Kohta teologiksi valmistuva nainen tajusi viime syksynä, että hän saattaa ryhtyä papiksi vanhoillislestadiolaisuudestaan huolimatta. Liike kieltää naispappeuden.
– Papiksi tuleminen on jokaiselle monen vuoden prosessi. Päätin tehdä papin virkaan vaadittavat lisäopinnot. Nyt etenen pienin askelin kohti kutsumustani, teologian opiskelija kertoo.
Päätös syntyi, ennen kuin hän tiesi lietolaisen Mari Leppäsen pappisvihkimyksestä. Leppänen on ensimmäinen vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä tullut naispappi, mutta hän ei jää yksittäistapaukseksi.
Pappeutta pohtivat parhaillaan monet vanhoillislestadiolaiset teologisella alalla olevat naiset.
– Olen miettinyt paljon naisen asemaa. Koen papiksi ryhtymisen merkitykselliseksi, vaikka pitää uskaltaa olla julkisesti eri mieltä oman uskonnollisen liikkeen kanssa, sanoo naisopiskelija.
Hän ei esiinny vielä julkisuudessa nimellään taatakseen opiskelurauhan.
Ensi syksynä seuraava
– Pappeus on ajankohtaista useiden vanhoillislestadiolaisten naisten suunnitelmissa, kertoo tutkija ja teologi Meri-Anna Hintsala, joka työskentelee kirkon verkkokeskustelijana.
Seuraava lestadiolainen naispappi vihitään todennäköisesti ensi syksynä. Tie pappeuteen on pitkä ja vaatii henkilökohtaista puntarointia.
– Se ei ole vain oma valinta, vaan vihkimiseen tarvitaan kirkon kutsu. Luulen liikkeen tulevien naispappien astuvan julkisuuteen vasta lähellä vihkimystään. Tiedän kuitenkin pappeutta harkitsevien olevan jo nyt tukena toisilleen, Hintsala kertoo.
Hän on itse vanhoillislestadiolainen ja tutkii väitöstutkimukseensa sukupuolen tematiikkaa vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa. Liike on herätysliikkeistä eniten esillä netin keskustelupalstoilla.
– Naiset ottavat parhaillaan omassa elämässään aktiivisemman toimijan rooleja. Tuore naiskeskustelu riemastuttaa ja tuo lohtua, mutta myös ahdistaa monia, mikä kertoo keskustelujen merkityksestä, Hintsala sanoo.
Johtokunnan jäseneksi?
Lestadiolaisen liikkeen naiset haluavat tasa-arvoa. Pitkään Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin maallikkojäsenenä toiminut Johanna Lumijärvi valittiin keväällä ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena kirkolliskokousedustajaksi.
Ensi kesän Suviseuroissa vuosikokous valitsee johtokunnan erovuoroisten tilalle uudet jäsenet paikallisyhdistysten ehdokkaista. On viitteitä, että Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen johtokuntaan saatetaan ehdottaa ensi kertaa naista. Naisjäsenen valitsemiselle 24 hengen johtokuntaan ei ole laillista estettä.
– Toimimme yhdistyslakia noudattaen. Hyvän hallintotavan mukaan emme ennakkoon yritä vaikuttaa ehdotuksiin, muotoilee Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen pääsihteeri Tuomas Hänninen.
Naispappeuskielto on liikkeelle opillinen kysymys.
– Haluamme pitäytyä Raamatussa, eikä ole perusteita, miksi perinteistä opinkäsityksestä pitäisi luopua, Hänninen linjaa.
Johanna Lumijärven valinnasta kirkolliskokousedustajaksi hän on iloinen.
Ei kapinaa
Papin urasta haaveileva naisteologin mielestä naisten nousu vaikuttaa jo nyt liikkeen tunnelmaan. Se on tuonut liikkumatilaa naisille – ja myös miehille.
– Pappiskutsumus on elämänkokoinen asia. Tämä ei ole kapinaa tai halua toteuttaa feminismiä. Pappina voin olla isojen asioiden äärellä itse oppien. Jo siitä haaveilu on minulle suuri ilon aihe.
