Esikoisrunoteos
Pauli Tapio: Varpuset ja aika.
Poesia 2017.
Oulussa vuonna 1986 syntyneen ja Helsingissä asuvan Pauli Tapion jykevä ja iskevä sanonta vaikuttaa lakonisuudessaan runollisemmalta kuin runo, vaikka läheneekin välistä kronikkatyyliä.
Teksti sekoittaa monia lajeja: päiväkirjaa, aforismia, tunnelmarunoa, proosaa, sitaatteja, arkisia havaintoja. Paikoin se on numeroitu jakeisiin kuin Raamattu tai filosofinen traktaatti.
Tapion kypsä esikoinen kysyy tematiikassaan filosofian (ja runouden) peruskysymyksiä: Mitä on aika? Onko se olemassa? Ja jos, mikä sen ontologia on, eli kuinka se on olemassa?
Ja vielä: Mitä oleminen on? Mitä on poissaolo? Milloin se muuttuu olemattomuudeksi vai onko se jo muuttunut?
Olemiseen liittyy avaruus, jota myös tilaksi kutsutaan. Olemisesta ajassa ja tilassa ovat kirjoittaneet niin runoilija T. S. Eliot kuin kirkkoisä Augustinus ja heitä ennen antiikin filosofit esisokraatikoista lähtien.
Nykyajan tapahtumat peilautuvat Tapion teoksessa johtoaihelman tavoin toistuviin uutisiin Välimerellä hukkuvista tai hukkumisvaaraan joutuvista turvapaikanhakijoista.
Kirjailija vyöryttää kuvia kuvien perään, joskus pakahduttavan kauniita, toisinaan julmia ja hirvittäviä niistä kidutuskeinoista, joita ihminen on kautta historian toisille keksinyt.
Näihin rinnastuvat eksistentiaaliset elämykset sekä ajan ja liikkeen suhde. Kappaleet liikkuvat paitsi tilassa myös ajassa; liikkumiseen kuluu aikaa.
Vanha filosofinen toteamus vastakohtien ykseydestä on liikkeen ja paikallaanolon suhde. Elämä on tyhjä tila, jonka ympärille aika kuluu ja muuttuu menneisyydeksi.
”rakennusten varjot kiertävät korttelia, on mennyt ensi kertojen aika,/ ja pilvi peittää taivaan, muinainen suuri varjo – terror antiquus.”
Esikoiskirjailija kirjoittaa täsmällistä, kaunista ja kirkasta kieltä halliten sen erinomaisesti myös rytmin osalta; rytmikin on ajallinen kokemus.
Kyseessä ei ole runokokoelma, mutta runoelmaksi sitä perustellusti voi nimittää.
Se on hallittu ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa vuorottelevat erilaiset kielimuodot, aikakaudet ja tekstit; niillä on harkittu paikka juuri siinä yhteydessä, johon ne on sijoitettu.
Aihelmat toistuvat kautta teoksen muunneltuina mutta hyvin tunnistettavina. Teoksen nimi tiivistää sen filosofisen tematiikan, jota runoelmassa kehitellään.
Esko Karppanen