Kotimaa

Sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy vähitellen – "Ihmiset voivat päästä yli vaikeista ongelmista ja ah­dis­tuk­sis­ta"

Aiemmin sosiaalisia tilanteita jännittänyt Heli Hyvärinen vetää nykyään itse Jännittäjät-ryhmää.
Kotimaa 26.11.2017 22:21
Liisa Kuittinen

Jopa 40 prosenttia suomalaisista ahdistuu toisinaan sosiaalisissa tilanteissa. Heli Hyvärinen on oppinut, että jännittämisestä voi päästä yli.

Kun Heli Hyvärinen, 32, oli lapsi, hän vietti paljon aikaa itsekseen. Hän oli luonteeltaan ujo ja viihtyi hyvin yksinään. Sosiaaliset tilanteet jännittivät häntä.

- Olen ihminen, jonka analysoi koko ajan ympäristöä. Nuorempana saatoin mennä sosiaalisissa tilanteissa ihan lukkoon, Hyvärinen kertoo.

Kun Hyvärinen muutti lukion jälkeen 19-vuotiaana kotipaikkakunnaltaan Ylitorniolta opiskelemaan Rovaniemelle, tilanne vaikeutui. 

- En tuntenut Rovaniemeltä ketään. Minun oli hankala tutustua ihmisiin, Hyvärinen kertoo.

- Silloin huomasin jännittämisen menevän sellaiseksi, että jos kadulla tuli joku vastaan, minun täytyi vaihtaa tien toiselle puolelle.

Hyvärinen kuvailee olleensa nuorempana jännittäjä, joka ahdistui helposti sosiaalisissa tilanteissa.

HYKSin psykiatrian linjajohtajan, psykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin mukaan tällainen jännittäminen on yleistä.

- Se on normaali ilmiö lievänä esiintyessään. Huomattavan moni, noin 40 prosenttia suomalaisista, on kokenut joskus sosiaalista ahdistusta, Stenberg sanoo.

Kun sosiaalinen jännittäminen tai ahdistus vaikeuttaa elämää merkittävästi, voidaan puhua ahdistuneisuushäiriöstä.

- Reilut viisi prosenttia suomalaisista kärsii tällaisesta ahdistuneisuushäiriöksi luokiteltavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, Stenberg kertoo.

"Huomasin jännittämisen menevän sellaiseksi, että jos kadulla tuli joku vastaan, minun täytyi vaihtaa tien toiselle puolelle."

Heli Hyvärinen

Stenbergin mukaan sosiaalisten tilanteiden pelon takana on monia syitä. Suurimmalla osalla se alkaa nuoruusiässä, 11-16-vuotiaana.

- Osittain se on perinnöllistä, osittain se opitaan. Henkilö saattaa tehdä sosiaalisissa tilanteissa ylitulkintoja tai päätelmiä, jotka edistävät pelon syntymistä. Hän voi luulla, että muut ihmiset nauravat hänelle tai pitävät häntä tyhmänä.

Tänä syksynä nähdyssä Vain elämää -sarjassa laulaja Kaija Koo avautui ihmispelostaan. Hän kertoi kärsineensä 1990-luvulla niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, ettei hän ollut vuosiin kyennyt lähtemään kotoaan.

Juuri sellaista sosiaalisten tilanteiden pelko Jan-Henry Stenbergin mukaan pahimmillaan on.

Usein pelko kehittyy vähitellen. Alkuun se saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että ihminen lähtee pois jostakin tilanteesta, jonka hän kokee liian jännittäviksi tai ahdistavaksi. Tilanteesta poistuminen tuo hetkellisen avun.

- Ongelmana on, että seuraavalla kerralla ahdistus tulee vielä nopeammin. Lopulta oireisto vain pahenee ja pelko alkaa haitata arkielämästä suoriutumista. Ihminen alkaa välttää sosiaalisia tilanteita, Stenberg kuvailee.

Heli Hyvärisen kohdalla sosiaalinen jännittäminen ei koskaan äitynyt niin pahaksi, että Hyvärinen olisi lukkiutunut kokonaan neljän seinän sisälle.

- Kyllä minä kaupassa pystyin aina käymään, Hyvärinen sanoo.

Sosiaalinen jännittäminen kuitenkin haittasi ihmissuhteiden luomista.

- Olin aika yksinäinen.

Jan-Henry Stenbergillä on sosiaalisesta jännittämisestä kärsiville hyviä uutisia: sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa, ja hoitotulokset ovat erittäin hyviä. Ongelmana vain on, että hyvin paha sosiaalisten tilanteiden pelko jää usein neljän seinän sisälle.

