Dosentti Maria Lähteenmäki tyrmää yleisen väitteen, että saamelaiset olisivat Suomen sodan (1808-09) vuosikymmeninä kokeneet etnistä sortoa.
Saamelaisia ei sorrettu tai kohdeltu huonosti etnisistä syistä, vaan virkamiehistö katsoi alaspäin sekä suomalaisia uudisasukkaita että saamelaisia.
Lähteenmäen mielestä kyse oli etnisen sorron sijaan rajaseudulla asuvan alemman kansanosan alistamisesta. Viranomaisten mielestä rahvas oli rahvasta olivat he suomalaisia tai saamelaisia.
Yksi poikkeus kuitenkin on: poropaimentolaisia eli poronomadeja vierastettiin, mutta se perustui heidän vaeltavaan elämäntapaansa, ei sekään etnisyyteen.
Tähän johtopäätökseen Lähteenmäki on tullut, kun hän selvitti Pohjoiskalotin alueella käytyjä fyysisiä ja kulttuurisia rajankäyntejä Pohjoiskalotilla Suomen sodan alkamisesta vuonna1808 vuoteen1889 saakka.
Akatemiatutkijana työskentelevä, Sodankylästä lähtöisin oleva Lähteenmäki oli itsekin yllättynyt mitä matkan varrella löysi.
"Meidät on kasvatettu ajattelemaan, että saamelaiset ovat huonosti kohdeltu kansanosa, mutta en löytänyt sorron tai alistamisen mekanismeja ollenkaan", hän toteaa.
Lähteenmäki ei kiistä, etteikö Suomella ollut vähemmistöpolitiikkaa pohjoisessa 1800-luvulla, mutta se ei siis perustunut joulukuussa julkistetun kirjan Kalotin kansaa mukaan ensisijaisesti etnisyyteen, vaan elinkeinomuotoon.
Suomalaiset ja saamelaiset olivat yhtä samaa rahvasta, eikä Lähteenmäen mielestä suomalaisia uudisasukkaita ja saamelaisia voi edes käsitellä tutkimuksellisesti yhteismitallisesti. Viranomaisille ryhmät olivat sitä samaa kastia.
"Ikuisen alistuksen argumentti ei toimi", Lähteenmäki korostaa juttutuokion aikana useasti. Hän ei ole saanut vielä kommentteja yleisen käsityksen vastaisesta tutkimustuloksestaan, mutta odottaa palautetta mielenkiinnolla.
"Tämä ei ole keksittyä juttua tai tulkintaa. Kukaan ei voi kevyesti sanoa, ettei tämä pidä paikkaansa. Pitää tehdä sitten toinen tutkimus, joka osoittaa jotain muuta", Lähteenmäki
Poropaimentolaiset uhka
Lähteenmäen tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, millaiset Lapin monikulttuurisen väestön keskinäiset suhteet olivat ja miten viranomaiset heihin suhtautuvat.
"Yllättäen en löytänyt saamelaisia koskevia sorron mekanismeja ollenkaan", hän kertoo.
Poropaimentolaiset ovat kovin pieni, mutta erilainen lukunsa. He muodostivat saamelaisten joukossa oman ryhmänsä, joihin viranomaiset kiinnittivät Lähteenmäen mielestä erityisesti huomiota.
Paimentolaiset koettiin Maria Lähteenmäen mukaan uhkaksi, koska he ylittivät valtakunnan rajoja, mikä ei tuonaikaiseen maailmankuvan mukaan ollut enää suotavaa.
"Rajoja haluttiin pikemminkin sulkea. Siksi poronomadit joutuivat silmätikuiksi. Olihan se vähemmistökysymys oli, mutta se ei perustunut etnisyyteen", hän arvioi.
Kun Suomen Lappi vuonna 1809 syntyi, sai pohjoinen ensimmäistä kertaa oman vähemmistönsä. Saamelaisia lasketaan olleen tuolloin 900, sata vuotta myöhemmin 1 500 ja nyt 7 000.
Keskinäistä eriarvoisuutta
Saamelaiset eivät ole muodostaneet yhtenäistä ryhmää, vaan he olivat hierarkinen ryhmä. Maria Lähteenmäki hämmästelee, ettei saamelaisten keskinäistä hierarkiaa ole tutkittu lainkaan.
"Minä nostan esille, kuinka eriarvoisessa asemassa saamelaiset ovat olleet. Tasan tarkkaan oli tiedossa, kuka oli saamelaisten ylintä tai alinta kertaa."
Saamelaisten hierarkia oli Lähteenmäen mukaan aivan yhtä jyrkkä kuin minkä tahansa etnisen ryhmän. Esimerkiksi poronomadien joukossa oli raharikkaita, he olivat todella yhteisön yläpäätä, mutta sitten oli hirveän paljon köyhiä pororenkejä."
Poropääoma alkoi Lähteenmäen mukaan keskittyä 1800-luvulla. Esimerkiksi Utsjoella oli lopulta kaksi henkilöä, jotka omistivat yli puolet poroista.
Tämä tarkoitti, että muilla oli yhä vähemmän mahdollisuuksia toimia ammatissaan. He siirtyivätkin uudisasukkaiksi, joita valtio tuki.
"Ihmiset olivat rationaalisia, laskivat mikä paras väylä, että pysyttäisiin leivässä. Jos et lähtenyt kalastajaksi Norjan rannikolle, lähdit uudisasukkaaksi."
Maria Lähteenmäki kävi tutkimustaan varten läpi myös käräjäpöytäkirjoja selvittääkseen kuinka paljon poronomadit ja uudisasukkaat riitelivät. "Tutkin asiakirjat niiltä vuosilta, jolloin uudisasutus oli aktiivisinta eli 1850-luvulta. Riitapukareita olivat nimenomaan vanhat ja uudet talolliset, eivät poronomadit ja uudisasukkaat keskenään."