Perheenjäsenen alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistamat henkirikokset poikkeavat muista henkirikoksista.
Suomalaiset henkirikokset ovat yleensä syrjäytyneiden, työelämän ulkopuolella olevien päihteiden väärinkäyttäjien tekosia. Noin 80 prosentissa henkirikoksista tekijä on tekohetkellä humalassa. Kahdella kolmasosalla on taustallaan päihteiden väärinkäyttöä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan perhesurmaajat ja oman lapsen surmaajat sen sijaan ovat tyypillisesti toisenlaisia. He eivät ole yleensä tekohetkellä humalassa eivätkä he ole päihteiden väärinkäyttäjiä. Päihteiden väärinkäyttäjien osuus oman lapsen surmanneista on erittäin pieni, alle kymmenesosa.
Oman lapsen surman tekijöillä ei ole useimmiten aikaisempia poliisin tietoon tulleita väkivaltarikoksia. Neljäsosalla selvityksessä mukana olleista, oman lapsen surmanneista oli aiempia tuomioita rikoslakirikoksissa. Muiden henkirikosten tekijöillä niitä oli yli puolella.
Työttömien osuus on pienempi oman lapsen surmanneilla kuin muiden henkirikosten tekijöillä, eli heistä suurempi osa on töissä.
Perhesurmien ja oman lapsen surmien taustalla oli havaittavissa monia yhdistäviä tekijöitä. Vastasyntyneen surmat sen sijaan erosivat näistä kahdesta muusta surmaryhmästä.
Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä, kun taas vastasyntyneiden ja alle 1-vuotiaan lapsen surmat olivat kaikki äitien tekemiä.
Perhesurman tekijöiden keski-ikä oli hieman korkeampi kuin muissa oman lapsen surmissa. Naispuoleisista tekijöistä runsas puolet oli kotiäitejä, useimmat heistä yksinhuoltajia. Suurin osa surman tehneistä miehistä oli avio- tai avoliitossa.
