Kotimaa

Mainos

Pohjoisen murre herättää huomiota Helsingissä - " Mie piän siitä aika sinnikhäästi kiinni"

Annakaisa Tikkinen puhuu Tornionjokivarren murretta, jossa on huomiota herättävä piirre: h. – Kun 10 vuotta sitten muutin Ouluun, oululaiset olivat aivan yhtä huvittunheita minun murtheesta kuin helsinkiläiset ovat, Tikkinen kertoo. KUVA: Pekka Sipola/com.pic.
Kotimaa 15.1.2016 8:19
Päivi Alasuutari

Kun Kolarista lähtöisin oleva Annakaisa Tikkinen muutti Helsinkiin töihin puolitoista vuotta sitten, hänen kielensä todella herätti huomiota. Hän puhuu Tornionjokivarren murretta, jossa on huomiota herättävä piirre: h. Murretta äidinkielenään puhuvat tapaavat sanoa, ettei ”sitä senthän joka sanhan hootakhan panna”.

– Se herättää kyllä kiinnostusta, huomiota ja ehkä hilpeyttäkin. Mie piän siitä aika sinnikhäästi kiinni. En ole suostunut siitä luopumhaan, en silloin, kun muutin Ouluun opiskelemaan, enkä nyt, kun olen muuttanut Helsinkhiin, Lukiolaisten liitossa koulutuspoliittisena asiantuntijana työskentelevä Tikkinen sanoo.

– Kun 10 vuotta sitten muutin Ouluun, oululaiset olivat aivan yhtä huvittunheita minun murtheesta kuin helsinkiläiset ovat.

Aluksi murteen saama huomio nolostutti

Aluksi, kun hän uutena opiskelijana etsi paikkaansa, murteen saama huomio tuntui vähän nolostuttavalta.

– En ollut koskaan ajatellut, että oma murre olisi mitenkhään poikkeuksellinen, kun kaikki murtheethan on vähän hassuja. Kyllä mie itekin naureskelen eri tyyppisille murtheille. Oulussa tuntui, että oma murre oli jotenkin poikkeuksellisen kummallinen. Sitä matkithiin tosi paljon.

Kiusaamisena hän ei puheensa saamaa huomiota kuitenkaan koskaan kokenut, vaan enemmänkin hyväntahtoisena naljailuna.

Kerran muuan esiintymiskouluttaja sanoi Tikkiselle, että vaikka hänen vahva murteensa on kiva, yleiskieli olisi virallisissa yhteyksissä turvallisempaa. Tikkinen piti ehdotusta hölmönä. Kieli oli aina tuntunut niin erottamattomalta osalta häntä itseään.

 

Mietin kyllä työhaastattelusta, että häätyykö nyt vähän peitellä murretta, jos ne ei ota minua ollenkhaan vakavasti.

Annakaisa Tikkinen

 

Vaikka mielessä on joskus käynyt epäilyksiä, otetaanko häntä murteensa takia vakavasti, hän ei ole koskaan vakavasti harkinnut murteestaan luopumista.

– Olen aina ollut hyvin kotiseuturakas. Tuntuisi tosi pahalta luopua asiasta, joka minut niin konkreettisesti vielä yhistää sinne. Se kieli on tavalhaan minun koti.

Oulusta Lappi oli kuitenkin lähellä, ja hänen kielessään oli kuitenkin paljon yhteisiä piirteitä muiden pohjoisten murteiden kanssa. Tilanne oli taas uusi, kun hän haki Helsingistä töitä.

– Mietin kyllä työhaastattelusta, että häätyykö nyt vähän peitellä murretta, jos ne ei ota minua ollenkhaan vakavasti. Sitten aattelin, että työhaastattelu jännittää joka taphauksessa niin paljon, etten ala tästä asiasta ressaahmaan.

"Se hoo on aina mukana"

Vaikka Tikkinen on pitänyt murteestaan kiinni Helsingissä työskennellessään, joitakin myönnytyksiä hän on tehnyt.

– Se hoo on aina mukana, mutta murresanoja olen karsinut tosi paljon vuosien varrella. Hoon päältä puhuminen ei kuitenkaan vaikeuta ymmärtämistä, mutta jos joutuu murresanojen takia selittämmään itteänsä, se tuntuu vaivaannuttavalta.

Toisaalta murresanojen karsiminen huolettaa häntä.

– Entä jos mie menetän net kokohnaan?

Tikkinen nauttii kotona Kolarissa käydessään, kun hän kuulee siellä omaa murrettaan kaikessa rikkaudessaan.

– Silloin mietin, että tajuaakhaan minun helsinkiläiset kolleegat ja kaverit, kuinka kalpea versio minun kieli on siitä, mitä se toellisuudessa on.

Hän tunnistaa sen, että oma kieli väistämättä myös muuttuu, kun asuu muualla ja saa vaikutteita ympärillä olevien ihmisten puheesta.

– Olen huomannut, että olen napannut sellaista, mitä ympärillä puhuthaan. En mie jaksa siitä kauheasti kriiseillä, kunhan ittelle pyssyy selvänä se, että peruspohja on kuitenkin ommaa kieltä.

Puhumalla kainostelematta omaa murrettaan Tikkinen kokee myös olevansa lähettiläs murteitten puhumisen puolesta.

– Kun huomathaan, että ihminen puhhuu vahvalla murtheella, se ehkä edesauttaa niin, että murteella puhuminen olisi hyväksyttävämpää.

Samalla hän toivoo, ettei hänen murteensa määrittelisi häntä ihmisenä, vaan hänet nähtäisiin yksilönä.

