Toimituksia vaivaa palautepula

Internet lisää toimitusten ja mediayleisön vuorovaikutusta. Viestimien ylläpitämillä keskustelupalstoilla käydään vilkasta keskustelua ja otetaan ahkerasti kantaa eri asioihin.

Toimitustyön julkisuudesta ja näkyvyydestä huolimatta toimittajien suoraan saama palaute omasta työstä on kuitenkin vähäistä. Kriittinen yleisöltä tuleva palaute antaisi toimituksille mahdollisuuksia ja samalla myös velvoitteita avata omaa työtään lukijoille. Toimitusten ulkopuolisilla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä esimerkiksi siitä, miten juttujen aiheet ja lähteet on valittu ja miksi julkisuuteen nostettuja asioita on käsitelty valitulla tavalla.

Tasapuolisuutta on saatettu rikkoa uutisvalinnoissa tai asioille annetuissa painotuksissa, henkilöiden tai instituutioiden perusteettomassa suosimisessa tai mustamaalaamisessa, piilomainonnassa, epäkriittisessä lähteiden käytössä ja kuvavalinnoissa. Kaikki ovat omiaan nostattamaan epäilyjä juttujen taustalla vaikuttavista salatuista motiiveista.

Vaikka journalistiset perusteet olisivatkin perusteltuja, niitä ei ymmärretä, jos ne jätetään julkisuudelta piiloon.

Henkilökohtainen vastaaminen yksittäisiin yhteydenottoihin ei kuitenkaan riitä, vaan laajemman yleisön luottamuksen säilyttäminen edellyttää ongelmatilanteiden julkista käsittelyä omassa välineessä.

Kuolleeseen tilanteeseen on vaikuttanut se, että suomalaiset joukkoviestimet eivät juurikaan ole suosineet ulkomailla yleisiä toimituskohtaisia lukija-asiamiehiä. Tiedustelin joitakin vuosia sitten suomalaisilta päätoimittajilta kiinnostusta tämäntapaiseen järjestelyyn. Pääosin lukija-asiamiehet nähtiin joko täysin tai melko tarpeettomiksi.

Lukija-asiamiehen rooli miellettiin epäselväksi, toimitusten pelättiin menettävän journalistista päätösvaltaansa ja lukija-asiamiesten käyttöönoton arveltiin latistavan journalismia. Ylipäätään mahdollisuudet arvioida toimitustyötä nähtiin haasteellisiksi, koska journalistisista ratkaisuista pystytään esittämään perustellusti hyvinkin vaihtelevia näkemyksiä.

Esimerkkejä Kalevan toimitustyötä koskevasta lukijapalautteesta

”Perumme firman Kalevan, syy: meidän mielipiteitä ei koskaan julkaista tekstaripalstalla, vaikka ovat todella asiallisia.”  (16.1.2012)
Toimitukset eivät voi koskaan julkaista edes kaikkea asiallista palautetta yksinkertaisesti rajallisen palstatilan takia. Myös tekstiviesteille varatun palstan koon on oltava suhteessa lehden muun aineiston tilaan. Verkkokeskustelussa vastaavanlaista tilarajoitetta ei ole, ja siellä viestien karsimiseen vaikuttaa ennen kaikkea sisällön asiallisuus.

”Tilaajana katson oikeudekseni vaatia Kalevaa useammin päivittämään kasvokuvakatalogia. En jaksa uskoa, ettei lehden arkistosta löydy asiallisempaa kasvokuvaa yhdestä presidenttiehdokkaasta.”  (10.1.2012)
Poliitikkoja kuvataan jatkuvasti, eikä vaihtoehtoisten kuvien puuttuminen ole toimituksissa ongelma. Poliitikkojen valokuvat ovat tärkeä osa politiikan journalismia, ja esimerkiksi erilaiset ilmeet ja asennot paitsi herättävät lukijoiden mielenkiintoa, myös synnyttävät kuvatuista henkilöistä vaihtelevia mielikuvia. Henkilökuvien ”asiallisuus” on aina suhteellista.

”Tyhjänpäiväisten korvausten hausta kerrotaan isosti. Kyseenalaisista isoista menopäätöksistä (esimerkiksi kallioparkki) pienesti. Kuka maksaa?”  (20.12.2011)
Julkisten varojen käytön seuraaminen on erittäin tärkeä osa toimitustyötä. Jos johonkin asiaan ei ole puututtu, kyse ei useinkaan ole ollut aiheen välttelystä vaan siitä, että sitä ei ole tärkeydestä huolimatta saatettu huomata kiireisessä uutistyössä. Tämäntapaiset lukijoiden huomiot ovat erityisen tärkeitä jotta asioita pystytään ottamaan jatkossa käsittelyn kohteeksi.