Heti presidentiksi tultuaan Jacques Chirac ilmoitti toivovansa Seinen rannalle sellaista uutta museota, jonka katon alle koottaisiin kaikki eri puolille kaupunkia sijoitetut alkuperäiskansain taideteokset.
Näitä ennen primitiivisiksi kutsuttuja veistoksia, esineitä ja maalauksia on valtava määrä, liki 300 000. Ne ovat enimmäkseen Afrikasta, Oseaniasta, Amerikan eri mantereilta tiedemiesten ja harrastajien tuomia rituaaliesineitä, veistoksia mutta myös työvälineitä, maljoja, naamioita, totemipatsaita ja kudonnaisia.
Aineet vaihtelevat kuten muodotkin, olkea, savea, hiuksia, nahkaa ja erilaisia metalleja kaikkein halvimmista kultaan ja hopeaan saakka.
Arkkitehti Jean Nouvelin työryhmän suunnitelman mukaan näiden salien pitäisi valmistua tammikuuhun 2006 mennessä.
Ranskalaisille tyypillinen ilmiö on kiire, eikä vain Pariisin liikennettä ja yleensäkin liikkumista koskeva kiire. Kulttuurissa tämä ei välttämättä merkitse hutiloimista, tosin usein myöhästymisiä, joten niihin on aina varauduttava. Näyttelyn avajaisiin on huvittavaa tulla hieman etuajassa, jolloin järjestäjät ovat kuin paniikin vallassa: viimeisiä tauluja ripustetaan seinille, viimeisiä tikkaita korjataan pois, nauloja isketään, ikkunoita availlaan, valoja tarkistetaan.
Tehokas mainoskampanja
Kun taidetapahtumaa pidetään todella tärkeänä, voidaan sen kunniaksi lyödä rumpuja ja valaa sementtiä jo vuosia etukäteen.
Suuri mainosisku järjestettiin huhti-, toukokuun vaihteessa sekä Paris 17:n määrinvirastossa että kunniakkaan Louvren alkuperäiskansojen paviljongissa (sisäänkäynti Leijonien portista, s'il vous plaît). Esiteltävänä on juuri tämä mahtava Branlyn museo (Musée du quai Branly), jonka työmaa on jo nähtävissä Seinen rannalla noin kivenheiton päässä Eiffel-tornista.
Aikaa projekti näkyy tarvitsevan ja siihen varataan esittelysaleja monelta puolin Pariisia. Onhan se sopusoinnussa presidentin Afrikan- ja Aasian-matkojen politiikan kanssa ja soveltuu traditioon, jonka mukaan jokainen Ranskan presidentti jättää maansa kulttuuriin arvokkaan ja pysyvän muistomerkin, viimeksi Pompidoulle hänen nimeään kantava taidekeskus, Mitterrandille Louvren pyramidit ja suuren kansalliskirjaston tornit?
Jatkoksi sopii mainiosti Chiracin ideologiaan räätälöity alkuperäistaiteen museo, jonne on tarkoitus sijoittaa myös laboratorioita, koulutus- ja restaurointikeskus ja jonka saleissa tullaan pitämään kollokvioita asiantuntijain johdolla. Taustalla on uusi filosofia: olemme vihdoinkin tajunneet, ettei meillä länsimaalaisilla ole mitään kärkiasemaa maailman taiteessa, kaikki olemme samanarvoisia.
Primitiivisyys on sanana julistettu pannaan eikä juuri kukaan tohdi ainakaan avoimesti puhua barbaareista. Historiasta ja nykyhetkestä löytyy niin paljon väkivaltaa ja raakuutta, että yleisönkin asenteet ovat silminnähtäväti muuttuneet.
Olen nyt käynyt tutustumassa vain pieneen osaan siitä mitä tuleman pitää. Louvressa on parhaillaan näyttely niissä saleissa, joissa on osa tulevan museon aarteista, muun muassa surrealismin "paavin" André Bretonin jäämistöstä saadut naamiot ja veistokset.
Maailmanlaajuinen katsaus
Tämä Euroopassa toistaiseksi melko vieras taide, johon André Bretonin ja hänen surrealisti-ystäviensä kokoelmat kuuluvat, ei ole meille suomalaisille aivan tuntematonta, onhan meilläkin shamanismia, magiaa ja surrealismia arvostettu jo Kalevalan ilmestymiusestä lähtien.
Rituaalit eivät ole vieraita kansan tavoille ja -taiteelle, unet ja näyt, ne alitajuiset elementit jotka kätkeytyvät ei vain sanoihin ja loitsuihin, hautajais- ja häärituaaleihin vaan myös naamioiden ja veistosten taa. Niitä on etsitty kauempaakin kuin suomalaisten heimojen asuinsijoilta.
Vain yhtenä esimerkkinä voisi mainita Eila Kivekkään ja Juhani Pallasmaan Pyynikinlinnaan kokoaman rikkaan aineiston, joka perehdytti meitä suomalaisia muun muassa Malin taiteeseen ja kuvasi loistavasti veistosten ja naamioiden taa kätkeytyvää kokonaisvaltaista elämänmuotoa.
Tärkeintä ei ole yksilön luovuus, vaan kokonaisen yhteiskunnan uskomukset, esi-isien kunnioitus, perinteiset juhlat, yhteisön ilot mutta myös pelot. Kauniit unet ja visiot, mutta myös painajaiset. Näistä tullaan järjestämään kesäkuussa avautuva näyttely Pariisin 17. kaupunginosan määrinviraston ala-aulaan, yhtenä todistuksena entisen ministerin, nykyisen "määrin" Françoise de Panafieun aktiivisuudesta. Näin saadaan siis esimakua loistosta ja rikkaudesta mitä tuleman pitää. Runsas valokuva- ja videomateriaali on jo sinänsä vierailun arvoinen ja näyttely on avoinna syyskuun 6. asti. Lisää magiaa saadaan myös Pompidou-keskuksessa ja Louvren Session-paviljongissa, jonne on keskitetty mm. Bretonin ja Max Ernstin jäämistöä.
EU:n laajeneminen on sysännyt liikkeelle enemmän alkuperäistaiteen asiantuntijoita kuin koskaan. Eurooppa-keskeisyys on unionin laajennettuakin liian ahdas.
Meneillään olevalla museoviikolla vietetään maassamme tänään kansainvälistä museopäivää.
