Viestintävälineet eivät laajemmin keskustelekaan julkisuudessa omista asioistaan, eikä toimitusten ulkopuolisella yleisöllä ole kovinkaan tarkkaa käsitystä median valinnoista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Uutisaiheiden valinnat, jutuissa käytetyt lähteet, asioiden saamat painotukset, esitystavat ja joidenkin tietojen jättäminen kokonaan julkisuuden ulkopuolelle voivat herättää epäilyjä median omista piilomotiiveista.
Mistään salaliitosta ei ole kuitenkaan kyse, sillä suomalaiset mediatalot eivät ole mikään yhtenäisesti toimiva ryhmä, vaan yksittäiset viestintävälineet tekevät itsenäisesti omat journalistiset ratkaisunsa.
Toimitustyöhön ei sinällään kuulu tiukkoja sääntöjä siitä, mitä asioita on mahdollista nostaa julkisuuteen tai mitä on jätettävä sen ulkopuolelle.
Lakisääteiset median velvoitteet liittyvät pääosin vastineiden ja oikaisujen julkaisemiseen ja niidenkin kohdalla vain tietyin edellytyksin. Eettiset säännöt edellyttävät viestintävälineeltä lisäksi sen jo julkaisemien asioiden jatkoseurantaa ja tarvittaessa raportoimista niiden uusista käänteistä.
Keskeisimmät rajoitukset liittyvät yksityiselämän ja kunnian suojaan.
Tiedoilta edellytetään tietynasteista paikkansapitävyyttä, mutta niiden ei tarvitse olla käsiteltävän aiheen kannalta olennaisia tai kovin yksityiskohtaisia. Näkökulman määrittäminen valitun aiheen käsittelemiseksi on vapaata, eikä siinä tarvitse keskittyä kaikkeen.
Toimitusten tekemä tiedonhankinta jää kuitenkin usein puolitiehen ja voi johtaa lähteiden yksipuoliseen käyttöön. Yksittäinen lähde saattaa hallita asian saamaa julkisuutta. Vaikka lähteitä pyritäänkin valitsemaan pääsääntöisesti niiden asiantuntemuksen pohjalta, kiireisessä uutistyössä valinnan voi ratkaista myös lähteiden tavoitettavuus tai muu käyttökelpoisuus.
Julkisuuslain heikko tuntemus toimituksissa heikentää viranomaistietojen saamista ja viranomaistoiminnan monipuolista käsittelyä, jolloin edes julkisia aineistoja ei ymmärretä hankkia tai osata vaatia.
Yleisön heikko tietämys toimituksen kertojalle myöntämästä lähdesuojasta tai pelko sen rikkoutumisesta vaikeuttaa tietojen vuotamista toimituksille.
Yksittäinen viestintäväline saattaa pelata ilmoittajiensa pussiin jos se tarjoaa niille ilman perusteita myönteistä julkisuutta oman taloudellisen yhteistyönsä varmistamiseksi. Epäeettisen piilomainonnan ja eettisesti hyväksyttävän yritysten mediakäsittelyn raja on usein kuitenkin suhteellista.
Kun avoin mediakohtainen julkinen keskustelu on vähäistä, yleisön mahdollisuudet päästä tutustumaan ja arvioimaan omakohtaisesti median toimintoja typistyvät käytännössä Julkisen sanan neuvoston ratkaisuihin saamistaan valituksista. Ratkaisuja julkaistaan muun muassa neuvoston verkkosivuilla.
Kommentoi