Kun haastattelusta keskustellaan puhelimessa ensimmäisen kerran, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Voittonen on hieman huonolla tuulella. Syyksi selviää tuore Kanava-lehti. Siinä Ylen Voimala-ohjelman toimittaja Marketta Mattila ruotii tiukkasanaisesti vanhoillislestadiolaisuutta, etenkin naisten asemaa siinä, sekä liikkeen ehkäisykielteistä oppia.
Mattilan mukaan liikkeessä naiset joutuvat vastaamaan usein lasten syntymistä ja synnytystiheyttä koskeviin uteluihin, vääristä mielipiteistä joutuu puhutteluryhmän kuultavaksi, ja normeihin alistumatonta uhataan erottamisella.
Muutamaa päivää myöhemmin, tämän haastattelun alussa, Oulun-kodissaan Voittonen selittää, mikä asiassa eniten suututti. Tai ihmetytti, kuten hän mieluummin sanoo.
"Lehden päätoimittaja puhuu rotusortoa vastaan, mutta samassa lehdessä on maan suurimpaan uskonnolliseen liikkeeseen kohdistuva hyökkäys, joka lähentelee kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tällainen kaksijakoisuus hämmästyttää."
Keskustelua "laiteilla"
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ympärillä nyt vellova keskustelu lähti käytiin, kun tuli tieto, että Ihmisoikeusliitto on ryhtynyt tutkimaan liikkeen oppia ehkäisystä. Lisäkierroksia tämän hetken kohinaan on antanut Dome Karukosken lestadiolaisnuoria käsittelevä elokuva Kielletty hedelmä.
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros esitti arvion, jonka mukaan ehkäisykielto yhteisöllisenä normina, jonka rikkomisesta seuraa sosiaalinen ja hengellinen rangaistus, on ongelma ainakin osalle lestadiolaisista - ja siten ihmisoikeuksille.
Teeman näkyvä käsittely televisiossa, radiossa ja lehdissä ei ole Voittosen mukaan liikettä vavisuttanut.
"Liikun laajasti vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Seurat, lapsi- ja nuorisotyö ja muu toiminta jatkuvat normaaliin myönteiseen tapaan. Liikkeen ydinväen keskuudessa todetaan jotenkin niin, että "näyttävät käyvän keskustelua"."
Jos keskustelua käydään liikkeessä, niin Voittosen mukaan se tapahtuu "liikkeen laiteilla".
Ehkäisy on synti
Keskustelun ytimessä on ollut sana ehkäisykielto. Voittonen huomauttaa heti, ettei se ole liikkeen käyttämä vaan ulkopuolisten käyttöön ottama termi.
Voittonen itse selittää opinkohdan ja sen perusteet näin:
"Meidän käsityksemme mukaan elämä on Jumalan kädessä. Me otamme lapset Herran lahjana vastaan. Myös elämän päättyminen on Jumalan kädessä. Perimmäinen käsitys ihmiselämän luonteesta lahjana nousee uskosta Jumalaan Luojana ja Isänä."
Vanhoissa dokumenteissa asia on muotoiltu useaan kertaan.
Vanhoillislestadiolaisten puhujien kokous totesi vuonna 1967, että "lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan".
Liikkeen Päivämies-lehti tarkensi vuonna 1979, että "ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään - vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen".
Ja Päivämies vuonna 2005: "Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on aina nähty synniksi Jumalan valtakunnassa".
Voittosen mukaan syntyvyyden säännöstelystä ei ole vuosi- tai puhujainkokousten tasolla keskusteltu vuoden 1967 jälkeen. Hän myös korostaa, että kun tästä päivästä käsin luetaan menneisyyden asiakirjoja, niin käsitteistö on toinen.
"Esimerkiksi aviorikoksen sijasta puhuttiin 1960-luvulla raa´asti huoruudesta. Sellaista termiä ei juuri kukaan enää käytä."
