Väkivaltaisesti käyttäytyvän nuoren auttaminen on haasteellista. Väkivalta nousi jälleen puheenaiheeksi, kun MTV kertoi tiistaina ensimmäisenä Helsingissä riehuvasta nuorisojengistä, jonka ensisijaisena tavoitteena oli pahoinpidellä muita nuoria vailla selkeää syytä.
HUS:n nuorisopsykiatrian osaston ylilääkärin Martti Korpelan mielestä väkivallalle löytyy aina syy.
– Kyllä väkivaltaan syy on, mutta syyt voivat olla raadolliset. Väkivalta tuottaa nautintoa: On kiva mukiloida, on kiva kun toinen kärsii. Tämä on asia, jonka ympäristön on vaikea käsittää, Korpela toteaa.
Väkivaltaa käyttävän nuoren saaminen ymmärtämään tekojensa vääryyden on useissa tilanteissa kuitenkin vaikeaa, sillä hän ei välttämättä koe minkäänlaista syyllisyyttä tai katumusta.
– Monesti lähtökohtana on, ettei hänelle muut ihmiset merkitse yhtään mitään, Korpela toteaa.
Tuntemukset muiden ihmisten merkityksettömyydestä voivat kummuta jo varhaisesta lapsuudesta. Usein viitteitä tästä johtuvasta väkivaltaisesta käyttäytymisestä on havaittavissa jo alakouluikäisissä lapsissa. Ympäristöllä ja perinnöllisyydellä on vaikutusta, mutta täysin ne eivät selitä Korpelan mukaan merkityksettömyyden tunteita.
Tekijät satuttavat itseään
Tällaisissa tilanteissa klassinen psykoterapia saattaa vain pahentaa tilannetta, eikä tekojen vääryyden selittämisellä ole välttämättä vaikutusta. Kun väkivallasta nauttivalta nuorelta puuttuu empatiakyky, Korpela kääntäisi auttamisessa nuoren huomion tekojen vaikutuksessa häneen itseensä.
– Täytyy vain todeta nuorelle, että tämä hänen tilanteensa aiheuttaa hänelle itselleen vahinkoa. Realiteetti on se, että jonain päivänä nuori voi joutua teostaan vastuuseen tai arvioi uhrinsa väärin: uhrilla onkin teräase mukana.
– Jos ollaan kovin ääripäässä, tällainen ihminen on hyvä saada kiinnittymään johonkin muuhun toimintaan, kuten työhön, Korpela sanoo.
Taustalla myös fiksuja vanhempia
Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana väkivaltaisesti käyttäytyvien nuorien ja muiden nuorien välille syntynyt kahtiajako on kasvanut yhä voimakkaammaksi. Marginaalissa olevat pahoinpitelijät erkaannuttavat teoillaan itseään muusta ikäluokastaan. Tätä Korpela pitää huolestuttavana.
– He ajavat itseään tavallisten nuorten ulkopuolelle. Eihän valtaporukka 14–16-vuotiaista halua olla tuollaisten kavereita. Kun he karkottavat muut nuoret ympäriltään, jäljelle jää vain toiset samanlaiset. Sikäli se on hankalaa, Korpela toteaa.
Muuta ennaltaehkäisevää reseptiä Korpelalla ei ole antaa nuorten auttamiseen kuin sitä, että aikuiset – etenkin nuoren omat vanhemmat – pyrkivät puuttumaan aktiivisesti lapsensa tekemisiin.
– Mutta nuori, jolle ihmiset ei merkitse mitään, myös vanhemmat eivät merkitse mitään, Korpela toteaa ja huomauttaa, että useissa tapauksissa väkivaltaisesti käyttäytyvällä nuorella saattaa olla hyvinkin fiksut vanhemmat, jotka ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen – tuloksetta.
