Kulttuuri

Mainos

Uutuuskirja: Linnan Pohjantähti on johtanut meitä harhaan – val­lan­ku­mouk­sel­li­set kaappasivat SDP:n

Väinö Tanner vastusti kapinaan lähtemistä ja hänestä tuli sisällissodan jälkeen SDP:n puheenjohtaja.
Kulttuuri 25.1.2018 5:00 | Päivitetty 26.1.2018 20:16
Juho Mäkelä

Lasse Lehtisen ja Risto Volasen uuden kirjan mukaan vuonna 1918 tapahtui aseellinen vallankumous itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Kiihkomieliset vallankumouksen kannattajat saivat vallan SDP:ssä.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia on antanut suomalaisille harhaanjohtavan kuvan vuoden 1918 sisällissodan syistä. Näin väittävät Lasse Lehtinen ja Risto Volanen tuoreessa kirjassaan 1918 - kuinka vallankumous levisi Suomeen.

Kirjan mukaan Väinö Linnan teosten suuri arvo on siinä, että se nosti esiin vuoden 1918 kärsimykset ja traagiset jälkiselvittelyt. Samalla Pohjantähti -trilogia on kuitenkin vallankumouspäätöksiä ja sodan syitä peittävä lumetarina.

Kirjoittajien mielestä Linnan teos siirsi katseen pois vastuullisista ja niistä, jotka eivät lähteneet vallankumoukseen ja turvasivat jatkossa kansanvaltaa Suomessa.

Lehtinen ja Volanen korostavat, että Suomessakaan vallankumousyritys ei käynnistynyt pelkästään työkansan katkeruudesta. Venäjän vallankumous, sosiaaliset epäkohdat ja sotatalouden epävakaudet olivat toki mukana, mutta kapinan sytyttäjiksi tarvittiin muutama aatteessaan kiihkomielinen oppinut.

Volasen ja Lehtisen mukaan vuonna 1918 kysymyksessä oli epäonnistunut aseellinen vallankumous itsenäisen ja demokraattisen valtion kumoamiseksi. Sdp päätti tammikuussa 1918 lähteä vallankumouksen tielle kotimaisten punakaartien ja venäläisten bolsevikkien painostamana.

Sosiaalidemokraatit olivat jakaantuneet jo vuonna 1917 suhtautumisessa vallankumoukseen. Keskeisiä vallankumouksen kannattajia olivat SDP:n silloinen puheenjohtaja Kullervo Manner, SAJ:n johtaja ja käytännössä maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri Oskari Tokoi sekä Otto Wille Kuusinen ja Yrjö Sirola.

Väkivaltaa vastaan puhuivat esimerkiksi Osuusliike Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner ja vähemmälle julkisuudelle jäänyt toimittaja ja SDP:n kansanedustaja Evert Huttunen. Kirjassa kuitenkin kerrotaan, että Huttunen toimi V.I. Leninin avustajana hänen Suomen pakomatkallaan syksyllä 1917.

Malttia saarnannut Eetu Salin ja vallankumousta puoluetoimikunnassa vastustanut Edvard Gylling lähtivät lopulta mukaan kapinaan.

Vallankumouksellisten häikäilemätön operaatio

Kirjassa kerrotaan, että vallankumoukselliset kaappasivat SDP:n häikäilemättömästi puolueneuvostossa ja -toimikunnassa tammikuun lopulla 1918.

Ensiksi Otto Wille Kuusinen perusteli alustuksessaan maan tilanteen vallankumoukselliseksi. Sen jälkeen Manner, Sirola ja Eino Rahja esittivät vallankumouskomitean asettamista.

Tulisen keskustelun jälkeen esitys hylättiin niukasti äänestyksessä. Vallankumousmieliset ilmoittivat eroavansa SDP:n puoluetoimikunnasta.

Kirjoittajien mukaan uskomattomalla tavalla kompromissiksi tuli, että puoluetoimikuntaan valittiin Gyllingin ehdotuksesta kuusi uutta vallankumouksen kannattajaa. Heidän äänillään toimeenpaneva komitea päätettiin sitten perustaa.

