"Vielä yksi läpimeno olisi tarvittu", arveli opettaja Eeva Ahola-Kinnunen, kun Sotajoulukuu-oopperan kenraaliharjoitus oli alkamassa. Takana oli kiireinen päivä, jolloin oppilaat olivat sovittaneet omat osuutensa kansallisoopperan ammattilaisten osuuksiin.
Mutta hyvinhän se sujui. Musiikin valmennuksesta vastannut Ahola-Kinnunen ja näyttämöilmaisusta vastannut Tarja Kannus-Kivelä saivat istua rauhassa istuimillaan, kun oppilaat hoitivat hommansa pianisti Tuomas Malin sävelten tahtiin.
Ja heti ensimmäisten sävelten helähtäessä oltiin toisessa todellisuudessa. Lasten ei tarvinnut edes aloittaa lauluaan, sillä Markus Fageruddin musiikista ymmärsi heti, että satoi lunta.
Kertova, liikuttava, paljon pelkoa, välillä iloa - näillä sanoilla esiintymässä ollut Konsta Saajanto kuvaili esityksen tunnelmaa. Kuultuaan kenraaliharjoituksen oli helppo olla täysin samaa mieltä. Kurkkua kuristava liikutus hellitti sentään hetkeksi, sillä vauhtia ja huumoriakin löytyi.
Vähillä mutta tarkkanäköisesti valituilla asioilla saatiin aikaan uskomattoman paljon. Lavastus koostui paidoista, lakanoista ja armeijan pakkilaatikoista, ja niiden ansiosta metsä ja talvisodan ankeus olivat läsnä.
Ilpo Tiihosen teksti hyödynsi avainsanoja, jotka avasivat taatusti kutkuttavat mielleyhtymät lapsiyleisönkin mielissä. Fageruddin sävelkieli toi yksinkertaisessa ilmaisuvoimassaan mieleen Bachin inventiot tai Prokofjevin kappaleet pienille pianisteille. Polyfoninen tekstuuri kutoi sisäänsä sodanaikaisen elämän ilot ja surut hellästi todeten, hiukkaakaan dramatisoimatta.
Vapaatonaalinen mutta melodinen musiikki oli sävelletty oivaltavasti lapsia ajatellen. Kuudesluokkalainen Saara-Lotta Kurkela sai papin roolissaan luikauttaa aarian, joka toimi vihkipuheena sopraano Taru Sippolan ja baritoni Ville Salosen hääparille. "Ilman rakkautta olemme perunoita ilman kastiketta", hän lauloi.
Visuaalisesti ja musiikillisesti riemukkain oli kohtaus, jossa vastavihityn parin ympärille kääriytyi lakanasta ja lapsista muodostettu kermakakku. Marsipaaninmakeat hatut saivat tietenkin pian väistyä, kun laukaukset jyrähtivät ja sotilaan kypärät temmattiin pään suojaksi.
45-henkinen oppilasjoukko pinnisti selvästi muistiaan noudattaakseen ohjaaja Hannele Martikaiselta saamiaan ohjeita, ja luonnollisessa rentoudessa oli vielä etsimistä. Liikehdinnän sovittaminen täsmällisesti musiikin rytmiin ei ole tehtävistä helpoimpia.
Vaikeimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. "Vaikeinta oli muistaa, ettei saa supista kaverin kanssa", tilitti Saara-Lotta Kurkela.
Yllätyksiin kuului sekin, että hän ajatteli roolihahmonsa olevan 43-vuotias mies.
"Ehkä pienen tauon jälkeen voisin alkaa taas oopperalaulajaksi", kertoi pelkäämätön laulajatar ennen ensi-iltaa.
