Kotimaa

Mainos

Oikean Antti Rokan tarina on uskomaton: Pu­naup­see­ris­ta Suomen armeijan ali­ker­san­tik­si ja väärän nimen kanssa Ruotsiin

Risto Husa tapasi Antti ja Ida Rokan vuonna 1987. KUVA: MERJA OJALA
Kotimaa 29.10.2017 10:02
Pekka Juntti

Se oli sairaan 1940-luvun viimeisiä kesiä. Nuori lupaava kirjailija Väinö Linna nousi Teisko-laivasta Paarlahdella Tampereen koillispuolella ja suuntasi Yli-Vattulan tilan saunalle salaiseen tapaamiseen, jonka paljastuminen olisi voinut suistaa kirjailijan ongelmiin ja toisen osapuolen teloituskomppanian eteen.

Linna löysi rantasaunalta pienikokoisen ja ketteräliikkeisen miehen. Hän oli sodankäynyt alikersantti ja pajatti nopearytmistä karjalan murretta.

Hänen nimensä oli Antti Rokka.

Väinö Linnan ja Linna-tutkijoiden mukaan tätä saunailtaa ei koskaan pidetty. Linna kielsi yhteytensä oikeaan Antti Rokkaan. Linnan vaiheista kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja professori Yrjö Varpio on pitänyt ajatusta puhtaana fantasiana. Mutta nokialainen eläkkeellä oleva historianopettaja ja kunnallispoliitikko Risto Husa julkeaa olla eri mieltä.

Risto Husa on tutkinut Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa. KUVA: MERJA OJALA

Husa on tutkinut oikean Antti Rokan elämää neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä kolme kirjaa.

Husan mukaan Antti Rokka ja Tuntematon sotilas -romaaninsa aineistoa keräävä Väinö Linna tapasivat useamman kerran. Husa sanoo, että oikea Rokka antoi Linnan romaanihenkilölle monia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.

Kun Tuntemattoman suosio räjähti, alettiin kysellä, ketkä ovat hahmojen esikuvia. Väinö Linna nimesi Viljam Pylkkään Antti Rokan esikuvaksi eikä asiasta keskusteltu enempää.

Pylkäs oli romuluinen, suuri kirveellä veistetty mies. Husan mukaan ensimmäisen Tuntemattoman elokuvaversion ohjannut Edvin Laine kyseli Linnalta elokuvan alla, millaisia hahmot olivat. Valkokankaalle ilmestyi Antti Rokka, joka muistutti kooltaan ja olemukseltaan oikeaa Antti Rokkaa eikä Viljam Pylkästä. Sattumaako?

Ilman Linna-yhteyttäkin oikean Antti Rokan elämä on ihmeellinen selviytymistarina. Itse asiassa sukkeluuksia nakkeleva romaanihahmo ei pääse lähellekään elävää nimikaimaansa.

Koulutus punaupseeriksi

Rokka syntyi Inkerissä vuonna 1910. Lenin mellasti Venäjästä Neuvostoliiton ja Inkerinmaastakin tuli osa Suurta ja mahtavaa. Talvisodan kynnyksellä täydellisesti suomea puhuva opettaja kutsuttiin Otto Ville Kuusisen kansanarmeijaan valistussotilaaksi.

Talvisodan jälkeen hänet koulutettiin punaupseeriksi Virossa ja Inkerissä. Kun Saksa kumppaneineen aloitti Operaatio Barbarossan, Rokka joutui etulinjaan Suomen rajalle. Elokuussa 1941 hän jäi, omien sanojensa mukaan jättäytyi, joukkueineen sotavangiksi Summassa. Ennen antautumistaan Rokka oli repinyt upseerin natsat irti ja tekeytynyt rivisotilaaksi.

