Presidentti Tarja Halosen kautta on leimannut vahvasti keskustelu presidentin valtaoikeuksista.
Valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta arvioi, että Halonen on varjellut tarkkaan presidentin valtaoikeuksia ja keskittynyt niiden puolustamiseen.
"Jos Halonen olisi halunnut toimia enemmän parlamentarismin sääntöjen mukaan ja jättäytynyt hieman sivummalle, ei keskustelua tässä laajuudessa olisi ilmennyt", Raunio toteaa.
Halonen ei Raunion mukaan ole rikkonut perustuslakia, mutta on toimiensa kautta vaikuttanut siihen, että keskustelu valtaoikeuksista on kiihtynyt.
"Kun presidentti toimii hallituksen vastaisesti, niin totta kai se ärsyttää hallituksen jäseniä ja puolueita", Raunio toteaa.
Presidentti on ärsyttänyt monia, kun hän on ollut eri mieltä hallituksen kanssa ja osallistunut Eurooppa-neuvoston huippukokouksiin, vaikka on annettu ymmärtää, ettei häntä haluta sinne. Tässä suhteessa muutoksen tuo vasta Lissabonin sopimuksen hyväksyminen, jonka pohjalta valtioneuvosto on päättänyt , että pääministeri edustaa Suomea.
Raunio tähdentää, että keskustelussa ei ole kysymys Halosen persoonasta. Perustuslailliset kysymykset olisivat olleet esillä, riippumatta siitä, kuka on presidenttinä.
Halonen on ensimmäinen vuonna 2000 voimaantullutta uutta perustuslakia noudattava presidentti. Halonen on siten pitkälti ajanut sisään ja luonut käytäntöä, jolla perustuslaki toimii.
Tästä on ollut seurauksena se, että politiikan sisältökysymykset ovat jäänet pitkälti valtaoikeuskeskustelun varjoon.
1. maaliskuuta tulee kymmenen vuotta siitä, kun Halonen aloitti presidenttinä voitettuaan presidentinvaaleissa keskustan Esko Ahon suoran kansanvaalin toisella kierroksella.