- Ihminen, joka jännittää sosiaalisia tilanteita ja uskoo, että toiset pitävät häntä naurettavana, ei mielellään hakeudu hoitoon, Stenberg sanoo.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa hoidetaan psykoterapialla. Lääkkeitä ei yleensä tarvita.

Terapiassa lähdetään muokkaamaan ihmisen sisäisiä uskomuksia sosiaalisten tilanteiden vaarallisuudesta. Potilas laatii psykoterapeutin kanssa altistusohjelman, jossa ahdistavilta tuntuvat tilanteet laitetaan marssijärjestykseen helpoimmasta vaikeimpaan. Tämän jälkeen hän alkaa vähitellen altistaa itseään näille tilanteille.

Heli Hyvärinen ei koskaan hakeutunut jännityksensä vuoksi mihinkään terapiaan, mutta enää sosiaaliset pelot eivät häntä vaivaa.

- Olen päässyt sosiaalisten tilanteiden peloista yli. En tiedä, mikä siihen on syy, hän sanoo.

- Ehkä se johtuu siitä, että olen saanut lisää itsevarmuutta. Olen tajunnut, että kaikki me olemme vain ihmisiä.

Hyvärinen uskoo, että hänen jännittämisensä syntymiseen vaikutti koulukiusaaminen. Kiusaaminen jatkui koko ala-asteajan ja lievempänä myös yläasteella.

- Sillä oli varmasti vaikutusta. Toki luonteenpiirteet ja muutkin asiat vaikuttivat.

Nykyään Hyvärinen vetää rovaniemeläisen mielenterveysjärjestön Balanssi ry:n Jännittäjät-ryhmää, joka on tarkoitettu jännittäjille ja ahdistuneisuushäiriöitä kokeville. Hänen mielestään on ok jättää tekemättä jotakin sen takia, ettei halua tehdä. Sen sijaan jos jotakin jättää tekemättä siksi, ettei uskalla, kannattaa hakea apua.

Hyvärinen uskoo, että ihmiset voivat päästä yli hyvinkin vaikeista ongelmista ja ahdistuksista.

- Elämä voi muuttua, kun muuttaa omia ajatuksia ja asenteita, hän sanoo oppineensa.

Altistu tilanteille asteittain

Lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi hoitaa omahoito-ohjelmin, joita löytyy esimerkiksi kaikille avoimilta Mielenterveystalo.fi-nettisivustolta.

Olennaista omahoidossa on opetella tunnistamaan omia ajatuksia, jotka ylläpitävät sosiaalisia pelkoja.

Seuraava vaihe on altistus: lähde altistamaan itseäsi vähitellen erilaisille jännittäville tilanteille. Altistusharjoituksia on hyvä tehdä noin pari kuukautta.

Jännityksen vähentäminen vaatii paljon harjoittelua. Tärkeää on, että harjoittelu on säännöllistä. Vähitellen sosiaalisissa tilanteissa oleminen muuttuu helpommaksi.

Heli Hyvärisen neuvot jännittäjille

Vahvista itsetuntemustasi. Mieti, mistä tulet iloiseksi ja minkä tekemisestä nautit, ja ryhdy tekemään niitä asioita.

Etsi itsellesi jokin hyvä harrastus. Jos kaipaat rauhoittumista tai rentoutumista, kokeile joogaa.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, eikä siihen, mitä on joskus ollut, kannata jäädä rypemään. Sen sijaan kannattaa katsoa tulevaisuuteen ja kääntää ajatus siihen, millainen haluaisi olla.

Heli Hyvärisen neuvot jännittäjille

Vahvista itsetuntemustasi. Mieti, mistä tulet iloiseksi ja minkä tekemisestä nautit, ja ryhdy tekemään niitä asioita.

Etsi itsellesi jokin hyvä harrastus. Jos kaipaat rauhoittumista tai rentoutumista, kokeile joogaa.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, eikä siihen, mitä on joskus ollut, kannata jäädä rypemään. Sen sijaan kannattaa katsoa tulevaisuuteen ja kääntää ajatus siihen, millainen haluaisi olla.

