Epäkohdat kaipaavat yksityiskohtia
Kaleva 28.11.2011
Kalevan juttu Koulukantelut lisääntymässä käsitteli opiskelijan eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemää kantelua opettajan laiminlyönneistä, tenttien hylkäämisistä ja kiusaamisesta.
Jutussa ei paljastettu opiskelijan henkilöllisyyttä tai oppilaitosta, mutta siinä siteerattiin oppilaitoksen oikeusasiamiehelle antamaa vastinetta, jossa väitteet kiistettiin.
Kantelua ei ollut vielä jutun julkaisuhetkellä ratkaistu. Lisäksi oikeusasiamiehen saamia kanteluja käsiteltiin jutussa yleisellä tasolla.
Kantelijan nimetön esiintyminen ja yksityiskohtien vähäisyys johtavat kuitenkin siihen, etteivät lukijat itse onnistu arvioimaan tapauksen paheksuttavuutta, vaan siitä pystyttiin esittämään vain kahden tahon ristiriitaiset käsitykset.
Kainalojuttu Kiistaan ei aina löydy ratkaisua totesikin valitusten monitulkintaisuuden.
Yhteiskunnallisten epäkohtien mediakäsittelyssä ylipäätään olisi tärkeää pystyä tuomaan esiin riittävästi yksityiskohtia, jotta julkinen kritiikki voidaan kohdistaa oikeaan osoitteeseen.
Toisaalta lehdellä ei yksityisyyssuojan takia ole mahdollisuuksia nimetä kantelun tehnyttä opiskelijaa, jos tämä ei tahtonut esiintyä nimellään vielä keskeneräisessä tapauksessa.
Nimettömät tuomitut
Kaleva 17.12.2011
Romumetallijuttu etenee hoviin -jutussa julkistettiin Oulun käräjäoikeuden langettamia vankeustuomioita laajassa pohjoissuomalaiseen romumetallikauppaan liittyvässä talousrikosvyyhdissä. Vähintään kahden vuoden vankeustuomion saaneet viisi tekijää mainittiin nimillä, mutta neljästä pienemmän rangaistuksen saaneesta kerrottiin tuomion yhteydessä vain syntymävuosi.
Rikos ei ole lähtökohtaisesti yksityisasia, joten esimerkiksi tuomittu ei voi kieltää henkilöllisyytensä paljastamista. Pääsääntöisesti yksityiselämään liittyvä tieto voidaan paljastaa, jos kyse on henkilön julkisen toiminnan arvioimisesta ja tiedolla on yhteiskunnallista merkitystä.
Moni mediatalo pitää kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta rajana tuomitun henkilöllisyyden paljastamiselle. Kaikki mediat eivät paljasta tekijöitä välttämättä tällöinkään. Toisaalta vähäpätöisempiinkin rikoksiin tai rikkeisiin syyllistynyt voidaan nimetä mediassa, jos kyse on vallankäyttäjästä ja muutoin julkisuuden henkilöstä.
Poliitikon syntilista
Kaleva 28.10.2011
Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli saanut eduskuntaryhmältään varoituksen, joka liittyi Hakkaraisen julkisesti esittämään toiveeseen homojen, lesbojen ja somalien karkottamisesta Ahvenanmaalle (Hakkaraiselle varoitus). Uutisoinnin yhteydessä mainittiin Hakkaraisen kymmenen aiempaa "tempausta", harkitsemattomien lausumien ohella muun muassa humalassa riehuminen, ylinopeussakko ja vanha varkaustuomio.
Tämäntapainen vanhojen "syntilistojen" esiin kaivaminen ja kertaaminen on yleistynyt mediassa. Pyrkimyksenä on tarjota lukijoille päivitetty kuva vallankäyttäjän toiminnasta henkilön arvioimiseksi.
Historian tapahtumien raportointi antaakin henkilöstä kokonaisvaltaisemman ja todenmukaisemman kuvan kuin pelkkä viimeisimmän yksittäisen tapauksen uutisointi.
Levottomia tietoja
Kaleva 11.12.2011
Oulun seudulla oli havaittu poikkeuksellisen runsaasti kilpirauhassyöpää maan muihin osiin verrattuna (Kilpirauhassyöpää paljon Oulussa). Jutun yhteydessä julkaistu levinneisyyskartta antoi hyvän vertailupohjan maan muihin alueisiin.
