Luonnon ja ihmisyyden ihmeitä

"Harvoin galleriassa on soralattia ja lantaa seinillä, tila on haastava ja vaikuttava. Olen ylpeä, että saan pystyttää näyttelyni lantalaan ensimmäisenä. Tila tulee varmasti inspiroimaan monia taiteilijoita. Minulle tämä on sinänsä sopiva, sillä työhuoneenani on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut vanha navetta. Ilman sitä ei olisi syntynyt niin paljon taidetta", toteaa Kokko.

Kokko on rakentanut kesänäyttelyyn "lastenkamaritilkkutäkin". Aihepiirinä ovat lapset ja aikuiset, prinsessat ja pojat. Mukana ovat muun muassa teokset Tytötkin pissaa ja kakkaa, Elämä ei lopu koskaan sekä Sotilaan poika.

Kuolema-aihe on tullut Kokon töissä viime vuosina yhä enemmän esille. Taiteilija myös käyttää värejä aikaisempaa rohkeammin.

"Inspiroidun ympärillä olevista ihmisistä ja yhteiskunnan seuraamisesta. Inspiraatio kumpuaa maailman meiningistä", Kokko miettii.

Kokon pystyttäessä näyttelyä myös jälkikasvu vierailee lantalassa. Pojat Jaakko ja Väinö ovat päässeet näyttelynpystytysmatkalle mukaan.

"Ei ole kovin yleistä, että lapset lähtevät työmatkoille. Tämä on mukava paikka tulla lasten kanssa."

Kritiikkiin voi luottaa

Kesänäyttelyssä on mukana myös Kokon kuvanveistäjäpuoliso Virpi Kanto. Taiteilijapariskunnan tuotoksia halutaan nähdä, ja vaikka taiteilijat tekevät erityyppisiä teoksia, täydentävät työt silti toisiaan.

Virpi Kannon mukaan pariskunnan töissä yhdistävä tekijänä on ihmishahmot.

"Tapanin töissä on hieman poikiamme Jaakkoa ja Väinöä, ja minuakin. Olen vallannut poikien hiekkalaatikon, täällä ensi kertaa näytillä olevat kolme betoniveistosta on valettu lasten hiekkakasassa", valaisee Kanto".

Kannon töissä toistuvat pääsääntöisesti naishahmot. Niissä heijastuu veistäjän oma kasvu ja suhde maailmaan. Taiteilija luo betonista niin veistoksia kuin reliefejäkin.

"Parinkymmenen vuoden aikana olen kehitellyt pikku hiljaa tekniikoita, joilla saan eri kiviaineita ja värejä esille veistoksissa. Töissäni pitää olla aina niin sanottu kummallisuuselementti. Yhteen reliefiin olen esimerkiksi upottanut sokeankirjoitusta, veistoksissani on myös paloja rikkinäisestä maljakosta. En tee naishahmoista erityisen realistisia, sillä haluan, että katsoja voi itse määritellä veistosten tunnelman."

Kanto huomauttaa, että pariskunnan yhteiselo on helpompaa, kun molemmat ovat taiteilijoita. Molemmat ymmärtävät, että taiteilija on jatkuvasti löytyretkellä. Myös toisen kritiikkiin ja kehuihin pystyy luottamaan.

Pohjoisen valo huumaa

Virpi Kanto ja Tapani Kokko ovat molemmat kotoisin Pohjanmaalta, mutta ovat asuneet Etelä-Suomessa jo vuosia. Pariskunta palaa mielellään näyttelyidenkin merkeissä kotiseudulle.

"Eilen illalla ripustimme töitämme puolenyön aikaan. Silloin huomasi, kuinka mahtava, tietynlainen valo täällä on. Tuntui, kuin olisi palannut suoraan lapsuuteen", Kanto kuvailee.

"Tähän näyttelyyn lähteminen syntyi Pohjoisen kaipuusta. Pohjoisessa löytää erilaista inspiraatiota. En näe poissuljettuna sitäkään, että joskus työskentelisimme täällä", toteaa Kokko.

Taiteilijapariskunta Kanto & Kokko ovat vasta kaksi kolmasosaa tulevan kesän kutsunäyttelystä. Heidän lisäkseen Kulttuurikauppilassa videomaalauksiaan esittelee hailuotolainen Anni Rapinoja. Rapinoja on tuonut näyttelyyn videomaalauksensa, joka vaatimalla pysähtymään esittää katsojalleen ei vain taidetta, vaan myös taiteilijan nöyrän suhtautumisen luontoon. Videomaalauksissa seurataan muun muassa merenpohjan liikkeitä jäidenlähdön aikaan sekä voikukkien elämän kiertokulkua.

Iin KulttuuriKauppilan kesänäyttelyn avajaisia vietetään tänään 17. kesäkuuta klo 18, osoitteessa Kauppilantie 15. Avajaisissa mukana itävaltalaisen valokuvataiteilija Gerlinde Miesenböckin Kalevala-performanssi.