Oulun Valveella luetaan maanantaina ja tiistaina yhteistuumin Joycea. Kyse ei ole kevytkirjallisesta lukutuokiosta, vaan noin 600-sivuisen teoksen läpikäymiseen on varattu 36 tuntia.
Urakkaan tarvitaan parikymmentä vapaaehtoista lukijaa. Tapahtuman järjestäjä
"Yleisö saa tulla katsomaan ja osallistumaan. Tarkoitus on saada aikaiseksi taukoamaton lukeminen", Heinonen sanoo.
Lukeminen jaetaan tunnin jaksoihin, jona aikana kolme lukijaa käy kirjaa läpi. Sen jälkeen urakka siirtyy seuraavalle kolmikolle.
Kaikki alkoi viisi vuotta sitten, kun Heinonen huomasi ystävänsä kirjahyllyssä paksun opuksen.
"Finnegans Wake. Aloin siinä samassa lukea sitä ääneen. Mieleen tuli pöljä ajatus, että tämä kirjahan pitäisi saada luettua ääneen ihan porukalla."
Joyce itse on todennut, että erityisesti kirjan epäselviä kohtia tulisi lukea ääneen. Ilmassa on muutenkin juhlan tuntua. Kirjan julkaisemisesta on kulunut tänä keväänä 70 vuotta.
Sata sanaa
Joycen viimeiseksi jäänyt teos ei ole helppo. Kirjassa on käytetty eri laskelmien mukaan yli 60 kieltä, myös suomea. Moni on yrittänyt tekstiä kääntää, mutta se ei ole tahtonut onnistua ei sitten painiotteillakaan.
Kääntymättömyys ei ole ihme. Kirjan pisimmässä sanassa on 100 kirjainta: bababadal
gharaghtakamminarronnkonnbronntonnerronntuonnthunntrovarrhounawnskawntoohoohoordenenthurnuk!
Kirjailija
Heinonen osaa lohduttaa.
"Kun Wakea lukee ääneen niin yllätyksiä tulee ja suu menee varmasti makkaralle. Ei se haittaa. Mennään vain rohkeasti yli hankalista paikoista. Väärin lukemisen ajatus on hylättävä. Yhtä oikeaa tapaa lukea ei ole."
Kaikkea mukana
Tavallisen romaanin tapaan Joycen suurteosta ei kannata yrittää lukea. Kirja säntää lukijaansa karkuun - hieman samalla tavalla kuin kirjassa mainittu kaakattava kalajumala (gaggin fishygod), joka huutaa mennessään, että "brékkek kékkek kékkek kékkek! Kóax kóax kóax!"
"Jos yrittää lukea sillä lailla, että ymmärtäisi jonkin juonen tai tapahtumat, niin vaikeaksi menee. Harva kirjailija on lähtenyt tekemään tuollaista jollakin lailla järjetöntä puuhaa."
Heinonen pitää kirjaa tärkeänä, kestävänä taiteena, sillä tekstin laadussa on jotakin pysyvää ja kiehtovaa.
"Ihmiset ovat 70 vuotta pähkäilleet sitä. Arvelen, että kirjaan on pakattu kaikkea niin paljon, että siitä saa jokaisella lukukerralla jotakin uutta."
Kirja alkaa oudosti lauseenpuolikkaalla. Vasta kirjan lopusta löytyy varsinainen alku.
Yö vai päivä?
Mistä Finnegans Wake sitten kertoo? Kirjassa on Tim Finnegan -niminen hahmo, jonka ylösnousemusta odotellaan. Ilmeisesti. Tapahtuma-aika on yö. Vissiin.
Tarkemmin juonta on selvittänyt useampikin yliopistollisen oppituolin haltija, mutta yksimielisyyttä ei ole. Voidaan sanoa, että harva tietää mistä tarina koostuu - ja ne jotka tietävät, eivät osaa sanoa.
Heinonen arvelee kirjan sisältävän kaiken mahdollisen.
"Tai sitten ei mitään. Se on lukijasta kiinni."
Tilaisuus alkaa maanantaina 4.5. klo 10 ja päättyy tiistaina
5.5. illansuussa.
Kommentoi
Paavon idean voisi jokin vakavarainen kulttuuriyhdistys eskaloida viemällä teoksen ääneenlukemisen Triesten keskustan lähimmälle aallonmurtajalle leutona vuodenaikana, Claudio Magris tilaisuuden suojelijaksi.
Maailmalla ei vaan tajuta, että irlantilaiset ovat samanlaisia velmuja kielen suhteen kuin Angelin Tytöt ovat suomalaiseen valtaväestöön nähden - ne puhuu puuta heinää, jotta niitä arvostettaisiin!
Reisjärven Kunnallisessa Keskikoulussa tein aikoinaan (1965) neljän ainekirjoitusvihkon pituisen referaatin Joyce'n Odysseuksesta, mutta äidinkielen opettajani Onerva Kotilainen piti sitä säälittävänä pilana. Ookke ookke, kyllä minä vähän fuskasin, sillä olihan Onervakin Odysseuksensa lukenut, joten ei olisi kannattanut sotkea afrikaansinkielistä ilmausta "Horaah, de minnaarche van de gewilligewa jongen meisjesy die me willewa!" tarkoittamaan bushmannien initiaatiolaulujen b-osien repetaatiotakaumia! Sain kuitenkin 10-miikan, mikä toki tyydytti haavoitetun mieleni.