Antautumisen jälkeen Rokka osoitti myötämielisyyttä Suomen sotakonetta kohtaan ja hän toimi viidentoista kuukauden ajan vankileirin tulkkina. Joulukuussa 1942 hän liittyi ensimmäisten mukana Heimopataljoona 3:n riveihin, joka muodostettiin pääosin vangeiksi jääneistä suomensukuisten kansojen sotilaista.

Heimopataljoonan mukana Lapin sotaan

Rokka ylennettiin alikersantiksi Äyräpään taistelun verisimpänä päivänä 4. heinäkuuta 1944. Syynä oli se, että Rokka oli onnistunut nappaamaan upseerivangin. Seuraavana päivänä Rokka haavoittui ja hän lähti kotiin nuorikkonsa luo.

Kuulostaako tutulta? Sotavangin otto, ”hää onki oikein upseerismies”, haavoittuminen ja kotiin Lyytin luo. Niinpä.

Oikean Rokan Lyyti oli nimeltään Ida, inkeriläisnainen, jonka kanssa Rokka meni kristilliseen avioliittoon toipumislomallaan.

Kuherruskuukausi jäi lyhyeksi, sillä syyskuussa Rokka komennettiin Heimopataljoona 3:n mukana Lapin sotaan. Yllättäen valvontakomissio komensi Heimopataljoonan Tornion Röyttään ja sieltä heidät kuljetettiin Raahen Lapaluotoon ”kotiutettaviksi”.

Raahen asemalla 3. marraskuuta 1944 koko Heimopataljoona julistettiin sotavangeiksi. Pataljoona pakattiin junaan. Alkoi matka Naarajärven vankileirille, ja siitä Neuvostoliittoon. Rokka menetti alikersantin arvonsa, jonka oli saavuttanut vain neljä kuukautta aiemmin.

– Antti Rokka oli Neuvostoliiton vihollinen pahimmassa päästä. Hän oli toiminut tulkkina vankileirillä. Neuvostoliitossa häntä olisi odottanut niskalaukaus, Husa uskoo.

Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.

Junavaunuissa syntyi mekkala, eikä ihme. Suomi oli pettänyt omat sotilaansa.

Mutta heimopataljoonalle jäi vielä yksi oljenkorsi, oikeudentuntoiset aseveljet.

Kun juna lähti Raahesta, suomalaiset sotilaat jättivät junien ovet raolleen. Juna hiljensi tuon tuostakin vauhtiaan, muka siksi, että höyryveturin puut olivat liian märkiä. Heimopataljoonan miehiä loikki junasta eikä yksikään vartija nähnyt mitään. Lopulta kuudestasadasta miehestä vankileirille päätyi vain kaksisataa.

Antti Rokka nousi junasta Ylivieskan asemalla ja sanoi vartijalle, ettei nouse enää junaan. Miehen annettiin mennä. Antti Rokan vuosia kestänyt pako alkoi.

Rokka selviytyi ensimmäisistä karkuviikoista asetoverien ja tuttavien avulla. Hän kiersi tiuhaan eri puolilla Suomea, ja onnistui ostamaan väärennetyn sotilaspassin.

Lopulta aseveljet kätkivät Antti Rokan ja hänen perheensä paremmin kuin kiväärit talojen puruihin. Yhtään jälkeä ei jätetty peittämättä.

Antti Rokka katosi kirkonkirjoista

Rokka piilotteli Kuorevedellä rengin töissä. Tilan emännän isä Mäntän kirkkoherra Rikhard Hjelt-Helaseppä järjesti Rokan Valkjärven uudelleen kirjoitettuihin kirkonkirjoihin nimellä Antti Jalmari Rantavuori.

Rokka saapui Teiskoon Yli-Vattulan tilalle esiintyen Antti Rantavuorena. Pian hän uskaltautui kertomaan oikean nimensä ja hankalan tilanteensa talon isännälle Arvo Penttilälle. Penttilä otti yhteyttä kirkkoherra Hjelt-Helaseppään ja miehet päättivät piilottaa Rokan vielä paremmin. Kirkkoherra kirjoitti kirjeen kenraali Aaro Pajarille. Tämän kirjeen avulla Rokka, nykyinen Rantavuori sai esikunnasta varasotilaspassin.