Toimeenpanevasta komiteasta tuli ylin vallankumouselin, ja sen puheenjohtajaksi nousi Eero Haapalainen.

Harhaan vieneet johtajat ovat vastuussa

Lehtinen ja Volanen kirjoittavat, että sosiaalidemokraattien puoluetoimikunnan totuuden hetki koitti perjantaina 25. tammikuuta 1918. Silloin todettiin, että puheet on pidetty ja ettei punakaartien mobilisointia voi enää peruuttaa.

Helsingin lyhtypylväisiin ilmestyi 27. tammikuuta illalla vallankumouksellisia julisteita. Senaatintalo miehitettiin 28. tammikuuta kello 6.00. Punakaartit marssivat Siltasaaresta kaikkiin kaupunginosiin.

Sotasurmat-hankkeen mukaan vuoden 1918 sisällissodassa kuoli kaikkiaan 36 640 suomalaista.

Vuosi 1918 oli monille kärsimysten aikaa, ja kirjoittajien mielestä on välttämätöntä, että heidän kohtalonsa tunnetaan ja tunnustetaan. Lehtisen ja Volasen mukaan on kuitenkin oikein todeta, että vallankumouksessa mukana olleiden kärsimykset eivät vapauta harhaan vieneitä johtajia vastuusta.

Lasse Lehtinen ja Risto Volanen, 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen, Otava 2018

 

Oikaisu 26.1. kello 20.10: Jutussa oli nimivirhe. Tekstissä kerrottiin maltillisesta sosiaalidemokraatista virheellisesti Yrjö Salinina. Oikea nimi on Eetu Salin.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (23)

Olisokohan tässä kysymys demarien valkopesusta?Kansalaistoimintaa se on väkivaltainenkin etujen ajaminen,kun sana ei auta.Ilman kansannousua suomi saattaisi olla jonkin sortin banaavaltio.Sisällissota kyllä pitkässä juoksussa vakautti ja rauhoitti maan ja lisäsi vähäosaisempien ymmärtämistä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vaikuttaa jälkiviisastelulta, ikään kuin nuo olisivat tapahtuneet nykyisillä tiedoilla ja nykyaikana.

Volaselle ja Lehtiselle joku voisi kertoa, että sata vuotta sitten olot ja tietoisuus sata vuotta eteenpäin tapahtuvasta olivat täysin erilaiset, elleivät päinvastaiset kuin nyt.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tapahtumat ovat tapahtunutta historiaa, joka on huonosti tunnettu ja tarkoituksella peitettykin.

Sisällissodasta on kirjoitettu lukuisia teoksia, historiallisia ja fiktiivisiä, ja tehty elokuvia ja näytelmiä. Jostain syystä vallankumoukseen ja sotaan johtaneet tapahtumat SDP:n piirissä ovat jääneet mustaksi aukoksi. Ehkä viimein on koittanut aika ottaa nämä sodan esille.

Tietoisuus Leninin johtaman punaisen värivallankumouksen syvimmästä olemuksesta on alkanut valkenemaan, kun Putinin Venäjäkin jätti vallankumouksen satavuotisjuhlat pitämättä. Hyvästä syystä todellakin.

Leninin muumion hautaamista odotellessa...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomi oli juuri, kuukausi sitten itsenäistynyt. Ei tiedetty mitä tuleman pitää. Punaiset ovat olleet oikeassa ajaessaan köyhän kansan asiaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Erittäin tervetullut kirja!

Vallankumouksen henkilögalleria on ollut tähän asti musta aukko sadan vuoden takaisissa tapahtumissa. Suomen sisällissotahan käynnistettiin pienen piirin äänestyspäätöksen seurauksena. Ensin kaapattiin puolue ja sitten puhallettiin sotatorviin. Nyt ehkä viimein osataan nimetä sotaan syylliset.

