Maailmantalous voi rakentaa vaikka sillan

Jo vaakuna sen kertoo: täällä on asunut suuri voima. Niin dramaattisesti loimuavat viisi punaista tulenlieskaa hiilenmustan keon yllä. Yhtä painavalta vaikuttaa nimi maantien poskessa: Kolari. Olisi helppo luulla sen syntyneen suuremmastakin onnettomuudesta. Vaan sana taitaakin viitata aivan muuhun, kokonaiseen kolareiden menneeseen ammattikuntaan. Sen ylpeitä edustajia on voinut tavata jo keskiajalla ympäri Euroopan metsiä, Ranskasta Saksaan ja Italiaan. Heitä tarvittiin tuottamaan kunnollista puuhiiltä miiluun, jossa sulatettiin malmia.

Vaeltavia kisällejä vilisseellä ammattikunnalla väitetään Keski-Euroopassa olleen oman pyhimyksensäkin.

Nyt suojelija on pitkän hiljaiselon jälkeen vastannut Tornionjokilaaksosta kuuluneisiin toiveisiin. Vaellusliikkeen odotetaan pian kohdistuvan pohjoiseen päin ja pysähtyvän siellä muutakin kuin vain auton tankkausta varten.

Hyväntekijä on kaukaa Kanadasta, Oslon pörssissä noteerattu Northland Resources. Yritys suunnittelee aloittavansa kaivostoiminnan ensiksi Pajalassa ja 2014 myös Kolarissa.

Hankkeet ovat herättäneet molemmin puolin jokea pohjattomasti odotuksia. Onnenpotku onkin käsittämätön. Jos pelkästään Kolariin ennakoidut kaivostyöpaikat suhteutetaan Oulun asukaslukuun, niin se tarkoittaisi, että joku perustaisi täällä kertaheitolla noin 12 500 työpaikkaa. Mikä vipinä Oulussa syntyisi!

"Koko Tornionjokilaakso tulee muuttumaan", henkäisi Kolarin valtuuston edustaja äsken Helsingissä. Ilman kanadalaisia hänkään olisi tuskin selvittänyt kuntansa loistavaa tulevaisuutta Ruotsin Suomen suurlähetystön kiemuraisella antiikkisohvalla. Illan talousseminaarin kutsuvieraita tervehti valokuva yhtä onnellisista: Victoriasta ja Danielista.

Kummankaan verkkosivuilla ei vielä ratsasteta kaivoksella. Pajalassa on kuitenkin koettu ensi merkki nousukaudesta. Kuntaan on alkuvuonna muuttanut yhdeksän uutta asukasta. Sitä ei pidä vähätellä, kun kuusi vuosikymmentä on totuttu vain hyvästelemään lähtijöitä. Toiveissa on vielä väkiluvun tuplaantuminen, siis paluu 1950-luvun huippuvuosiin.

Northlandkin astuu reippaasti oman varjonsa yli. Toistaiseksi sillä on kokemusta vain kaivoshankkeiden kehittäjänä. Malmintuottajana se on vihernokka ja rahoituskin on vielä auki. Omistuspohjan voi ennakoida laajenevan.

Tähän asti olemme tuskin edes ajatelleet, että Ylläs sijaitsee Kolarissa. Sikäläiset ounastelevat, että kunhan muuttoliike käynnistyy, se tulee suuntautumaan juuri Ylläksen liepeille. Tunturin juurella on isosti tilaa perheille ja omakotitaloille. Ulkoilmaihmistä tunturi houkuttaa ympärivuotisena elinpiirinä aivan yhtä paljon kuin joku Välimeri lämpöä halajavia.

Kuntien huomio kohdistuu nyt aivan oikein niihin mahdollisuuksiin, jotka syntyvät kaivoksen imussa. Jounin kuulu kauppa ehti jo toteuttaa laajennuksen, mutta tarvitaan muitakin yrityksiä ja palveluja, kun vakiväestö nuortuu ja malmitonnit jyräävät. Kun matkailijat kulkevat yhtäkkiä myös poikkisuunnassa, syntyy työpaikkoja niin Åressa, Ylläksellä kuin Levilläkin. Pajalan kentälle sopisi charterkoneita.

Globalisaatio ottaa paljon ja antaa kaiken. Jos Kemijärveltä katosivatkin työt Kiinaan, niin Pajala ja Kolari taas eivät saisi rautamalmikaivosta ilman Kiinaa. Myös jatko riippuu täysin maailmantalouden suhdanteista ja siitä, jatkuuko Kiinan kasvu kaksinumeroisena ja rakennusbuumi loputtomasti.

Jotakin unelmien talousihmeestä jää silti joenvarressakin jo nyt käteen. Suhteet rajantakaiseen maailmaan tiivistyvät puolin ja toisin. Se on ollut Euroopan unionin tarkoitus koko ajan. Kunhan nyt ensin rakennetaan se puuttuva symboli: silta, vaikka sitten Kiinan armosta.