Onnesta on tullut suosittu tieteellisen tutkimuksen kohde 2000-luvulla. Myös erilaisia onnellisuus- ja elämänhallintaoppaita julkaistaan jatkuvasti. Suomessa seurataan Yhdysvaltain tutkimussuuntauksia muutaman vuoden verran jälkijunassa.
Vuosituhannen vaihteessa amerikkalaiset tutkijat ryhtyivät puhumaan niin kutsutusta positiivisesta psykologiasta. Kun aiemmin psykologia oli keskittynyt lähinnä ruotimaan ihmisen ongelmia ja vajavaisuuksia, nyt keskitytään elämän vahvuuksiin.
Syyskuun alussa ilmestyneen Onnen taidot -oppaan (Duodecim 2009) toinen kirjoittaja, lääkäri ja filosofi Antti S. Mattila on tutkinut onnellisuutta kymmenisen vuotta.
"Suurin osa kirjakaupoissa myytävistä itsehoito-oppaista on roskaa", Mattila toteaa. Onnellisuudesta suuri osa on kiinni ihmisen omasta asenteesta ja elämäntavoista. Myös sukujuuret vaikuttavat siihen, kuinka onnellinen on.
"Tutkimusten mukaan 50 prosenttia ihmisen onnellisuudesta tulee geeneistä, 10 prosenttia on kiinni ulkoisista olosuhteista ja 40 prosenttia omasta asenteesta", Mattila luettelee.
Oululainen Hilkka Laronia uskaltaa tunnustaa olevansa onnellinen. "Olen 56-vuotias ja elämä on näyttänyt hyvät ja huonot puolensa. Olen aiemmin lukenut kamalasti erilaisia oppaita, mutta en usko että niistä on hyötyä enkä suosittelisi oppaita kenellekään. Luin oppaita, yritin ymmärtää ja opetella niitä ja kompastelin", myös muita ihmisiä elämisen taidossa opastava, valmentajaksi itseään tituleeraava Laronia kertoo.
Puolen tunnin märehtimisaika
Onnellisuusoppaissa kerrotaan kotikonsteista, joilla murheen määrän pitäisi vähentyä. Yksi opas kehottaa meditoimaan päivittäin, toinen patistelee liikkumaan ja kolmas uskomaan vaikkapa Jumalaan. Antti S. Mattila neuvoo lopettamaan turhan märehtimisen. Mutta miten voi olla murehtimatta kun aivot tuntuvat raksuttavan ankeita ajatuksia ihan itsestään?
"Perheen kesken voi sopia erityisestä huoliajasta. Esimerkiksi kello 18 alkaa huoliaika, joka kestää puoli tuntia. Tuona aikana saa vuodattaa huolensa ja murheensa muille", Mattila opastaa.
Toinen Mattilan kotikonsti on kiitollisuusharjoitus, jossa kerran viikossa kirjataan ylös kolme asiaa, joista on kiitollinen.
Onnellisuustutkija armahtaa ne, jotka eivät harjoituksia halua tehdä. "Ei ole pakko olla aina onnellinen. Elämään täytyy kuulua huonoja hetkiä ja vasta kokonaisuus ratkaisee."
Hilkka Laronia kertoo kokeilleensa muun muassa meditaatiota. "En osaa sitä, sillä ajatus tuntuu karkaavan. Teenkin niin, että kun tulee joku ajatus, annan sen tulla enkä taistele sitä vastaan. Olen iloinen kun katson ikkunasta ulos ja olen iloinen itsestäni. Meillä ei todellakaan ole muuta kuin oma hengityksemme", hän pohtii.
Onnellisella
pidempi elämä
Tutkimusten mukaan onnellinen ihminen saattaa elää 7-10 vuotta pidempään. Yhtä paljon lisävuosia saa, jos lopettaa tupakoinnin.
Onnen käsite on laaja. Yhtäältä on olemassa lyhytaikainen onnen tunne, niin kutsuttu hyvä fiilis ja toisaalta pitäisi katsella laajemmin elämänkaartansa ja miettiä, onko elämä kokonaisuutena hyvä.
"Onnen tunteen saa nopeastikin huumeista ja lääkkeistä, mutta tärkeää olisi, että elämä kokonaisuutena olisi kukoistavaa", Mattila sanoo.
Jos tuntuu, että onni on aina jossain muualla, tutkijalla on vinkki epätoivoiselle onnen etsijälle.
"Jos on pakko vertailla itseään muihin, kannattaa verrata sellaiseen, jolla menee vielä huonommin kuin sinulla", Mattila toteaa.
