Sananvapauden lähtökohtana on usko siitä, että asioista löytyy "totuus", kun ihmiset voivat ottaa vastaan kaikenlaisia viestejä useista eri lähteistä, muodostaa asioista vapaasti oman mielipiteensä ja osallistua avoimesti julkiseen keskusteluun.
Tavoitteena on turvata myös median vapaa kehitys ja moniarvoisuus.
Sananvapaus ei välttämättä kuitenkaan edellytä medialta erityistä "sananvelvollisuutta". Yksittäisillä toimituksilla säilyy edelleenkin oikeus päättää mitä asioita ja miten ne kertovat omille yleisöilleen. Suomalaisen sananvapauden hyvä yleistilanne ei näin ollen välttämättä kerro sitä, miten media tätä vapauttaan käyttää esimerkiksi tutkiessaan politiikkaa tai elinkeinoelämää.
Kansalaisten tiedonsaannin kannalta olennaista voikin olla, mitä asioita media jättää kertomatta.
Sananvapauden suhteen Suomea sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen määräykset, joissa korostetaan median oikeutta jakaa ja yleisön oikeutta ottaa vastaan tietoa "kaikista yleistä mielenkiintoa herättävistä kysymyksistä".
Näitä ovat esimerkiksi poliittinen keskustelu, viranomaisten menettelytavat, tuomioistuinten toiminta, verovarojen hoitaminen, potilasturvallisuus ja tapa, jolla poliitikot täyttävät tehtävänsä.
Kerrottavat tiedot voivat olla sekä myönteisiä, vaarattomia ja yhdentekeviä että loukkaavia, järkyttäviä ja levottomuutta herättäviä.
Myös tietynasteinen liioittelu tai jopa provokaatio on medialta hyväksytty, tosin tietyissä rajoissa.
Sananvapaus ei ole aina ehdotonta ja sitä voidaan rajoittaa yleisen turvallisuuden lisäämiseksi, rikollisuuden estämiseksi tai terveyden suojaamiseksi. Rajoitukset voivat olla perusteltuja myös yksilöllisten oikeuksien, kuten maineen ja luottamuksellisen tiedon turvaamiseksi.
Rajoitusten tarpeellisuudesta on kuitenkin oltava vakuuttavaa näyttö, ja niiden on oltava suhteessa hyväksyttävään tarkoitukseen. Esimerkiksi ylimitoitetut medialle langetetut seuraukset voivat haitata merkittävästi niiden tiedonvälitystehtävän hoitamista jatkossa.
Sananvapauteen kuuluu, että samoista faktoista voidaan esittää hyvinkin vaihtelevia tulkintoja. Olennaista kuitenkin on, että media on varmistanut riittävästi kertomiensa tietojen paikkansapitävyyttä ja että esitetyille väitteille on olemassa jonkinlainen johdettu selitys. Medialle voidaankin asettaa merkittäviä velvoitteita arvioida käyttämiensä tietolähteiden luotettavuutta.
Merkitystä on myös käsiteltävän asian laajemmilla yhteyksillä ja aiemmalla keskustelulla. Jotta media voi osoittaa toimivansa asioista raportoidessaan vilpittömässä mielessä, arvostelun kohteeksi joutuneelle on tärkeää tarjota mahdollisuus omien näkökantojensa esittämiselle.
Kommentoi