Suomen oikeusjärjestelmässä toimitaan niin sanotun paljousalennuksen periaatteella. Kun henkilö tuomitaan yhdellä kertaa useista eri rikoksista, on yksittäisten lievien rikosten vaikutus kokonaisrangaistukseen pieni.
Jos henkilö syyllistyy esimerkiksi samoihin aikoihin useisiin näpistyksiin, saa hän niistä suhteessa lievemmän rangaistuksen kuin jos hänet tuomittaisiin yksittäisistä näpistyksistä esimerkiksi kymmenen vuoden aikana.
Useista rikoksista tuomittaessa niistä vakavin määrittelee perustan rangaistukselle.
Paljousalennuksen käytännön vaikutuksen syyttäjänä nähnyt Oulun poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Antti Räsänen aikoo jatkossa kohdentaa ryhmänsä poliisien tutkintaa entistä tarkemmin.
”Niukkoja poliisin resursseja ei kannata käyttää sellaisten rikosten tutkimiseen, jotka eivät lopulta vaikuta käytännössä mitenkään tuomioon.”
Vaikka poliisi on lain mukaan velvollinen tutkimaan kaikki sen tietoon tulleet rikokset, voi se tietyissä tilanteissa esittää syyttäjälle esitutkinnan rajoittamista tai sen lopettamista.
Tutkinta voidaan lopettaa esimerkiksi siksi, että tutkittava rikos on niin vähäinen, että sen tutkiminen maksaisi yhteiskunnalle liikaa teon vakavuuteen ja yhteiskunnalliseen moitittavuuteen suhteutettuna.
