Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma Suviseurat kokoaa kymmenettuhannet Lopelle Kanta-Hämeeseen. Tapahtuma alkoi perjantaina ja päättyy maanantaina.
Suviseurat on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kesäjuhla, joka kerää vuosittain 65 000–70 000 kävijää. Seuravieraita saapuu yhteensä noin 20 maasta.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) Suviseurat järjestetään joka vuosi eri paikkakunnalla.
Tänä vuonna tapahtumaan osallistuu peräti kolme piispaa: Matti Repo, Irja Askola ja Tapio Luoma.
Ohjelma koostuu pääasiassa seurapuheista, virsistä ja Siionin lauluista. Suviseuroissa pidetään myös SRK:n tärkeimmät kokoukset.
Suviseuroja on järjestetty vuodesta 1906 lähtien.
Kommentit
Minäpäs uskon Väinämöiseen!!! Ihan yhtä hyvin sekin VOI OLLA olemassa, kuin teidän Jumala... Kyseenalaistakaa edes vähän, ei lapsetkaan kaikkia satuja usko todeksi, vaikka vanhemmat niitä niiksi väittäisivätkin. No, onneksi tietoisuus kasvaa!
Siitä vaan, onhan meillä olemassa ihan uskonnonvapauslakikin.
Oon uskovainen ja pyrin uskomaan lapsen lailla. Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta.
tällä nimi merkillä ei ole näkynyt viestiä
Eipä ole ollut kymmeneen vuoteen varaa mennä suviksiin... Ihmettelen kyllä suuresti vuodesta toiseen niitä, joilla on varaa. Ja niin, olen ihan töissä käyvä, keskimääräistä suurempipalkkainen.
Lumijokikin niin kaukana ettei päiväseltään edes raskinut käydä?
Kyllä se on oikea syy. Kävin kyllä Lumijoella. Tarkoitinkin sitä, että ollaan vaunulla päiväkausia.
Kotiin jäin kun mieluummin halusin tienata kuin mennä ahistumaan sinne suviseuroihin, muotinäytöksen keskelle. Tässä kuuntelen just samalla alustusta, ahistavalta tuntuu. Liekö tämä silti oikia tie?
Harvalla on niin luja usko, että kykenee uskomaan anteeksi köyhyyden, sairaudet ja kivutkin, yksinäisyyden tuskasta puhumattakaan. Kun siihen kurimukseen putoaa, ei "saattomiehiä" näy, eikä "laupiasta samarialaista" kuulu, joka ojentaisi auttavaa kättänsä. Onhan toki mukavampaa auttaa "veljeä" luksusmökin rakennustalkoissa, tai purjeveneen maalauksessa.
Eipä se taloudellisesti paljon auta vaikka kaikki uskovaiset kävisi minua köyhää ja sairasta säälimässä,koska ei se ole toisten uskovaisten vika että olen sairas ja vammainen ja köyhä.Minua enemmänkin etoo joutava sääliminen.Yhteiskunnan asia on autaa köyhää ja sairasta ihmistä taloudellisesti,eikä uskovaisten ja ei uskovaisten.Uskomisen asia on kokonaan erillinen asia kuin maallinen hyvinvointi ja sairaus.Sen tason ystävyys on sairaalle parasta ystävyyttä kun toinen osapuoli ymmärtää sairasta ihmistä hänen arkielämässään,eikä lähde ylihuolehtimaan vaikeuksissa olevaa ihmistä.
Silloin pitäisi myös lopettaa paasaaminen keskinäisestä rakkaudesta.
..Lopelle suviseuroihin tapaamaan sukulaisia ja muita ystäviä. Sinne kuulemaan Jumalan sanaa ja laulamaan muiden kanssa. Toivottavasti Jumala suo, että pääsisin Pudasjärven suvuseuroihin ensi vuonna.
Toisaalta on sinne ikävä, mutta samalla tiedän, että jos siellä olisin, olisi ikävä kotiin. Miksikö? Siksi, että olen aina joutunut olemaan suviseuroissa yksin. En ole siellä kelvannut edes niille vähäisille ystävilleni, jotka kotipaikkakunnalla ovat huolineet ystäväkseen, tai ainakin sietäneet. Siksi on aina tullut siellä väen vilinässä paha mieli ja ahdistusta on kestänyt koko loppukesän. Mieluummin olen yksin yksinäinen, kuin kymmenien tuhansien keskellä yksin. Viimeksi osallistuin Muhoksen SS:hin. Rikkaat ja menestyjät sielläkin (kuten muuallakin) vertailevat ajoneuvo- ja majoittumiskalustoaan ja firmojensa tuloksia. "Yhteisöllisyys, lähimmäisen rakkaus ja veljellinen / sisarellinen rakkaus" on niissäkin juhlissa, ainakin yhteiskunnan vähäosaiselle pelkkää sanahelinää. Ystäväksi kelpaa se, josta on jotain hyötyä.