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (31)

Moni suomalainen "lääkitsee" ahdistusta alkoholilla. Viina poistaa hetkellisesti pelkoa ja henkistä pahaa oloa. Ja salakavalasti siinä osa alkoholisoituu. Suomessa nuorten mielenterveys palvelut on niin retuperällä, että ainoa "lääke" on usein pullo. Surullista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Retuperällä eivät ole ainoastaan palvelut vaan retuperällä on ammattitaito ja sen kehityksen jämähtäminen ja jälkeenjääneisyys muusta läntisestä maailmasta. Tästä langettavia tuomioita jo riittävästi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pelotonta elämää ei ole olemassakaan. Kun tieto lisääntyy ja se on helpommin saatavilla, ja kun rajat avautuu täysin vastakkaisille kulttuureille kuin omamme, niin se päinvastoin yleistyy.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Päällepäsmärit aiheuttavat ahdistusta, onneksi lähipiirissä ei niitä enää ole.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ahdistus ja pelkokin kuuluu elämään, ei se elämä ole sellaista kuin meille somessa ja tosi-TV:ssa esitetään. Näkeehän ihminen painajaisuniakin, se kuuluu asiaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mielenkiintoista; haastateltava nosti esiin koulukiusauksen, joka on minullakin aiheuttanut oireita juuri sosiaalisiin tilanteisiin liittyen. Vaikken enää kärsi peloista, vieläkin syvällisempi tutustuminen ihmisiin, itsetarkkailu ja "varpaillaan olo" ovat arkipäivää.
Miten tehokas koulukiusaamisen eliminointi on vieläkin niin älyttömän vaikeaa!??

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyseessä on yhteiskunnan häiriö: Liikaa häiriköitä, jotka aiheuttavat sosiaalista pelkoa muissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Nyt kyllä pakko kommentoida sen verran, että tässä jutussa ei ole mitään uutta, mitä olen lähtenyt rakentamaan ja siitä purkamaan viimeisen 10v aikana. Lisäten tuohon sos.til. pelkoon vaikea ahdistushäiriö, paniikkihäiriö, paniikkikohtaukset ja unettomuudet, niin voin henkilökohtaisesti sanoa, ettei mikään psykoterapiat sun muut kovin pitkälle kanna. Joillakin auttaa näihin kuvaltuihin lieviin oireisiin aloittamalla itsetutkiskelu jonkun ulkopuolisen kanssa, itsekkin kokeillut olen. Minua taas nämä psykoterapeutit sun muut ammattijuttelijat sekä päihdetyöntekijät(jotka muuten yrittävät väen vängällä saada lääkitystäni pois ja monesti luovuttaneet) katsovat kuin narkkaria SEN JÄLKEEN kun kerron lääkityksestäni, jolla pystyn tekemään arkiset asiani, kuten normaali kotityöt, käymään töissä(joka vaatii sosiaalisia tilanteita paljon), hoitamaan lastani, toimimaan paineen alla ym. Ei se mukavaa ole tietenkään mitään lääkkeitä syödä, varsinkaan rauhoittavia vahvimmasta päästä, mutta jos pääsen niillä lähes samalle viivalle monien "normaali" ihmisten kanssa, en näe miksi en söisi. En todellakaan suosi lääkkeitä näihin lieveilmiöihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On hyvä kirjoitus. Tämä on paljon yleisempi ongelma kuin luullaankaan. Siihen pitäisi helpommin saada apua jo ala- ja yläasteelta alkaen, esim. kouluterveydenhoitajien terveystarkastuksissa voitaisiin kysyä oppilailta jännittämiseen liittyviä asioita ja tuoda niihin keskusteluapua. Jännittäjä ei helposti uskalla jännittämisasiaa tuoda esille. Esitelmien pitäminen voi olla jännittävälle ihmiselle ylivoimaista. Jännittäminen liittyy monesti liialliseen itsekontrolliin, eli tarkkaillaan itseä kun ajatuksen voi sen sijaan kääntää ulkopuolisten asioiden tarkkailuun. Lopulta erilaisiin tilanteisiin meneminen auttaa jännityksen lieventämiseen ja sen hallitsemiseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mikä tahansa onkaan noiden pelkotilojen takana on otettava vakavasti. Suomessa on aivan liikaa "pelkääjiä" ja "jännittäjiä". Tuntuu, että ihmiset ei uskalla elää edes normaalia arkea. Ja sitten kolikon toinen puoli on (koulu)kiusaajat, joista sitten aikuisiällä kehittyy työelämässä "huonosti käyttäytyvät". Huonosti käyttäytyvällä tarkoitan töykeitä, ajattelemattomia ihmisiä joilta puuttuu ihmisten kohtaamisen taito. Jos ihmiset osaisivat edes alkeellisen tason kohteliaisuudet arkielämässä olisi Suomessa elämä aivan erilaista eikä kenenkään tarvitsisi pelätä toisia ihmisiä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olet oikeassa Malla, jotkut ihmiset eivät enää välitä käyttäytymismalleista. Keskinäiseen kunnioitukseen ja kohtaamiseen kuuluu hyvä käytös. Me valitsemme miten käyttäydymme, eli se ei ole temperamentista kiinni. Näitä valintoja esim. työelämässä on asiallisuus ja ammatillisuus, jotka auttavat kanssakäymisessä muiden kanssa. Jotkut tosin pitävät hyvää käytöstä turhana hienosteluna ja tulevatkin ihan "kotiminällä" töihin koheltamaan, juoruamaan ja häiriköimaan. Usein esimiehetkään eivät puutu näiden henkilöiden käytökseen, vaan lähtevät jopa tukemaan sitä pelosta, että muuten joutuvat itse "tulilinjalle". Henkilöjohtamisesta vastuussa olevilta olisikin hyvä nähdä sitä johtamista, sen sijaan että puuttumattomuuden kulttuuri pääsee hallitsemaan yhteisöjä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