Sormet syyhyää tarttua tähän kirjaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vapaussodan yksi opetus meille suomalaisille on perinteinen, merkittävä ja normaali elämässä paras elämän ohje. Eli että totuuden väisteleminen on vaikeaa. Ei siitä tahdo tulla mitään vaikka kuinka löisi mutkaa ja yrittäisi pyyhkiä jäljet pois. Ko totuus ei pala tulessakaan, eli ei se ole sen monimutkaisempaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lehtinen ja Volanen johtavat lukijoita harhaan. Vuoden 1918 sodan syyt ja tapahtumat ovat monimutkaisempi kuvio. Ja se myös Linnan kirjasssa kerrotaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vuonna 1915 valitun sosialistienemmistöisen eduskunnan hajottaminen porvareiden taholta. Unohdetaan että tämä eduskunta nimenomaan ajoi itsenäisyyttä. Porvarien pelottelukampanjalla ja saksalaisten painostuksella saatiin uusi porvarienemmistöinen eduskunta joka halusi Suomesta kuningaskunnan ja uusi kuningas valittiinkin jo Saksasta. Nimeksi olisi tullut Väinö 1. Kyllä täytyy ihmetellä Lehtisen historiantulkintaa asiosta unohtamatta että tämä herrahan se kirjoitti vasta teoksen Tannerista joka olikin melkoinen porvarien juoksupoika kuten on Lehtinenkin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sosialidemokraattina esiintyvä Lehtinen ja kumppaninsa ovat kirjoittamassa Suomen historiaa uusiksi jos väittävät, että aseellinen kapina tähtäsi itsenäisen ja "demokraattisen" valtiovallan kumoamiseen. Olisi tietenkin helpottavaa ajatella näin, siis että meillä oli tuolloin legiimi hallitus (senaatti) ja että tällä oli täysi legitimiteettinsä, joita vastaan työväki kapinoi. Näin ei kuitenkaan ollut valtalain (7/1917) laittoman mitätöimisen jälkeen. Käytiin ihan tyypillistä valtataistelua, jossa likaisetkin keinot otettiin käyttöön. Silloin ei kysellä kansanvallan perään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

SDP:n pelasti valkoisten voitto sisällissodassa.

