Suomalaisille sanomalehdille oli vielä 1990-luvulle asti tyypillistä poliittinen sitoutuneisuus tai ainakin ideologia- tai puolueperäinen sympatia. Näin määrittelee seitsenpäiväisten sanomalehtien linjapapereiden syntyä ja muutoksia väitöskirjassaan selvittänyt Keijo Lehto.
Tämän jälkeen poliittisen kannatuksen tavoittelu vaihtui mediayhtiöiden omistajien osinkoihin ja osakkeen arvonnousuun kohdistuviin tavoitteisiin.
Sanomalehdistö Suomessa on saanut elinvoimansa omalta levikkialueeltaan ja ollut näin ollen kokonaisuutena jopa huomattavan sitoutunut sen menestymiseen.
Länsimaisessa journalismissa korostuva kriittisyys nousi suomalaisessa lehdistössä merkittävämpään asemaan vasta 2000-luvulla.
Tällä hetkellä toimialan kehitykselle on tyypillistä kasvavat tulospaineet, lehdistön arkipäiväistyminen ja lukijoiden erityinen tavoittelu.
Aiemmin korostunut objektiivisuus on korvautunut luotettavuudella ja mahdollisuudella auttaa lukijoita toteuttamaan omaa sananvapauttaan sanomalehden palstoilla. Toimittajilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia käsitellä jutuissaan lukijoille tärkeitä asioita.
Samalla sanomalehdistön perinteisesti vahva yhteiskunnallinen rooli on Lehdon näkemyksen mukaan kuitenkin vaarassa heikentyä.
Lähde: Keijo Lehto, Aatteista arkeen. Suomalaisten seitsenpäiväisten sanomalehtien linjapapereiden synty ja muutos 1971-2005. Jyväskylän yliopisto 2006