Ja niin Antti Rokka oli kadonnut.

– Kuin suojaava sateenvarjo olisi laskeutunut Rokan ylle, Husa ihmettelee Rokan saamaa aseveliapua.

Husan mukaan samaiset Penttilä ja Pajari olivat saattamassa Linnaa ja Rokkaa yhteen järjestämällä erittäin salaisen yönylitapaamisen Yli-Vattulan saunassa. Primus motorina oli Eero Kivelä, Finlaysonin sosiaalijohtaja.

Rantavuori vaihtui jälleen Rokaksi

Teiskosta Rantavuoret siirtyivät vielä Hyvinkään kirkonkirjoihin, mutta heitä ei koskaan merkitty poismuuttaneiksi eikä kuolleiksi. Vuonna 1951 Rantavuoren perhe lakkasi olemasta.

KUVA: MERJA OJALA

Rokka työskenteli Hyvinkäällä Suopellon tilalla, kunnes sai kuulla poliisin kyselleen Antti Rantavuoresta. Rokka huolestui ja uskoutui Suopellon vanhalle isännälle Martti Liuhdolle. Todisteeksi hän kaivoi jälleen kerran esiin mitalitodistuksen, joka oli kulkenut hänen mukanaan kaikki ne vuodet.

– Tällä paperilla hän todisti monta kertaa, kuka oli ja sai avun. Rokka sanoi, että todistus oli hänen henkivakuutuksensa, Husa kertoo.

Liuhto pestasi tilalla maatalousharjoittelussa olleen ylitorniolaisen Akseli Ahon, Risto Husan tädin miehen, salakuljettamaan Rokat länsirajan yli Ruotsiin.

Aho tarttui toimeen. 4. joulukuuta 1951 hän katsasti Helsingissä marsalkka Mannerheimin hautajaiset ja ajoi sitten Suopeltoon mukanaan Aavasaksan sahan tekaistu työkutsu. Rantavuoret saapuivat Aavasaksalle 16. helmikuuta, josta heidät piilotettiin Kaulirantaan Ahon kauppaan. Illalla Aho kävelytti Rantavuoren jäätä pitkin rajan yli. Iida ja lapset seurasivat perässä sontarekeen piilotettuna.

Ruotsissa Antti Rantavuori ilmoittautui viranomaisille, kaivoi esiin rähjäisen mitalitodistuksen, ja kertoi jälleen kerran oikean nimensä ja tarinansa.

Rantavuoresta tuli jälleen kerran Rokka, monien suomalaisten auttama heimosoturi, jonka valvontakomissio oli Raahessa määrännyt rauhansopimuksen pantiksi yhdessä muiden heimotoverien kanssa.

– Antti Rokan sota kesti 11 vuotta. Hän ehti olla etsintäkuulutettuna 2 324 päivää, Husa kertoo.

Rokka suuttui Linnalle

Ruotsi piti huolta tulokkaista. Rokat muuttivat Hedemoraan, Antti pääsi terästehtaalle töihin. Vuoden päästä Rokan ovelle ilmestyi vieras Suomesta.

Hän oli kirjailija ja ystävä Väinö Linna. Perhetiedon mukaan miehet viettivät kostean, riemukkaan illan, Husa kertoo.

Kun Tuntematon Sotilas ilmestyi vuonna 1954, Antti Rokka säikähti. Kirjassa oli hänen nimeään kantava, häntä muistuttava mies. Kun kirja rantautui Ruotsiin, työkaverit piikittelivät, että taitaa Rokan Antti olla nyt rahoissaan, kun saa provikoita kirjasta. Rokka kielsi kaikki kontaktit kirjailijaan ja suuttui Linnalle.

