Kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) sanoo, että hänen on helppo samaistua voimakkaaseen häpeän tunteeseen, jota seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta voivat herättää uhrissa. Ja asiasta kertomisen vaikeuteen.
- En ole koskaan ajatellut, että seksuaalinen väkivalta on jotakin, joka koskee vain jotakuta muuta, hän sanoo.
Taustalla on kokemus, josta Hassi kertoo juuri julkaistussa kirjassaan Mannerheim-solki ja Punalippu. Taistolaisnuoruutta luotaavassa kirjassa Hassi kertoo myös, kuinka hänet 11-vuotiaana raiskattiin.
Asian esille ottamisen syynä ei ole seksuaalista häirintää näkyvästi esille tuonut #metoo-kampanja. Hassi sanoo päättäneensä monta vuotta sitten, että kertoisi nuoruusmuistelmissaan siitä, mistä hän aikanaan visusti vaikeni.
- Tabu ei murru, jos ei joku puhu. Haluan osallistua häpeän kulttuurin murtamiseen, Hassi sanoo.
Tapaus kertoo Hassin mukaan myös osaltaan aikakaudesta.
- Jostakin 11-vuotias tyttö oli imenyt käsityksen, että on hänen häpeänsä, että joutuu raiskatuksi. Se pitää salata, että ei joudu yhteiskunnan hylkimäksi, ikään kuin syrjään ja tuomituksi ja leimatuksi lopuksi ikää.
- Kun elämää on jo jonkun verran takana koen, että en kamalan suurta riskiä tulevaisuudelle ota kun kerron sen asian tässä kirjassa.
Hassi kertoo olleensa tilanteissa, joissa on ollut vain muutamia naisia paikalla ja joku on yhtäkkiä vuosien jälkeen alkanut kertoa, että hänellekin on tällaista tapahtunut. Hän ei osaa sanoa, miten yleistä seksuaalinen väkivalta on, mutta "yleisempää kuin mitä on yleinen vaikutelma".
Kirjassa Hassi kertoo, että tapahtuneen jälkeen hän tunsi olevansa häväisty. Hän tiesi, ettei voisi kertoa kenellekään ja eli siitä alkaen kaksoiselämää.
Taistolaisnuoruuden tyhmät ja hyvät asiat
Tuoreesta kirjasta Hassi sanoo, että hän halusi kuvata, miltä taistolaisnuoruus oikeasti tuntui - hyvässä ja pahassa. Miltä pohjalta syntyi halu tehdä vallankumous, millainen oli se Suomi, jossa kasvettiin?
- Me, jotka olimme taistolaisia, puhuimme ja osittain teimmekin jälkikäteen ajatellen tyhmiä asioita, naurettavia asioita. Kriittisissä kommenteissa aikakaudesta tuppaa unohtumaan, että paljon oli hyvää ja kestävää, sellaista jota voi puolustaa edelleen.
Hassi mainitsee muun muassa Vietnamin sodan, apartheidin ja sotilasdiktatuurien vastustuksen ja koulutukseen liittyneet vaatimukset.