Suomalaisista kehittyi sodan jälkeisinä pulavuosina keittotaiteen sankareita. Ruokamenoissa kun oli pakko säästää, että pystyi maksamaan vuokran ja sai kasvavalle lapsilaumalle jotain päälle pantavaa. Ruokakauppojen valikoimat olivat 1950-luvulla varsin vaatimattomia. Päärynöitä, viininrypäleitä, appelsiineja ja kananmunia tuotiin ulkomailta vain joulusesongiksi. Ylellisyystarvikkeet kahvi ja sokeri olivat korttitavaraa vielä olympiavuonna 1952.
Joka naisen niksikirja ja Pula-ajan keittokirja kuluivat perheenemäntien käsissä ja reseptien reunoihin ilmestyi täydentäviä lyijykynämerkintöjä sievällä kaunokirjoituksella. Syksyllä ilmestynyt Kisatytön keittiö kertoo ruokavuodesta 1952 nuoren hämeenlinnalaistytön Maija Honkasen silmin. Hanna Pukkilan kirjoittama ja Helmen kustantama kirja perustuu Maija Honkasen päiväkirjamerkintöihin ja 1950-luvun ruokaohjeisiin. 1950-luvulla vain harva pystyi syömään, mitä mieli teki. Nyt yltäkylläisyyden aikana osa kansasta elää köyhyysrajalla, ja joutuu laskemaan joka pennin. Ruoassa pystyy säästämään, jos on taitoa ja aikaa.
Martat ovat julkaisseet uuden painoksen Penninvenyttäjän keittokirjasta. Siinä on vanhoja suosikkireseptejä ja 75 uutta ruokaohjetta, joissa käytetään tavallisia konstailemattomia ruoka-aineita.
Kirja opastaa tarkkoja taloudenpitäjiä perusruokalistan suunnittelussa ja keittiön ruokatavara- ja välinehankinnoissa. Se kertoo, että raaka jauheliha säilyy syömäkelpoisena +6-asteisessa jääkaapissa vain yhden päivän ja munat vielä viikon viimeisen myyntipäivän jälkeen.
Kananmunakilo maksoi enemmän kuin nailonit
Marraskuun puolivälissä olympiavuonna 1952 Maija Honkanen käy Anna Haaviston herkkukaupassa. Hän kuvailee päiväkirjassaan: "Jos voisi ostaa mitä haluaisi eikä tarvitsisi aina laskea pennejä, sieltä saisi herkkukurkkua, säilöttyä pinaattia, kukkakaalia, erilaisia vihanneksia, aprikooseja, sokeroitua lakkahilloa, kalifornialaisia rusinoita, irtosiirappia ym."
Kananmunat olivat hinnoissaan, eikä niitä aina saanut. Helsingin kaupoissa myytiin munia 400--450 markan kilohintaan. Kalliina pidetyt nailonit maksoivat tuolloin 295 markkaa pari. Kisatytön keittiössä käytetään säästeliäästi munia. Niitä ei kuulu vadelmatorttuun eikä uunijuustoon. Makaronilaatikkoon sentään laitetaan yksi muna.
Resepteissä suositaan perunaa, porkkanaa ja punajuurta. Niitä viipaloidaan, suikaloidaan, raastetaan, keitetään ja paistetaan. Punajuurista syntyy salaattia omenan ja suolakurkun kanssa. Niistä valmistetaan Lindströmin pihvejä ja punajuuripihvejä, eikä ilman niitä voi kuvitella sillilautasta eikä kasvisvatia.
Ohjeiden liha on lampaan tai naudan etuselkää, laihaa sianlihaa, vasikanlihaa, maksaa tai palvikinkkua. Lenkkimakkara ja nakit ovat harvinaista herkkua.
Makkaramestarin kiusaus
(kirjasta Kisatytön keittiö) 600 g kuorittuja perunoita pieni sipuli hienonnettuna 300 g hienonnettua meetvurstia suolaa rouhittua mustapippuria
Suikaloi perunat. Voitele laakea uunivuoka ja levitä pohjalle reilu puolet perunoista. Ripottele perunoiden joukkoon suolaa, hienonnettua sipulia ja mustapippurijauhetta. Laita meetvurstisuikaleet väliin ja levitä niiden päälle loput sipulista ja perunoista. Mausta pippurilla. Huomaa, että makkara on runsassuolaista. Kaada päälle kerma.
Kypsennä 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes paistos saa väriä. Painele pintaa, jotta kosteus nousee, eikä paistoksen päällikerros pala. Lisää tarvittaessa kermaa. Alenna lämpö 170 asteeseen ja hauduta kypsäksi noin 1,5 tuntia. Tarjoile punajuurien kera. Uunijuusto
(kirjasta Penninvenyttäjän keittokirja) 6 dl vettä 4 dl maitojauhetta 2 munaa 1/2 tl suolaa
Sekoita maitojauhe veteen. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää munat ja suola nesteen joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa vesihauteessa noin tunti eli kunnes juusto on hyytynyt ja saanut kauniin värin. Tarjoa sokerin, kanelin ja maidon tai marjojen ja hillon kera.
(Tein uunijuuston muuten ohjeen mukaan, mutta en paistanut sitä vesihauteessa. Puolen tunnin jälkeen juuston pinta ruskettui jo niin, että pidin vuokaa enää kymmenkunta minuuttia uunissa ja peitin vuoan kostutetulla leivinpaperilla.)