Kuolemaa ei uhmata
Voittonen haluaa myös sanoa painokkaasti sen, mikä hänen mielestään ei ole mennyt julkisuudessa läpi:
"Me emme halua uhmata kuolemaa, ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa silloin on kuitenkin elämän suojeleminen ja syntyminen, ei ehkäisyn näkökulma."
Voittosen mukaan kyse on pitkälle samasta ajatuksesta, joka löytyy paavi Paavali VI:n Humanae Vitae -kiertokirjeestä vuodelta 1968.
Päivämiehestä teksteistä SRK:n puheenjohtaja sanoo: "Niitä ei ole viimeisen päälle muotoiltu. Periaatteessa ne nousevat samasta ajattelusta, eli ehkäisy on syntiä ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa on juuri se, mistä vaikuttumista päätökset tehdään."
Kalevan Kirkonmäellä-kirjoituksessaan kirkkoherra Pauli Niemelä, liikkeeseen kuuluva pappi hänkin, muotoili asian seuraavasti: "Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liittyy myös vanhemman psyykkinen tila."
Onko tämä vallitseva tulkinta?
Voittosen hyväksyy Niemelän tulkinnan muuten, mutta "estää"-sana pitää hänen mukaansa ymmärtää niin kuin paavin kirjeessäkin todetaan. Eli että sairauksia pitää hoitaa, vaikka siitä seuraisi este raskaaksi tulolle. "Mutta tätä ei pidä ymmärtää niin, että raskaaksi tulo voidaan aina estää."
Voi kun tietäisivät...
Viime aikojenkin keskustelussa on puhuttu liikkeessä olevien suurten perheiden äitien jaksamisesta. On äitejä, joilla voimat riittävät, on niitä, jotka ovat äärirajoilla, ja niitäkin, joilta voimat ovat loppuneet.
Voittonen aloittaa huomauttamalla, että on kastanut pappisuransa aikana yli 3 000 lasta. Hän sanoo tavanneensa muuallakin kuin lestadiolaiskodeissa äitejä, joille jo yhden lapsen synnyttäminen on liian raskasta.
"Toisaalta olen tavannut 18 lasta synnyttäneen äidin, joka oli niin reipas, että sitä hämmästelee."
Voittonen painottaa, että liike pyrkii aktiivisesti tukemaan lapsiperheitään ja pitämään huolta äideistä. Rauhanyhdistyksissä on tätä varten erityisiä tukihenkilöitä ja -ryhmiä. Ne voivat tulla vaikkapa synnytyssairaalasta palanneen äidin avuksi leipomaan ja siivoamaan.
Voittonen on kuullut sen liikkeen sisältä esitetyn väitteen, jonka mukaan SRK:n johto ei tunne elämän todellisuutta. Sen ajatuksen hän torjuu ykskantaan.
"Voi kun tietäisivät! Kohtaan toistuvasti esimerkiksi avioliitto- ja alkoholiongelmia, muiden surukysymysten ohella."
"Kyllä tässä pappina säilyy kosketuspinta raaimpaan arkeen ja elämän rosoisuuteen."
Perinteinen usko uhattuna
Vanhoillislestadiolaisuutta koskeva julkinen kohina ei ole uutta. Voittosen mukaan se näyttää olevan aika ajoin väistämätöntä. Taustalla ovat yhteiskunnan maallistumismurrokset.
Tämänhetkisen tilanteen selittäjinä voivat hänen mukaansa olla taloudellisen tilanteen aiheuttama arvojen törmäys, mutta myös muu. "Meille on tulossa ulkoa päin ideologiaa, jossa ei vain me, vaan myös kirkon muut vanhoilliset suuntaukset, ovat kritiikin kohteena, ja laajemminkin ihan perinteinen kristillisen uskon tulkinta."
Hän viittaa joihinkin luomisuskoa murentaviin kirjoihin, joita Charles Darwinin juhlavuosi on tuonut markkinoille, sekä vapaa-ajattelijoiden ja humanistiliiton ateismia propagoivaan mainoskampanjaan.