Surullista kun koet asian noin,mutta minun kohdalla sairaus ja köyhyys estää menoni suviseuroihin,mutta en kuitenkaan anna sen katkeroittaa.Nykyajan ihminen uskovaisiakin vaivaava piirre on itsekeskeisyys huumorinpuute,ahneus ja materiaalin kerääminen ja sillä kerskuminen,sekä ulospäin parempaa näyttäminen kuin todellisuudessa on on aikammme ilmiö.Mutta kyllä uskovaisten keskuudesta löytyy aitoja,välittäviä tavallisuuteeen tyytyväisiä ja huumorintajuisiakin ihmisiä.Elkäämem kuitenkaan antako omaa uskoamme horjuttaa,vaikka veljissä ja sisarissa on persoonia,joiden käyttäytyminen ulospäin on teennneistä kerskailevaa.Se on vain heikko itsetuntoa heidän osaltaan,josta todellisuus on kaukana.Sisarellien ja veljellinen rakkaus pidetään kuitenkin keskenämme ja uskomme säilytettäköön ,vaikka ihmisinä erilaisia olemme.Sinulle voimia kuunella seuroja kotona.Niin minäkin teen mahdollisuuksein puitteissa.Sinulle vastaa vanhollilislestaadiolainen,mutta sinutkin hyväksyvä ihmisenä ja ystävänä olitpa uskovainen ,tai et.Toivon että olisit uskomassa ,vaikka et susiseuroissa ole pitkiinaikoihin käynytkään,koska seuroissa käyminen ei ole mikään uskonmittari,mutta antaa kuitenkin voimaa uskonelämälle.
Surukseni joka kerta Suviseuroissa tunnen suurta yksinäisyyttä,kun näen tuttuja uskon ystäviä,siellä kukaan ei ole huomaavinaan ,kaippa he luulevat,että haluan tulla heidän majoitukseen,mutta enmene ketään häiritsemään,kuitenkin olis kiva edes joku sana vaihtaa kun kuitenkin tunnetaa ja uskotaan samoin.Heillä on omat jutut ja kuppi kuntansa,johon ei mahdu mukaan.....Olin vuosia sitten seura emäntänä,joka vuosi minun parini vaihtui,mutta ystävykset pysyi aina vuodesta toiseen samana,se ainakin oli selvää syrjimistä...Puhelin soi vaan sillon kun tarvittiin jotain tekemään.Muullon ei heistä kuulunut mitään.....Mutta en ole uskoani kieltänyt,olen onneellinen tällä taivastiellä ja rukoukseni on että jaksaisin perille taivaan kotiin,tällä heikolla ja vajavaisella uskollani.....Nytkin kuuntelen joka välissä Suviseuroja ja olen onnellinen uskossani.
Tämän päivän suviseura meno on enemmän sellaista yhteisöllisyyttä kuin uskon vuoksi kokoontumista. Siellä on paljon samanhenkisiä koolla, turvallista tunnelmaa. Vähemmälläkin tekemisellä voi uskonsa tunnustaa, vaikka antamalla osan kustannuksista hyväntekeväisyyteen joka menee oikeasti tarpeeseen, Tuollainen Jumalan valtakunnan "pullistelu" ei rakenna eikä vie Jumalan sanaa eteenpäin lähetyskäskyn mukaisesti vaan ennemminkin antaa väärän signaalin epäuskoisille.
Mitähän nimim. kotiin jäänyt oikein tarkoittaa? En ymmärrä ollenkaan.
Varmaan tarkoittaa sitä, että ne "tuhlaajapoika- ja Lasarustarinat" on kuultu jo kymmeniä kertoja, eikä kukaan itse saarnoista edes odotakaan mitään uutta. Kun uskoa saa kotonakin, niin eipä ainakaan uskovaisen työnantajan ahneuttaan irtisanoman työttömän innosta lähteä satojen kilsojen päähän katsomaan ja kuuntelemaan henkselien pauketta ja pullistelua.
Eikö sen veljellisen rakkauden pitäisi panna etsimään yhteiskunnan junasta pudonneita, edes uskonveljiä ja -sisaria ja lähestyä heitä vaikkapa sanomalla: "Älähän masennu. Eiköhän me sinullekin löydetä meidän firmasta jotakin sopivaa työtä". Sellainen on kuitenkin vain toiveunta. Se sanoma on sitä samaa omakehua, kuten aina: "Minä en ole ollut koskaan työtön ja jokainen työtön on sitä omasta syystään". Vähäosaisesta välittävää yhteisöllisyyttä ei ole sen enempää lestadiolaisuuden piirissä, kuin missään muuallakaan.
Haikeus täyttää mielen kun ei perheellä päästy sinne. Onneksi kuitenkin yksi tyttöistämme pääsi. Suviseuraradio on koko ajan auki ja seurojen nettisivuja surffataan vähän väliä. Onneksi tekniikka tuo seurat olohuoneeseen ja pihalle. Toivottavasti mahdollisimman moni seuraa suviseuroja tai käy siellä, jotta oikea kuva (joka on eri, kuin viime aikoina median antama) avautuu Jumalan valtakunnasta.
...tämän uskon kautta tulevaa syvintä onnea, iloa ja rauhaa ei voi kukaan viedä minulta pois! Tästä joukosta puhutaan mitä puhutaan, mutta entä sitten? Ne ovat vain puheita, joiden tarkoitus on yrittääkin haavoittaa. Siispä jätän ne omaan arvoonsa. Itsehän kuitenkin sydämessäni tunnen että tämän uskon omistajana elämälläni on tarkoitus ja uskon kautta saan jokaiseen elämäni päivään ihmeellistä voimaa ja siunausta. Tässä minun on hyvä olla.