Sosialidemokraatit eliminoitiin niskalaukauksin kaikissa niissä maissa, missä punaiset voittivat, myös Venäjällä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin se on, sotien kronikat kirjoittaa aina voittaja. Vaan on Suomessa kirjoitettu ylistyslauluja punaista, jopa presidentti Halonen kävi viime vuonna "kunniakäynnillä" punaisten muistomerkillä. Voittajien 100 v Itsenäisyysjuhliin hänellä ei riittänyt enää aikaa , ehkä ei kanttiakaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoittajat saattavat kerrata hyvin tapahtumien kulkua, mutta punaisten vastuulliset on aina tunnettu nimeltä tarkkaan. Poliittiset pääpukarit pakenivat rajojen yli. Kiinni saatua alempaa porrasta kohtasi luoti. Ei mitään uutta tietoa historiaa tuntevalle. Valkoisen puolen vastuullisia ei osaa monikaan lonkalta nimetä. Marski muistetaan ja Kekkosen teot sekä paikallisesti Rummin Jussit ja vastaavat, mutta siihenpä jää. Verilöylyn jälkeen vastuulliset hiljaa katsoivat toisaalle niinkuin eivät olisi olemassakaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä että asia otetaan esille. Aikalaisen, eli mummoni sanoin: höpö höpö mikään sisällissota, ei se mikään sota ollut vaan kapina laillista hallitusta ja hallitusmuotoa vastaan. Valllankumousta yritettiin ja osa Neuvostoliittoa oltais oltu, Tokoit ja Kuusisen johdossa ennen 30-luvun vainoja ja loput voi jokainen historiaa tunteva kuvitella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On muistettava, että silloinen hallitus oli perustettu eduskunnan hajoittamisen jälkeen. Ehkä koko sotaa ei olisi syntynytkään jos eduskuntaa ei olisi hajoitettu. Punaisten häviö oli selvä sillä heillä ei ollut riittävää sotilaallista johtoa. Venäläisen sotaväen osuus oli mariginaalinen. Kuitenkin tarvittiin saksalaisia apuvoimia?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No eduskunta hajoitettiin, mutta pidettiin uudet vaalit ja luotiin uuden eduskunnan tahdosta senaatti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Joo, se on tämä some aikakausi, kaikki itseään esille tahtovat pikkujulkkikset änkeävät esiin tyhjän päiväisten hömpötysten kera. Mutta kyllä Linnan kirjoissa näkyy myös pienen Leninin kovaa linjaa kannattaneiden vallankumouksellisen kiihkeä vouhkaaminen. Räätäli Halme edusti sovittelevaa linjaa mutta hävisi aseellista kumousta kannattaneelle Helperille, ja meni lopulta "ajopuuna" sotaan mukaan. Gylling, Manner, Haapalainen, Lehtinen ja kaikki muut punapäälliköt ammuttiin Stalinin puhdistuksissa 1937-1938 Englantilaisten vakoojina. Rahja nuorempi ammuttiin suomalaisten toimesta Kuusisen Klubille jo 1920 Moskovassa tehdyssä terroristisessa hyökkäyksessä. Eino "Käppyrä" Rahja joi itsensä hengiltä Venäjällä, ja ainoastaan Kuusisen Stalin antoi elää. Samoin muutama Espanjan sisällissotaan Neuvostoliiton divisioonan mukana lähteneet suomalaiset vallankumoukselliset välttivät Stalinin puhdistukset. Samoin Poika Tuominen pelastui kun Kuusinen junaili hänet Tukholman lähetystöön tehtävänä vakoilla Ruotsista käsin Suomen armeijan tilannetta ja Suomen poliittista tilannetta vuosina 1938-1939. Tuominen oli kaksoisagentti ja hän loikkasi talvisodan alla suomalaisten puolelle mutta palsi Suomeen vasta sotien jälkeen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä tämä on ollut historiantutkimuksessa tiedossa jo hyvin pitkään ja Pohjantähdessäkin sosialistit jakautuivat kahtia. Eikä niillä torppareilla ollut kovin syvällistä kuvaa siitä miksi taisteltiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Miksikähän tuo Linnan teos on tähän vedetty, kun sehän on alun pitäinkin ollut kaunokirjallinen tuotos, eikä mikään virallinen historian kirjoitus. Taitaa nyt arvon uutuuskirjailijat vain hakea omalle teokselleen julkisuutta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Arvo Poika Tuomisen teoksissa on käyty näitä asioita melko perusteellisesti läpi. Oli jo nuorena sisäpiiriläisiä kommunisteissa, joihin sitten teki pesäeron 1939, Staliniakin uhmaten.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos punaiset olisivat voittaneet, olisiko Suomesta tullut osa Neuvostoliittoa?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (23)
Mainos
Mainos

Uutisvirta

14:10
Urheilijat saavat lisää sananvaltaa olympialiikkeessä - Emma Terho toivoo, että urheilijat uskaltavat heittäytyä urheilemaan
14:07
Kemin asema koitui toistamiseen aasialaismatkustajien murheenkryyniksi: Tällä kertaa mies värjötteli pyjamahousuissa laiturilla
13:44
Ruotsin valtiopäivien puhemiestä syytettiin seksuaalisesta häirinnästä - selvitys asiasta valmistui
13:43
Sipilä ei lupaa vielä EU-parlamentin lisäpaikkaa Ahvenanmaalle
13:40
Oulun käräjäoikeus: Mies sai neljän vuoden vankeustuomion hyväksikäytöstä, kaksi uhria usean vuoden ajan
13:29
Vakaumuksellista totaalikieltäytyjää ei voi tuomita tällä hetkellä vankeuteen – oikeuden tuore ratkaisu voi mullistaa oikeuskäytännön
13:24
Poutalan potku kangistui tonnilla - mitali karkasi 1,37 sekunnin päähän

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Lapsella kaksi äitiä ?

156 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Sipilän mahdoton työllisyystavoite toteutuu !

Täysin Juhan taitavaa propagandaa. Tähän lukuun on laskettu esim. ne tuhannet, jotka ovat muutaman tunnin tai yhden tunn... Lue lisää...
valetta taöysin

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.2.

Naapurit

23.2.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image