Mainos

Hailuodon aitoista avautuu aarre

Kuka muistaa takavuosien margariiniskandaalin? Sen kun väitettiin, että muun muassa naukuvat kotieläimet jauhetaan rasvateollisuuden raaka-aineeksi.

Materiaalia eli sanoma- ja aikakauslehtiä sekä pienpainatteita on parikymmentä maitolaatikollista toisaalla saarta ja hyllymetreittäin tämän aitan perällä. Kulttuurisihteeri-kirjastonhoitaja Kari Blomster  arvelee luettelointiurakkaan menevän kosolti aikaa. Materiaalia eli sanoma- ja aikakauslehtiä sekä pienpainatteita on parikymmentä maitolaatikollista toisaalla saarta ja hyllymetreittäin tämän aitan perällä. Kulttuurisihteeri-kirjastonhoitaja Kari Blomster arvelee luettelointiurakkaan menevän kosolti aikaa.
Materiaalia eli sanoma- ja aikakauslehtiä sekä pienpainatteita on parikymmentä maitolaatikollista toisaalla saarta ja hyllymetreittäin tämän aitan perällä. Kulttuurisihteeri-kirjastonhoitaja Kari Blomster  arvelee luettelointiurakkaan menevän kosolti aikaa. Materiaalia eli sanoma- ja aikakauslehtiä sekä pienpainatteita on parikymmentä maitolaatikollista toisaalla saarta ja hyllymetreittäin tämän aitan perällä. Kulttuurisihteeri-kirjastonhoitaja Kari Blomster arvelee luettelointiurakkaan menevän kosolti aikaa.
Kulttuuri  23.5.2010 | Pia Kaitasuo Muuta tekstin kokoa -+

Kuka muistaa takavuosien margariiniskandaalin? Sen kun väitettiin, että muun muassa naukuvat kotieläimet jauhetaan rasvateollisuuden raaka-aineeksi.

Tarinan juuret ovat 1961 ilmestyneessä Uuden Kuvalehden numerossa 7. Se suorastaan revittiin käsistä ja päätoimittaja Ilmari Turja sai tilaisuuden julkaista numerolle jatko-osan. Ns. margariinipommi siirsi suomalaisen lehdistöä piirun (ellei peräti kaksi) sensaatiohakuisuuden suuntaan ja samalla antoi tutkivalle journalismille ensisysäyksen.

Tuo huhtikuussa 1961 ilmestynyt numero 7B lie tuiki harvinainen sekin. Tänään yksi kappale sitä löytyy Hailuodon kirjaston kokoelmista.

Ajan hammas on purrut kohulehteen, kirjaimellisesti. Hiiret tai rotat ovat jyrsineet sen laidat iloisen kiharaisiksi. Kirjaston suojissa tämä ei toki ole tapahtunut, vaan aitan.

Hailuodon kirjasto on näet saanut mittavan lahjoituksen: paikallisen kievarin aitasta on kannettu melkoinen määrä painotuotteita.

"Parikymmentä maitolaatikollista", kuittaa kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri Kari Blomster. "Sanoma- ja aikakauslehtiä sekä pienpainatteita."

Tässä ei kuitenkaan kaikki. Kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri kutsuu Kalevan kurkistamaan kynnykseltä toiseen aarteiden aittaan. Täällä Blomsterin on määrä käydä läpi J.L. Suomelan, Kajaanin seminaarin kasvatin ja hailuotolaisten opettajan sekä kansatieteilijän ja armoitetun kotiseutuihmisen, kirja- ja lehtikokoelma, joka on tallessa vanhan aitan peräseinän täyttävillä hyllyillä.

"Tämä on taas tätä", Blomster toteaa lakonisesti poimittuaan hyllyn monista lehtipinoista sattumanvaraisesti yhden julkaisun. Käteen osuu Tulenkantajat-lehden numero 6-7 vuodelta 1929. Läsnäolijat ovat tietoisia kyseisen julkaisun olemassaolosta. Kukaan ei sellaista ole kuitenkaan nähnyt saati käsissään pidellyt.

Lue lisää sunnuntain Kalevasta!

Onko sinulla aiheesta lisätietoa?

13222 Lähetä

Mainos
Ads by Google

Kommentoi

5/5 kommenttia

N.N
23.5.2010 09:37

Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan.


Riistanmaku
23.5.2010 09:07

Paljon kissoja syöneenä sen tunsi heti senajan markariinin maussa , ei ole ollenkaan pahanmakuista.


ukko
23.5.2010 08:48

no oliko niitä jauhettu vai ei...tämä sitä keltaista lehdistöä vissihin? otsikko ja ensimäinen rivi herättää kiinnostuksen, mutta lopputeksti ei viittaa ei otsikkoon eikä muutenkaan aloitukseen..harmi.


gbvnbv
23.5.2010 05:52

Eli sensuuri ja sananvapaus toimii suomessa jos tuollaisiakin lehtiä löytyy? Vai mistä kysymys?


Hilima
23.5.2010 02:37

Minä muistan, se oli Paasiwaaran margariinitehdas joka kissanraatoja margariiniin sekoitti.


Mainos
Mainos
Galleriat »|Kulttuuri

Galleriat

Mainos
Uusimmat | Kulttuuri Down Up
Mainos

Terve24 Blogit

Blogeihin
Mainos
stats-image
Takaisin ylös