tuo on minua ainakin nykyään raivostuttaa suunnattomasti näissä jutuissa kuinka "asiantuntija" kertoo että lääkitystä ei tarvita. Minä ainakin tarvin! meni tosin 15 vuotta elämästä hukkaan kun ei pystynyt edes sinne lääkäriin välttämättä menemään, ja sitten kun ihan hiessä ja paniikissa saat itsesi sinne pakotettua, kirjoittaa lääkäri jotain ssri -tyylistä masennuslääkettä. ihan sama mitä sanon, että syöty on ja kokeiltu ainakin kymmenet eri lääkkeet.. sama vastaus, ei ne heti auta. en ymmärrä miksi pantataan kunnollisia toimivia lääkkeitä kun sellaisia on olemassa. omalla kohdalla tarkoitan bentsolääkitystä, suht voimaakkaalla annostuksella. se auttaa! jotenkin se vaan tuntuu lääkäreitä haittaavan, toki välillä itseäkin kun lääkkeet KUITENKIN koukuttavat ja sitä miettiessä saa monesti ahdistuksen nousemaan. nekin ajatukset kuitenkin häviää kun ajattelee että mielummin elää jotenkuten ja syö lääkkeitä vaikka loppuikänsä jos vaihtoehtona on täysi erakoituminen, masennus, itsemurha. toki nytkin riittää ahdistusta että saanko tarvitsema lääkkeet loppuelämäni ajan, koska on mennyt todella kauan ennen kuin löysin nykyisen lääkärini joka niitä minulle määrää. Murehdin jo valmiiksi mitä tapahtuu jos lääkäri ei joskus jostain syystä lääkitystä jatkaisikaan (ei tällä hetkellä pelkoa siitä tosin), tai hänelle vaikka sattuu jotain tai ihan mitä vaan.. nyt olen tavallaan vankina täällä paikkakunnalla, mutta saanpahan lääkkeeni. ps. kolme vuotta terapiaakin käytynä, ei mainittavaa hyötyä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Milloinhan Suomen saatasiin nolla toleranssi koulukiusaamiseen? Ei varmaan koskaan... liian monta itsemurhaa jo koulukiusaamisen vuoksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tuokin eräs pontti. Nyt jo 20- vuotta kiusaamisesta. Kiusaaminen jatkui myös työelämmäs, kunnes enää kestänyt. Yhden itsemurha yrityksen ja lukuisien terapioiden ja lukuisten madennuslääkkeke kokeilujen olen työkyvytön. Eli sairaseläkkeelllä näin nuorena johtuen vai koulukiusaamisesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kirjoitus.
Itselläni alkoi armeijan jälkeen. Tuli ns. kahvikuppineuroosi, joka oli niin paha, että en kyennyt syömään lusikalla, vippas niin paljon käsi. Kaikki juhlat olivat painajaisia. Sitten menin lääkärille, antoi opamox lääkettä. Vaikutti, mutta en halunnut käyttää.
Vaihdoin paikkakuntaa ja uusi lääkäri määräs masennus lääkkeitä, vaikka en ollut yhtään masentunut. 2vk kokeilun jälkeen naama turpos, eikä mitään vaikutusta. Sitte lääkäri määräs bentsot, 5mg ja 30kpl. Ne vaikutti heti. Huono puoli oli vain se, että rupes aivot vaatiin niitä. 5v käytin betsoja ja lopussa menekki oli 2kpl 10mg päivässä.
Sitte vaihtui taas työterveyslääkäri. Reseptin uusinnassa puhui bentsojen vaaroista ja oli sitä mieltä, että lopeta heti, niin puolen vuoden päästä ei ole mitään.
Uskoin lääkäriä ja lopetin. n 6kk kun olin ollut ilman lääkkeitä, niin oli vapina poistunut ja huomasin, että en jännitä enää. Tällöin olin n 35v. Nyt olen 40v.