Vasta yli kaksikymmentä vuotta Tuntemattoman jälkeen Rokka raotti hänen ja Linnan tapaamisia lähimmilleen, joiden kertomukset Husa on kuullut ja yhdenmukaisiksi todennut.

Esimerkiksi Antti Rokan tytär Sirkka on kertonut, että Linna kävi Hedemorassa vierailulla. Rokan sukulainen Matti Hytti oli kuullut Rokalta, että Teiskon vuosina Linnan vaimo Kerttu pesetti pyykkiään Ida Rokalla.

Joululahjaksi tammenlehvä

Todisteet Linnan ja Rokan tapaamisista vaikuttavat luotettavilta ja yksityiskohtaisilta. Miksei niitä ole uskottu?

Husa uskoo, että Linnan lähipiiri ei ehkä ole tiennyt Rokan ja Linnan tapaamisista tai sitten he ovat vain halunneet suojella kirjailijaa. Valvontakomission, Valpon ja YYA:n Suomessa ei ollut viisasta veljeillä Neuvostoliiton vihollisen kanssa.

Risto Husa haastatteli Rokan vuonna 1987. Haastattelun päätteeksi Rokka kaivoi esiin ryttyisen paperinpalan, henkivakuutuksensa jota oli kantanut mukanaan kaikki paon vuodet, ja antoi sen Husalle.

Saman vuoden joulukuussa 77-vuotias Antti Rokka avasi Risto Husan lähettämän joulupaketin kotonaan Hedemorassa. Paketin sisällä oli rintamaveteraanien tunnus, tammenlehvä, jonka Husa oli saanut näytettyään Antti Rokan antamaa rähjääntynyttä paperinpalaa esikunnassa.

Suomi oli tunnustanut sotilaansa.

Antti Rokka

Syntyi 1910 Inkerin Uusipurskovassa, Kuoli Ruotsin Hedemorassa 1989.

Vaimo ja neljä lasta

Opiskeli kansakoulunopettajaksi Petroskoissa

Otto Ville Kuusisen kommunistisen kansanarmeijan valistussotilas, aliluutnantti.

Soti eturintamalla ensin Neuvostoliiton, sitten Suomen puolella ryhmänjohtajana, alikersantti.

Julistettiin valvontakomission määräyksestä sotavangiksi 3.11.1944.

Piilotteli viranomaisia 7 vuotta, pakeni lopulta Ruotsiin.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (30)

Kuinhan monta Antti Rokka-nimistä löytyi Suomesta "Tuntemattoman sotilaan" kirjoittamisen aikaan?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä hölynpöly kuuluu samaan sarjaan sepustuksien:"Marskin erikoistehtävissä""Isoisä muistelee"ym.ym sylttytehtaankadun tuotanto.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvän koulutuksen oli Rokka saanut. Kuulostaa suomettumiselle heimosotureiden luovuttaminen itään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Aivan nauretava juttu, ei kai kukaan omalla nimellään esiinny elokuvaroolissa. Elokuvahahmo Rokka on Vilijam Pylkkään ja jonkun loikanneen punaupseerin ja ties minkä yhdistelmä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos sie tarttet hyvän elokuvan aiheen, tässä sulle on sellainen. Tuntematon Sotilas elokuva on tehty kolme kertaa, mietityttää kolmannen näkeminen. Kaipaa jotakin tuoreempaa ja vauhdikasta seikkailutarinaa Suomen sodista. Raatteentien tuhoamistaistelu, jossa näytettiin Stalinille närhen munat, olisi aika tehdä hyväksi elokuvaksi. Tarina Antti Rokasta olisi varmaan vauhdikas elokuva myös, on ollut sisukas mies. Mitä arkistojen kätköistä paljastuukaan, kun nykyiset poliitikot syrjäytyvät historiaan ja tuoreet sukupolvet pääsevät tutkimaan arkistoja, huh, huh.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Akseli Aho, myöhemmin kauppaneuvos, teki tarkan suunnitelman Rokan perheen siirtämiseksi Tornionjoen yli. Aho seurasi 4. helmikuuta Marskin hautajaisia Helsingissä, ajoi Hyvinkäälle ja esitti matkasuunnitelmansa Suopellon kartanossa. Neljä tuntia perheen lähdön jälkeen (15. helmikuuta) saapuivat poliisit. Rokat asuivat Hedemorassa (Långshyttan) lähes 40 vuotta, Antti työskennellen terästehtaassa eläkkeelle saakka.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Heimopataljoonat eivät olleet kokonaan muodostanut sotavankeistsa. Oli paljon vapaaehtoisia .esimerkiksi minun isä- hän oli 17 vuotias ja oli voi olla samassa junassa mutta ei pystynyt pakenemaan. Ei ollut teloitettu Viipurissa vaan sen takia että oli alaikäinen. 10 vuoden Siperian matkan jälkeen ihmekaupalla pääsi sieltä pois.Kotiseutuile meno oli kielletty. Passissa leima ,,ei luotettava ,, . Petroskoissa loppu elämä

