Tv-kanavat ja suurimmat päivälehdet antavat vähän näkyvyyttä naisministereille. Kun Turun yliopiston tutkijat laskivat kymmenen eniten julkisuutta saanutta poliitikkoa, joukkoon ei mahtunut yhtään naisministeriä.
– Näin oli siitä huolimatta, että hallituksen ministereistä valtaosa on naisia ja että toisaalta miesministereitä kymmenen näkyvimmän poliitikon joukkoon mahtuu viisi, tutkijat kirjoittavat.
Muista naispoliitikoista presidentti Tarja Halonen ylsi kolmanneksi ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen neljänneksi.
Vertailun ykköseksi nousi pääministeri Matti Vanhanen (kesk.). Hän sai tv:ssä ja suurimmissa päivälehdissä näkyvyyttä kolme kertaa niin paljon kuin Halonen.
Tutkijoiden mukaan tulokset heijastavat presidentin aseman heikentymistä.
– Hänen saamansa julkisuus kuitenkin osoittaa, että presidenttiä pidetään edelleen tärkeänä yhteiskunnallisena toimijana, jonka mielipiteistä ja toiminnasta uutisoidaan runsaasti.
Skandaalit pienessä osassa
Tutkimus ei tue käsitystä, että päivälehdet muistuttaisivat yhä enemmän iltapäivälehtiä. Vain pari prosenttia suurimpien päivälehtien politiikan jutuista käsitteli poliitikkojen yksityiselämää. Ilta-Sanomissa osuus oli 24 prosenttia ja Iltalehdessä 19 prosenttia.
Toisaalta iltapäivälehdet kirjoittavat runsaasti perinteisistä politiikan aiheista, kuten vaaleista ja puoluejohtajien valinnasta.
Toimittajat eivät tutkimuksen mukaan juokse sopuleina yhden aiheen perässä, vaan julkisuuteen mahtuu yhtä aikaa monia aiheita.
Esimerkiksi vaalirahoitus sai runsaasti huomiota viime vuoden kesäkuussa, mutta kohun osuus kaikesta politiikan julkisuudesta jäi melko pieneksi. Lehdet ja tv käsittelivät samaan aikaan runsaasti muita yhteiskunnallisia aiheita.
– Erilaiset mediakohut ja skandaaliuutisointi muodostavat politiikan mediajulkisuuden perusvirtauksesta vain pienen osan, mutta kohujen aikana todennäköisyys ylilyönteihin kasvaa, kirjan toimittajat tiivistävät tiedotteessaan.
Tutkimus tarkasteli politiikan uutisointia neljän kuukauden aikana tänä ja viime vuonna. Mukana olivat tv-kanavista TV1, TV2, MTV3 ja Nelonen sekä päivälehdistä Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat.
Ville Pernaa, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen (toim.): Politiikan journalismin tila Suomessa (Kirja-Aurora)
Kommentoi
Urpilainen pääsee silloin kun tulee jokin töppäys.Joo kaleva lehti oli pois tästä tukimuksesta,jos olisi ollut tukimuksessa tutkimus olisi mennyt ihan toisin päin.
Kylläpä kepulaisia hyyssätään ! vanhasesta on tullut kansalle IKONI. Eipä juuri viitsi edes katsella. Turhaa mossotusta presidentistä.
Hurraa kepulaiset,rikkat saavat veronsa pitävät.Metsäntuloista alennus veroista myös peltoja saavat myydä verottomaksi.Meillä kepulaisena kelpaa työntekijänäki risumetsään pääset töihin.
Mikä on näkyvyyden etumerkki, plus vai miinus?
Ei se Vanhanen mikään linssilude ole, vaan paremminkin lunssilide.
JA mistähän tuo julkisuus johtuu, korruptiosta ja kähminnästä, ahdistelusta ja hiihtämisestä eikä työstä.
Pitkä mies näkyy mediassa tietysti paremmin kuin lyhyt nainen. Siinäpä Turun tutkijoille uusi tutkimuslinja!
No ei ihme, jos jatkuvasti tekee rötöksiä ja ottaa lahjuksia niin kyllähän sillä lehtiin ihan oiketetusti joutuukin.
Mistäpä se Vanhanen muistetaan - naisseikkailuista, lautakasoista ja lahjusskandaaleista. Sellaista uutisointia tuskin kukaan kadehtii.
kait nyt ku aatteelee mitä herra on menny tekemään, enemmän on ollu negatiivista julkisuutta joten sillä ei kannata palijo leuhkia... herra linssilude, joskus tuntuu tuo omahyväinen naamataulu vetävän auringonki jo piliveen ku nii tympii kattua tuota naamaria....
Mitä vähemmän stallari-Halosta näkyy eri medioissa, sitä parempi.
Presidentille ja naisministereille on annettava mediakoulutusta, että he tietävät, mikä on mediaseksikästä. Työnteko hiljaisuudessa ei ole tärkeää, tärkeää on päästä otsikoihin. Juoksemaan hyvät naiset, niin urheilumielessä kuin kulttuuripiireissäkin.
No eihän tuo ihme, jos kerran julkisuus on kaksissuntaista.
Se, ettei naisministerimme näy mediassa, ei välttämättä ole median syytä. Syy on heissä itsessään. Onhan meillä työministerikin, mutta edes hänen nimeään ei tiedä kuin korkeintaan kolmannes suomalaisista. Tällaisena aikana työministeri, vaikka ei koko mediaa olisi, olisi näkyvä ministeri jos ministeri olisi vaan hommiensa tasolla. Naisministerimme eivät yksinkertaisesti osaa hommiaan eivätkä siten saa näkyvyyttäkään itsestään.