Kaivosvaltausten määrän kasvu Suomessa on pysähtynyt taantuman myötä. "Viime syksynä hakemuksia peruutettiin tai pyydettiin, että hakemukset ratkaistaan vasta myöhemmin. Myös olemassa olevia valtausalueita on haluttu pienentää", kertoo kaivosylitarkastaja Pekka Suomela työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Ministeriössä, joka toimii kaivoslain mukaisena lupaviranomaisena, taantuma näkyi valtausten määrässä jo viime syksynä ja ilmiö korostui vuodenvaihteessa. "Odotamme, että tilanne näkyy edelleen pitkin tätä vuotta", Suomela ennakoi.
"Malminetsintä on kaivostoiminnan riskialtteinta puuhaa ja sieltä loppuu rahoitus ensimmäisenä", Suomela huomauttaa. Isot kaivosyhtiöt, joilla on rahaa, voivat jatkaa etsintää, mutta pelkkään malminetsintään erikoistuneet yhtiöt joutuivat Suomelan mukaan heti suuriin rahoitusvaikeuksiin.
Pohjoisessa parisataa valtausta
Lapin läänissä oli viime keskiviikkona päivitetyn tilanteen mukaan 131 voimassa olevaa valtauskokonaisuutta ja Oulun läänissä 88. "Yhdessä kokonaisuudessa voi olla yksittäisiä neliökilometrin valtausalueita muutamasta yli neljäänkymmeneen", Suomela tarkentaa.
Valtausalue saa olla kooltaan enintään sata hehtaaria eli yhden neliökilometrin, mutta valtausalueiden lukumäärää ei ole rajoitettu. Hakija voi siis vallata useita vierekkäisiä alueita. Suomela kertoo korkeimman hallinto-oikeuden päättäneen viime vuonna, ettei valtausten lukumäärää rajoiteta, jos valtauksille on perusteita.
Valtauksista vain murto-osa johtaa kaivostoimintaan. "Puhutaan ehkä prosentin kymmenyksestä", Suomela arvioi.
Etsityimpiä luonnonvaroja Pohjois-Suomessa ovat muun muassa rauta, nikkeli ja kulta. "Kulta on ylivoimaisesti tärkein, sitä etsitään maailmallakin eniten", Suomela toteaa.
Monen tekijän summa
"Taloudellinen tilanne, uudet valtauskäytännöt ja yritysten strategiat vaikuttavat kaikki yhdessä tilanteeseen", kertoo Kaivannaisteollisuusyhdistys ry:n pääsihteeri Olavi Paatsola. Malminetsintään erikoistuneiden yhtiöiden vaikeudet ovat Paatsolan mukaan ymmärrettäviä. "Etsintävaihe on kaikista riskipitoisinta toimintaa, ja siihen laitettava raha on aika lailla puhdasta riskirahaa."
Paatsola kritisoi myös byrokratian vähentäneen valtausinnokkuutta. "Vuonna 2006 tulleet uudet valtauskäytännöt, jotka ennakoivat uutta kaivoslakia, ovat aiheuttaneet sen, että kaksikin vuotta vanhat valtaushakemukset voivat olla vielä käsittelemättä."
"Rahoituspuolella tarvitaan varmaan jonkinlaista rahoitusmarkkinoiden elpymistä, ja sen aikataulusta ei kukaan pysty sanomaan mitään", Paatsola pohtii.
Metallien hinta ratkaisee
Valtausten määrän palautuminen taantumaa edeltävälle tasolle riippuu myös metallien hinnan kehityksestä, arvioi erikoistutkija Ilmo Mäenpää Oulun yliopiston Thule-instituutista.
"Maailmalla maailmanetsintä kiihtyi koko ajan 2000-luvulla ja uusia kaivoksia avattiin, mutta siltikään tarjonta ei pysynyt kysynnän tahdissa", Mäenpää kertoo. Syynä oli ennen kaikkea Kiinan teollisuuden kasvu, ja kysynnän kasvu piti hinnat ylhäällä.
Ehkä jopa luonnottoman ylhäällä. "Markkinataloudessa on aina spekulaatioita, ja metallienkin hintojen nousu perustui paitsi sen hetkiseen kysyntään, myös odotukseen siitä, että tulevaisuudessa kysyntä vain kasvaa ja kasvaa", Mäenpää huomauttaa.
"Lama viilentää nyt tunteita. Vaikka talouskasvu palaisikin entisille raiteilleen, hurjia hintaspekulaatioita ei heti esitetä." Mäenpään mukaan vaatii miesmuistin, että nyt koettu hinnanromahdus on unohdettu. "Ja sehän on viisi vuotta", hän heittää.
