Suomalaiset virkamiehet päättivät meriliikenteen rikkipäästöjen rajoituksista puutteellisilla tiedoilla. Virkamiehet havahtuivat selvittämään rikkidirektiivin johtaneen päätöksen vaikutuksia vasta, kun asia oli jo nuijittu.
Meriliikenteen rikki- ja typpipäästöistä tehtiin alunperin päätös maalis- ja huhtikuun taitteessa 2008 Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO).
Kalevan tilaamista entisen merenkulkulaitoksen asiakirjoista selviää, että ministeriön ensimmäinen selvitys kustannuksista syntyi vasta alkuvuodesta 2009.
Tämän lisäksi kasvihuonepäästöjä koskeva selvitys oli vasta tekeillä ministeriössä päätöksentekohetkellä. IMO:n päätöksestä tuli oikeudellisesti Suomea sitova, kun Euroopan unionin parlamentti ja komissio saattoivat päätöksen direktiiviksi asti.
Päätös ei ollut mikä tahansa päätös. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on laskenut, että rikkidirektiivin myötä Suomen vientiteollisuus joutuu maksamaan vuosittain yli miljardi euroa lisää merikuljetuksista.
Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2009 teettämän selvityksen mukaan kustannushaitari liikkuu 200 miljoonan ja 1,2 miljardin euron välillä.