Olen vain miettinyt, mikä sen jännittämisen minusta poisti.
Osittain uskon, että aina olin kilpailuhenkinen ja tietynlainen perfektionisti. Ehkä lapset opettivat minut ajattelemaan erilailla, sillä minulla on pieniä lapsia.
Nyt elän onnellista elämää ja olen jälkeenpäin kiittänyt tätä viimeistä lääkäriä, joka uskalsi olla erimieltä lääkkeiden käytöstä sosiaalisiin pelkotiloihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sosiaalisten tilanteiden pelko vai paniikkihäiriö. Opittua ? Mitä se kaikessa laajuudessaan tarkoittaa ? Onko opittu pelko ympäristöstä imettyä. ympäristön opettamaa, ympäristön sanelemaa vai todellakin vain perimää tai siirtynyt sukupolvelta toiselle jossa esimerkiksi äiti siirtää traumaansa lapselleen ymmärtämättä sitä itse ja vielä pahempaa että edes äidin kanssa tekemisissä olevat ihmiset kuten lääkärit tai alempiarvoiset terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät sitä huomaa ?

On olemassa yksi hyvä kirja joka paitsi opettaa käsittelemään tunteitaan niin samoissa kansissa se antaa keinoja ja työkaluja muuttaa elämänsä sidettävämmäksi. Terapeuteiltä saman tietomäärän nyhtäminen vie vuosia ja huonoimmissa terapiasuhteissa niitä ei saa ollenkaan. Kyseinen kirja on kansainvälisesti laajalle levinnyt työkalu, eikä sitä ole kirjoittanut suomalainen ,eikä se sisällä suomalaisten tekemiä tutkielmia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä on yksi asia miksi koulukiusaamiseen (ja kaikkeen kiusaamiseen) pitää puuttua. Nämä pelot kun aiheuttavat paljon muitakin ongelmia kun asioita ei pysty hoitamaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Entäs sitten, kun koulu ja opettajat kiusaa? Saavat vanhemmat elämään pelossa. Kun se meidän ihana Janipetteri ei onnistu, kiusaa ja häiriköi. Syy vieritetään vanhempien päälle. Uhkaillaan luokalle jättämisellä. Kerätään kaiken maailman auttajat ympärille, jotka asiaa hyysäävät. Luoden vanhemmille lisä pelon ilmapiirin, koska kodissa ja/tai vanhemmissa on jotain pielessä.... Huostaanotto?
Näin se kappale kerrallaan viedään itsetunto ja saadaan tilalle pelko, epävarmuus, turhautuminen, itsetuhoiset ajatukset.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jännä miten sosiaaliset pelkotilat on kehittyneet vaan ihmisille. Pistää miettimään josko yhteiskunnassa itsessään on jotain vinksallaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (31)

Uutisvirta

32
Hailuodon pengertielle ei tule katuvaloja, tie merkitään sumupaaluilla ja kaidevalaistuksella – katso lista kiinteän yhteyden yksityiskohdista
24
Kärppien Mäenalasen voittoresepti Raksilan tiistai-illan spektaakkeliin – ”Syöksytään vaikka pää edellä kiekon tielle”
20
OYSin uusien tilojen rakentaminen voi nopeutua – yhteispäivystys voisi saada uudet tilat jopa vuosia etuajassa
18
Kommentti: Tappara on nyt ripauksen rennompi, entistä vaarallisempi
14
Kuullaanko metsästäjiä aidosti, kun kysytään näkemyksiä suunnitteilla olevista luonnonsuojelualueista? Lukijalta
14
Osekk irtisanoo 53 henkilöä – lisäksi 27:lle tarjotaan tehtävämuutosta tai osa-aikatyötä
12
Aktiivi: Hinaaja Alpo pidettävä Oulussa jo kaupungin pitkän merellisyyden vuoksi

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Suuri sotaharjoitus 2021

302 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Kepulainen Oulu

Kyllähän Stubbi teki Suomelle semmoisen karhunpalveluksen, että sitä muistellaan muissakin sukupolvissa, että meni kepul... Lue lisää...
Martta sieltä jostai...

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.4.

Naapurit

24.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image