Lue lisää 15.01.2016 Kalevasta.

MAINOS
Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (83)

Tämä oikea "laphalaanen" murre on ihan hauskan kuuloista. Siitä tulee mieleen sellainen vähän viinaan taipuva leppoisa jänkäjooseppi. Oulun murre on myös lappilainen murre, tosin oululaisen erottaa lappilaisesta vain siinä, että oululainen haukkuu vähemmän etelässä asuvia.

Mutta miksi purra ruokkivaa kättä alkuunkaan? Lappi olisi käytännössä asumiskelvotonta erämaata, mikäli sinne ei rahdattaisi rekkalasteittain rahaa etelän veronmaksajilta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Puhutaan kaikki rohkeasti omia murteitamme! Ne tekevät elämästä vähän mielenkiintoisemman.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jokaisen oma murre on myös ihmiselle ylpeyden aihe. Jos ei näin ole on syytä mennä itseensä ja miettiä, miten saisi kohotettua tervettä itsetuntoaan. Itse olen aina kunnioittanut ihmisiä, jotka käyttävät luonnollisesti omaa murrettaan vieraassa murreympäristössä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Torniojokilaakson murre on yksi suomen kauneimpia ja hienoimpia murteita. Te jotka puhutte sitä pitäkää murteestanne lujasti kiinni.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jo 80-luvulla töissä ollessa siellä kuuli asiasta kommentteja, pääosin ihan hyviä.
Ouluun kun soitti työasioissa, ne hoituivat hyvin ja toisessa päässä oltiin iloisia murteesta.
Murre on rikkaus, mutta ymmärrän senkin, että joissain tilanteissa pitää käyttää kirjakieltä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaikellainen puhetyyli sallittua, kunhan tullee ymmärretyksi. Nykyään toimii, toisin kun 40 vuotta sitte. Vanahempien ihmisten oli sillon vaikia "ymmärtää" mitä minä sanon. Nykysin ymmärtävät. Nuorilla ei oo ollu ongelmia koskaan. Mukava kuunnella eri tyylistä ulosantia, ja koittaa arvvailla puhujan alakuperrää. Pohojos-pohojanmaalta lähin aikonnaan koulluun ja sitte töihin. Täällä (Helsingissä) kuulee hyvin monellaista puhetta ja siitähän minä tykkään!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Helsinki näyttää onnikan ikkunasta harmaalta, likaiselta, ihmisillä ei pää käänny,synkästi pukeutuneita,puhumattomia, ovat yhtä myrtsejä kuin leniggraadissa aikoinaan. Laittas nyt ees maahanmuuttaja-hupulaisensa ikkunoiden pesuun ruokaansa vastaan - karmeita julkisivuja - ei ihme ettei sveitsiläisiä, itävaltalaisia turisteja näy!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No on se hauska ette puhuut meänkieltä Helsinkissäki. Luultavasti hän se on vanhempi kieli ko se stantartisoitu Suomen kieli jonka kielimiehet keksithin 1800 luvuula. Täälä Ruottin pääkaupunkissa se kans mulle on suuri etu ette ossaan puhua meänkieltä ko kohtaan Suomenpuhuvaisia. Kyllä se joskus tietenki naurattaa mutta en mie sitä ota pahaaksi. Seki on etu ette leviitän iloa ihmisten seassa! Puhu vain jatkuvasti sieki!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Helsingissä naiset tahtoo roikkua kaulassa ku puhuu oulun murretta. Paras keino löytää lämmin sänky.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mieki aina väitän, että se on imagokysymys; ja H-puhuja pyssyy mielesä. Tosin tarvittaessa puhun kirja-/yleiskieltä, esim. suuttuessani.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Murteen säilyminen on pitkälle itsetuntokysymys. Jos vertaan itseäni vaimooni, ilmeisesti minulla on parempi itsetunto tai sitten olen jääräpää. Kun olemme kotona, puhumme omaa murrettamme. Kun taas astumme kotimme ulkopuolelle ja palaamme kotiin, niin siinä missä tulen takaisin kottiin, vaimo tulee himaan. Kun etsimme kotona tupakoitamme, kodin ulkopuolella vaimoni etsii röökiä. En tiedä, kumpi on parempi tapa mutta en vain osaa vaihtaa vanhoja sanontojani uusiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Syntyjään oululaisena Reserviupseerikouluun mennessään totesi päässeensä samalla myös murteiden korkeakouluun. Oppilaat oli ympäri Suomea ja puhetavat tuli tutuiksi. Tuntuivat luonnollisilta ja tunnistettavilta. Pakkoruottikaan ei tuntunut kovin pakolliselta. Kaikki vetelivät omillaan. Tunnisti heti, mistäpäin kaveri on poissa. Myöhempinä vuosikymmeninä kulloisenkin asuinseudun murreilmaisut ovat tarttuneet puheeseen, vissiin itsestään. Kuulija huomannee, ja ihmettelee. Annakaisalle sanoisin että anna vain palaa omillasi. Lievittää sitä kotiseudun ikävääki.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (83)
Mainos
Mainos

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Niinistön lausunnot Halla-Ahosta

203 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Millaista Suomen turvapaikkapolitiikka olisi jos hallitusvastuussa olisi SDP, vasemmisto ja vihreät ?

Enemmän naisten viillettyjä kauloja, kaksinkertaisesti raiskauksia ja isommat terveyskulut heikentäneet palveluja. Lue lisää...
Helppo todeta

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.8.

Naapurit

22.8.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 379 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image