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jo pitkään on ollut tiedossa, että Tuntemattoman sotilaan roolihahmo Antti Rokka on Viliam Pylkkään ja Antti Rokan sekoitus. Väinö Linna yhdisti kirjassan nämä kaksi henkilöä yhdeksi. Keräsi molemmista haluamiaan asioita. Viliam Pylkkäälle annettu Rokka nimi myös antoi hänelle anonyynmisuojan.

Linna itse oli konekiväärijoukkueen mukana sodassa vain osan aikaa. Hän haki kirjaansa aineistoa myös kyselemällä jäkikäteen toisilta mukana olleilta.

Mitä itse heimopataljoonaan tulee, niin sehän oli laiton. Kun sotavankeja käytetään sodassa heidän omaa maataan vastaan, kyse on sotarikoksesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Viesti poistettu

Viljam Pylkäs oli Linnan joukko-osastossa ja teki asioita joita kirjassa Rokkaan yhdistetään.
Kun Tampereen iso sanomalehti haastatteli häntä kymmeniä vuosia sitten, mies kertoi toimittajalle mielenkiintoisia yksityiskohtia mm taistelujen taktiikasta.
Myös muut Linnan aseveljet mainitsevat Pylkkään tekoja, persoonaan liittyviä asioita.

Heimopataljoonan ja Viron Suomi Poikien tarinat ovat elokuvien arvoisia - kirjallisuutta löytyy...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sovittu juttu Pylkäksen kanssa, ettei oikea Rokka joutuisi kiinni. Linna tapasi Rokan useita kertoja kirjaa kirjoittaessaan!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Rokkaa eivät pettäneet hänen aseveljensä, eivätkä ne suomalaiset, joiden koteja ja perheitä Rokka oli hengellään puolustanut. Suomalaiset suojelivat Rokkaa Suomen johdolta, armeijan johdolta ja supolta, joita hänen piti pakoilla, koska ne tahot olivat pettäneet Rokan ja olivat valmiit luovuttamaan hänet venäläisten käsiin. Samoin kuin kuusi sataa muutakin suomalaissotilasta. Neljäsataa pääsi pakenemaan em. kansanpettureiden käsistä. Kaksi sataa kuoli turhaan petturimaisen johdon takia. Rokka sai pakoilla vuosikymmeniä. Mitä tapahtui lopuille 399:lle, jotka pääsivät pakenemaan kuoleman junasta?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pari kaukaista sukulaista pakeni Ruotsiin. Toivottavasti kaikki pääsivät pois Suomesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (30)
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Mainos

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Etelä-Lapissa lumisateen vuoksi.

Jari ja sarjakuvat

Jari

18.11.

Naapurit

18.11.

Fingerpori

18.11.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image