminen "vähemmistökansalaiseksi" ei ollut ongelma, koska nimitys ei viitannut mihinkään yksittäiseen kansanryhmään.
Rikoslaki kieltää myös väkivaltakuvausten valmistamisen ja levittämisen. Lainkohtaa ei kuitenkaan sovelleta tiedonvälitykseen esimerkiksi sotatapahtumien raportoinnissa. Elokuvaan sisältyviä väkivaltakuvauksia voidaan hyväksyä, jos niillä on taiteellista arvoa.
Uskonrauhan rikkomiskiellolla halutaan suojata uskonnonharjoitusta ja uskonnollisia tunteita. Sananvapauden kannalta ongelmana on kuitenkin kiellettävien asioiden monitulkintaisuus ja se, miten loppujen lopuksi määritellään jonkin yhteisön uskonnolliset arvot.
Rangaistavuus edellyttääkin loukkaamistarkoitusta eli korostettuna tahallisuutta. Nykyinen kansanedustaja Jussi Halla-Aho tuomittiin hovioikeudessa sakkoihin, kun hän oli Koraania tulkitsemalla yhdistänyt blogikirjoituksessaan islamin pedofiliaan.
Kohua herättäneiden Muhammed-aiheisten pilakuvien julkaiseminen Suomen Sisu ry:n verkkosivuilla ei rikkonut uskonrauhaa eikä Vapaa-ajattelijain liittoa kohtaan nostettu syytettä sen nettisivuillaan julkaisemista kristinuskonaiheisista pilakuvista.
Muhammed-kuvat loukkasivat muslimien uskonnollisia tunteita, mutta menettelystä puuttui erityinen loukkaamistarkoitus. Vastaavasti evankelis-luterilaiselta kirkolta edellytettiin, että valtaa käyttävänä instituutiona se on siedettävä myös tämäntapaista itseensä kohdistuvaa kiritikkiä.
Yleisen edun vastainen toiminta ei ole juurikaan koskettanut perinteisen median tiedonvälitystä. Ongelmia on syntynyt nimenomaan internetin verkkokeskusteluissa ja yksityisten henkilöiden ylläpitämissä blogeissa. Perinteisen median juridinen vastuu verkkokeskusteluista ulottuu vain sen itsensä ylläpitämille keskustelupalstoille ja niihinkin vain jos toimitus itse hyväksyy etukäteen keskustelussa julkaistavat mielipiteet.
Kommentoi