Scott Burns päällystää jouluntuoksuista kuivakakkua kotonaan Manchesterin Hulmessa. Lopputulos on kuin leipomosta: jokainen omenanviipale symmetrisesti tasavärisen kakun kyljessä.
- Ilman Bake Offia en leipoisi näin paljon, hän sanoo viipaloidessaan kakkua lautasille.
Bake Offilla hän tarkoittaa The Great British Bake Offia, Britanniassa valtavan suosion saavuttanutta tv-ohjelmaa, jossa kilpailijat valmistavat haastavia leipomuksia tiukassa määräajassa. 27-vuotias Burns haki itse kilpailuun mukaan viime kaudelle, ja hänet valittiin noin kymmenentuhannen hakijan joukosta koekuvauksiin. Televisioon asti hän ei päässyt, fanitus jäi.
Burns ei ole ohjelman ainoa intohimoinen seuraaja. Viimeisimmän kauden finaalia katsoi BBC:n mukaan yli 14 miljoonaa ihmistä. Uutinen siitä, että ohjelma vaihtaa BBC:ltä kaupalliselle kanavalle, järkytti koko kansaa.
Eikä vähiten Burnsia.
- Juontajat vaihtuvat ja ohjelmasta tulee väistämättä kaupallisempi. Toivottavasti uusi kanava onnistuu ohjelman kanssa.
Luokat tuntuvat telkkarissakin
Britannia tunnetaan yhtenä realityn eli tosi-tv:n syntymaista. London School of Economicsin viestinnän ja yhteiskuntateorian laitoksen johtaja Nick Couldry uskoo suosion taustalla olevan samat syyt kuin muuallakin: tavallisiin ihmisiin on helppo samaistua ja Bake Offin kaltaisista ohjelmista oppii myös katsoja.
Couldryn mukaan Britanniassa tosi-tv vetää senkin takia, että yhteiskuntaluokat ovat syvällä rakenteissa. Monet asiat nähdään ja koetaan luokan kautta.
- Ylemmät sosiaaliluokat voivat nauraa alemmille vaikka What Not to Wear -pukeutumisrealitya katsoessaan. Kirjoittamattomat säännöt on helppo muuttaa viihteeksi.
Couldry huomauttaa, että tuotantoyhtiöille tosi-tv on mieluinen muoto. Tv-alan ammattilaisten suuren määrän lisäksi se on näyteltyjä sarjoja halvempaa.
Vaikka tosi-tv voi tuntua 2000-luvun ilmiöltä, Couldryn mukaan ratkaisemattomia rikoksia käsitelleitä ”tosi-tv”-ohjelmia oli jo 60-luvulla. 90-luvulla ohjelmia tuli lisää, ja lopullinen niitti oli Big Brother.
- Tosi-tv ei ole mikä tahansa formaatti. Ihmiset ennustivat sen kuolemaa jo 90-luvulla ja akateemikot pitivät käsitettä niin laajana, ettei se tarkoittanut mitään. Nyt näemme, että sekä sana että ilmiö ovat edelleen olemassa.
Tosi-tv ei muuta maailmaa
Tosi-tv-kilpailut voivat myös luoda mielikuvaa siitä, että ryysyistä rikkauksiin -tarina on mahdollinen kenelle tahansa. Couldry toteaa, että alimmissa sosiaaliluokissa televisioon pääseminen voi tuntua tavalta saada oma ääni viimein kuuluviin.
Professorin mukaan ohjelmat kuitenkin todennäköisemmin vahvistavat luokkajakoja juuri niiden kirjoittamattomien sääntöjen vuoksi, joiden päälle ne rakennetaan. Tuhkimotarinoiden yleistymisen sijaan Britannia on koko ajan epätasa-arvoisempi ja työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa.
- Joskus kanavat väittävät pyrkivänsä nostamaan asioita julkiseen keskusteluun, mutta se ei ole uskottavaa. Sellaiseen dokumentti olisi toimivampi väline.
Couldry ei työstään huolimatta ole tosi-tv-fani vaan pikemminkin kriitikko. Scott Burnsin leipomaan saanut Bake Off on kuitenkin hänenkin mieleensä.
- Bake Offissa on mukana ihmisiä eri yhteiskuntaluokista ja vähemmistöistä, ja samalla siinä on kuitenkin kyse vaikeista, teknisistä taidoista. Se asettaa kaikki samalle tasolle.
