Seurakuntien väkimäärät ovat vähentyneet voimakkaasti 2010-luvulla. Etelä-Suomessa väkikatoa selittää kirkosta eroaminen, pohjoisessa ”ihmisten poistuminen diagrammista” eli kuoleminen, kuten kirkon keskushallinnon taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander sanoo.
Seurakuntien ongelma on yhteinen: verotulojen väheneminen. Niiden myötä nakertuu myös voimia varsinaisesta toiminnasta.
– Verotulojen väheneminen näyttää vääjäämättömältä ainakin lähivuodet, hiippakunnan Johtamisen päivillä puhunut Perander sanoo.
Käytännössä väen ja varojen väheneminen tarkoittaa sitä, että virkoja täytetään vain kun mahdollista ja että vapaaehtoisia haastetaan myös seurakunnan tehtäviin.
Valtakunnallisen tilaston mukaan kirkosta eroavat yleisimmin 20–24-vuotiaat muutettuaan pois kotoa. Erityisen alhaisia jäsenyysprosentteja on ikäluokassa 25–39 vuotta. Sen jälkeen kirkko taas kiinnostaa. Yli 80-vuotiasta lähes 90 prosenttia kuuluu kirkkoon.
– Seurakuntien taloudelle parhaassa työiässä olevat ovat tärkeitä jäseniä, sillä he maksavat hyvin veroja. Siksi kehityksen suunta on huolestuttava, Perander sanoo.
Vuonna 2015 suomalaislapsista kastettiin 70 prosenttia, mutta jos kehitys jatkuu nykyisellään, vuonna 2045 kasteen saa Peranderin arvion mukaan enää 40 prosenttia syntyneistä.
