Kotimaa

Mainos

Seitikit ja rouskut kartalle – kempeleläinen Annikka Kujala on yksi tieteen tal­koo­lai­sis­ta

Sieniatlaksen ensimmäinen vuosi oli menestys; sieniharrastaja Annikka Kujala KUVA: Pekka Peura
Kotimaa 10.11.2017 8:28
Pekka Rahko

– Tämä on jokin seitikki, Annikka Kujala pohtii kempeleläisellä mäntykankaalla ja pyörittelee sormissaan muutaman sentin mittaista sientä.

Kempeleessäkin on jo ollut lunta ja pakkasta, mutta sään lämmettyä metsästä löytyy taas sieniä.

Seitikki ei ole ruokasieni, mutta sellaisia ei nyt ollakaan etsimässä. Kujala tekee havaintoja koko Suomen sienilajistoa selvittävään Sieniatlakseen.

Sieniatlas on kansalaistiedehanke, joka kerää tietoa sienilajien levinneisyydestä, elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta.

Alunperin ruoka- ja värjäyssieniä kerännyt Kujala kertoo kiinnostuneensa sienistä laajemmin keruutuotetarkastajaopintojensa aikana.

– Silloin piti opetella muitakin lajeja ja innostus heräsi.

Sieniatlakseen Kujala lähti mukaan heti hankkeen ensimmäisenä, nyt päättyvänä vuonna. Sienet kuvataan ja havainnot tallennetaan nettiin omalle lomakkeelleen.

– Mitä enemmän tietoja tallentaa, sitä enemmän hyötyä havainnosta on tutkijoille, Kujala neuvoo.

Kujala on käynyt vuoden mittaan hankkeen järjestämällä retkellä, kahdella maastoleirillä ja mikroskopointikurssilla.

– Etenkin leireillä sai paljon lisäoppia, hän kiittelee.


– Osallistujissa
on ilahduttavasti ollut aivan uusia harrastajia, jotka ovat atlaksen innoittamana innostuneet sienistä, Oulun yliopiston kasvimuseon tutkija Matti Kulju iloitsee.

Juuri tämä on ollut Kuljun mukaan yksi kansalaistiedehankkeen tavoite.

Hanke järjestää ympäri Suomea koulutusta, jossa harrastajat oppivat lajistotiedon keräämisessä tarvittavia taitoja: havaintojen kirjaamista maastossa, näytteen keruuta ja tallentamista museonäytteeksi sekä havaintojärjestelmän käyttämistä.

Havaintojärjestelmä avattiin huhtikuussa, ja sieniasiantuntija Mika Toivonen Turun yliopiston kasvimuseosta laskee tämän vuoden saldon olevan runsaat 6 500 havaintoa 1 121 lajista. Lisäksi atlakseen on kirjattu noin 3 000 aikaisempien vuosien havaintoa.

Kuluvan vuoden havaintomäärä tulee kasvaamaan, sillä monilla harrastajilla osa kesän näytteistä odottaa vielä määritystä ja tallentamista.


Tavoitteet
ensimmäiselle kaudelle on Kuljun mukaan saavutettu.

– Tällainen laaja hanke vie vuosia, ennenkuin pääsee kunnolla vauhtiin. Lyhyessä ajassa on kuitenkin saatu paljon aikaan, Kulju summaa.

Selvitettävää tosiaan riittää, sillä helttasieniä, tatteja ja kääväkkäitä esiintyy Suomessa yhteenlaskettuna yli 2 000 lajia.

Sieniatlaksen avulla on myös kokeiltu havaintojen keruuta sellaisista lajeista, joista halutaan erityisesti tietoa.

– Meillä oli keväällä etsintäkuulutus hytymaljakkaasta ja saimme atlaksen kautta siitä 84 havaintoa, Kulju kertoo.

Nyt Suomen Lajitietokeskuksen tietojärjestelmässä on hytymaljakkaasta 215 havaintoa, joten atlaksen osuudesta muodostui merkittävä.

Sieniatlas on Koneen säätiön rahoittama, ja sitä koordinoivat Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Oulun yliopiston kasvimuseo, Turun kasvimuseo ja Suomen sieniseurat.


Yksi
Sieniatlakseen innostuneista uusista harrastajista on ulvilalainen Hannu Lehtonen.

– Kolme tai neljä sienilajia tunsin aiemmin, Lehtonen muistelee. Hän kertoo kyllä harrastaneensa luontoa, muun muassa kalastusta ja retkeilyä, mutta sienistä tuttuja olivat lähinnä kantarelli ja suppilovahvero.

Sienet alkoivat kuitenkin kesän mittaan kiinnostaa enemmän, ja tässä tärkeässä roolissa olivat Suomen Sieniseuran Facebook-sivut.

30 000 jäsenen ryhmään lähetettiin runsaasti kuvia sienistä, ja niitä sekä sienikirjojen oppeja yhdistelemällä Lehtoselle tulivat tutuiksi monet lajit.

Sienten elinympäristövaatimuksia kirjoista tutkimalla Lehtonen valitsi retkikohteensa tietyt lajit mielessään ja tämä tuotti tulosta.

– Liuskapielus, hytymaljakas, herukankääpä, Lehtonen luettelee täsmälajihauksi kutsumansa metodin löytöjä, jotka eivät ole aivan tavallisinta sienilajistoa.

Lisää oppia Lehtonen haki Hyrynsalmelta atlaskartoittajille tarkoitetulta maastokurssilta sekä Jyväskylästä ja Helsingistä kahdelta mikroskopointiin keskittyneeltä kurssilta.

– Hyrynsalmen kurssi oli hieno kokemus, siellä oppi varsinkin kääpä- ja orvakkalajeja, Lehtonen kiittelee.

Nyt Lehtonen on tallentanut Sieniatlakseen hieman yli sata havaintoa, mutta lisää on tulossa.

– Noin 2 000 näytettä on varmistamatta, Lehtonen laskee. Siinä riittää talvi-illoiksi hommaa.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

hieno harrastus ja sienistä saa hyvää ruokaa ja höystöä liharuokii yms yms....

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yksi parhaimpi harrastuksia, jopa jännittävää löytyykö mitä mistäkin. Raitis syksyinen ilma tekee hyvää keholle ja psyykkeelle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Voi Arto Nyberg minkä teit

Katsoit sitten vissiin eri Arto Nybergiä, kuin minä? AN ei missään puolustellut TM:ää, sanoi esim.: onko hyökkäys paras ... Lue lisää...
hevoseton poika

Jari ja sarjakuvat

Jari

19.11.

Naapurit

20.11.

Fingerpori

20.11.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image