Jutussa ei kuitenkaan pystytty tuomaan esiin syitä ilmiön laajuudelle, vaikka eri vaihtoehdoista spekuloitiin ja kiisteltiin. Vaikka juttu saattoikin synnyttää lukijoissa paniikkimielialaa, kerrotuilla tiedoilla on laajaa yleistä merkitystä, eikä esimerkiksi levottomuutta aiheuttavien tietojen kertomista ole syytä kieltää tietojen luonteen pohjalta.
Lehden on kuitenkin syytä palata asiaan heti, kun syövän paikalliseen levinneisyyteen on saatu lisävalaistusta.
Vaarallista journalismia
Kaleva 19.10.2011
Poliisi teki suuriskun Oulussa -jutussa selvitettiin taustoja poliisin Diablos MC Finland moottoripyöräkerhon Oulun tiloihin tekemästä kotietsinnästä ja haastateltiin nimettömänä joitakin kerhon jäseniä.
Toisessa jutussa (Uusi rikollisjengi Ouluun) mainittiin "kaikkein vaarallisimmista rikollisista" koostuvan United Brotherhoodin rantautuneen Ouluun.
Molempien juttujen tekijöiksi oli erikoisesti mainittu pelkkä "Kaleva" ilmeisestikin siksi, että aihe ja sen käsittely on herkkää myös kirjoittajan ja kuvaajan turvallisuuden näkökulmasta.
Vaikka tekijänoikeuslaki ja toimituskäytäntö edellyttävät tekijöiden mainitsemista juttujen ja kuvien yhteydessä, toimittajalla ja kuvaajalla on halutessaan oikeus säilyä nimettöminä jutun tekijöinä.
Lehtiyhtiöllä on lisäksi velvollisuus huolehtia henkilöstönsä turvallisuudesta myös tämäntapaisissa tilanteissa. Jutussa nimellä haastatellun tutkinnanjohtajan voidaan katsoa toimivan asiassa "viran puolesta".
Tuomiopäivän ennustus
Kaleva 2.12.2011
Valtiosihteeri Raimo Sailas kommentoi euroalueen kriisiä ilmestyskirjaa mukaillen toteamalla "tuomiopäivän olevan hyvin lähellä, kahden päivän päässä siitä, kun tämä juttu ilmestyy". Edelleen Sailaksen mukaan kriisin seurauksena "Eurooppa on kuilun partaalla" ("Tuomiopäivä on hyvin lähellä").
Värikkäästä kielestään tunnetun Sailaksen sanomisia ei jutussa juurikaan sensuroitu, mikä saattoi järkyttää pikaisesti otsikon lukenutta tai kriisiin vähemmän perehtynyttä lukijaa.
Vaikka kärjistykset ovatkin osa journalismin käytäntöjä, poliitikkojen eurokriisiä mustamaalaavien arviointien on arveltu lisäävän suomalaisten masennusta ja pelkoa. Tuomiopäivän otsikot olisikin varattava nimenomaan siihen oikeasti viimeiseen juttuun, jotta ennustuksen paikkansapitävyyttä ei tarvitsisi enää jälkikäteen ihmetellä.
Jonkinasteista lohtua tuomiopäivän jälkeiseen elämään toi kuitenkin Sailaksen haastattelun alla julkaistut ministeri Antti Tanskasen eurokriisiä koskevat arvioinnit, joiden mukaan "nyt ei pidä hötkyillä" ja "talous ei koskaan lopu".
Joulusaunaa helvetissä
Kaleva 20.12.2011
Kalevan pilapiirtäjän Jarin piirroksessa piru lupasi edesmenneelle Pohjois-Korean johtajalle Kim Jon Ilille tarkistavansa, onko joulusaunassa vielä tilaa.
Juuri kuolleen valtion päämiehen sijoittaminen helvettiin on voimakas näkemys tämän harjoittamasta sortopolitiikasta, mutta pilapiirrokseen muotoon puettuna loppujen lopuksi kuitenkin hyvin tavanomainen esimerkki poliittisesta kannanotosta, vaikka osa lukijoista saattaakin pitää sitä mauttomana.
Suomen rikoslaissa ei ole ollut enää pitkään aikaan erillistä säädöstä, jolla ulkovaltoja loukkaava mediakirjoittelu olisi rangaistavaa.
