Kotimaa

Kuolinsiivous nousi jär­jes­te­lyil­miök­si - sen voi tehdä vaikka kol­mi­kymp­pi­se­nä

Läheisesi perivät mielellään tavaroitasi – mutta eivät sentään kaikkia tavaroitasi, muistuttaa Margareta Magnusson Mitä jälkeen jää -kirjassaan. KUVA: Kontiainen Jarmo
Kotimaa 14.1.2018 9:39
Anna Kilponen

Konmaritus sai uuden muodon ruotsalaisen menestyskirjan myötä. Vuoden alussa suomeksi ilmestynyt kirja opettaa, kuinka hankkiutua eroon turhasta ennen kuolemaansa.

Kun läheinen kuolee, tavaroiden raivaus on vääjäämättä edessä. Monelle se on raskas velvollisuus, eikä perintöriidoiltakaan aina vältytä. Mitä jos tekisi kuolinsiivouksen, jotta omilla perillisillä olisi helpompaa?

Ruotsalaisen taiteilija Margareta Magnusson Mitä jälkeen jää. Taito tehdä kuolinsiivous-kirjasta (Döstädning - ingen sorglig historia) on tullut maailmanlaajuinen menestys, josta on Suomessakin kohistu jo ennen kuin Tammen vasta julkaisema suomennos oli edes tullut markkinoille.

Magnusson kehottaa kirjassaan jokaista tunnustamaan rajallisuutensa ja pohtimaan sitä mitä haluaa jälkeläistensä perattavaksi jättää.

Hänen mukaansa kuolinsiivous kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen vanhuuden päiviä - sen voi aloittaa vaikka jo kolmekymppisenä.

- Vanheneminen ei ole helppoa, joten tavaroiden karsiminen kannattaa siis aloittaa hyvissä ajoin, hän kirjoittaa kirjassaan.

Nykyään koteihin kertyy paljon turhaakin tavaraa. Magnussonin mukaan varsinkin sellaisista tavaroista, joita ei edes muista omistavansa, kannattaa hankkiutua eroon.

Kuolinsiivous ei ole uusi asia

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto luki Magnussonin kirjan ruotsiksi viime syksynä ja arvelee sen suosion perustuvan paitsi kirjoittajan korkeaan yli 80 vuoden ikään myös konmari-ilmiöön liittyvään kodin järjestelyyn.

- Kirjoittajalla on jo ikänsä puolesta perspektiiviä, kun taas esimerkiksi Marie Kondo oli alle 30-vuotias, kun hän kirjoitti järjestelykirjansa. Magnusson korostaa toisten huomioimista paljon enemmän kuin Kondo kirjassaan, jossa pyöritään oman navan ympärillä ja kysellään, tuottaako tavara itselle iloa, Aalto pohtii.

Hänen mukaansa kuolinsiivous ei suinkaan ole uusi asia, vaan niitä on tehty jo keskiajalla. Nykyään kuolema on vain pyyhitty pois arkipäivästämme. Siksi kuoleman kohtaaminen ja kuolinsiivouksesta puhuminen voivat olla joillekin myös ahdistavia asioita.

- Olemme eläneet sellaisella tyylillä kuin eläisimme ikuisesti, vaikka maapallokin kärsii meidän tavarakaaoksestamme. Kun kirjoitin kuolinsiivouksesta Paikka kaikelle -blogissani, osa kavahti sitä, että vanhojen ihmisten pitäisi viimeisillä voimillaan siivota kotejaan muita varten. Siinä unohdettiin ihmisen sisäinen halu käydä prosessi läpi.

Miten on, pitäisikö eräänlainen kuolinsiivous aloittaa jo kolmekymppisenä, kuten Magnusson ehdottaa?

- Mielestäni kannattaa. Ehkä nuoret kiinnittävät ajoissa huomiota siihen, että tavaraa ei pääse kertymään. Yksi lapsi tuo amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 30 prosenttia lisää tavaraa. Kannattaisi olla ainakin valppaana asian kanssa. Sitä ei tarvitse ajatella minään kuolinsiivouksena, sillä riittää, että omassa kodissa on hyvä olla ja tavarat palvelevat sinua eikä toisinpäin.

Asiaan voi suhtautua myös oman elämän läpikäymisenä.

- Ihmisestä jää jälkeen tavaraa, vaikka ei tarvitsisi jäädä kuin tarina. Tavaratkin muuttuvat mykiksi, kun kukaan ei osaa enää kertoa niiden tarinaa. Vanha sanonta kuuluu, että ensimmäiset 40 vuotta ihminen kerää tavaraa ja seuraavat 40 vuotta hän yrittää päästä siitä eroon, Aalto sanoo.

Etene isoista pienempiin

  • Jaa tavarat eri luokkiin esimerkiksi huonekaluihin, vaatteisiin, keittiövälineisiin kirjoihin ja liinavaatteisiin.
  • Aloita helposta luokasta eli esineistä, joihin ei liity liikaa tunteita. Ensimmäiseksi tavaraluokaksi käy hyvin vaikka vaatteet.
  • Etene isoista tavaroista pienimpiin.
  • Älä aloita valokuvista ja kirjeistä, ettet joudu "muistojen bulevardille" heti alkumetreillä
  • Kun koti on järjestyksessä eli tavaroilla on paikkansa, on kuolinsiivous helpompi tehdä.
  • Varaa projektiin riittävästi aikaa ja etene itsellesi sopivalla tahdilla.
  • Ajattele kuolinsiivousta aivan tavallisena arkisena puuhana.
  • Älä hanki uutta, jos vanhakin on käyttökelpoinen
  • Kuolinsiivous ohjaa suosimaan kierrätystä ja korjaamista sekä auttaa tekemään elämästä yksinkertaisempaa ja järjestämään hieman (tai paljon) lisätilaa.
  • Elämän on tarkoitus jatkua kuolinsiivouksen jälkeen.

Lähde: Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää (Tammi).

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (60)

Oikeampi ilmaus olisi puhua Elämän siivouksesta= elämäni siivous ;mennyttä elämää ja mukaan tarttunutta tavaraa vähennetään ja heitetään pois.
Kuolemaa ei tarvitse siivota- se siivoaa itse jälkensä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yhden hamstraajan kuolinpesän siivonneena suosittelen! Tehkää palvelus perillisille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ja toiset kerää sitä tavaraa hamaan loppuun saakka mentaliteetilla "kyllä lapset hoitaa tavaroiden poislaiton" Argh.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

niin totta 40 vuotta kerätään tavaraa, ja 40 vuotta yrittää päästä niistä eroon..

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pääministeri voisi alkaa siivoileen virkahuonettaan hyvissä ajoin. Pressanvaaleissa tavataan!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Nuorena hankitut hyväkuntoiset vaatteet voi vielä vanhana sopia päälle kunhan elopainoa on karissut pois ja saattavat olla jopa muodikkaita.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Joku voi tuota oman kodin rojujen poistamista sanoa vaikka kuolinsiivoukseksi. Minulla ei kyllä tuo sana käy ensimmäisenä mielessä, kun järjestelen kotiani. Ennemminkin voisin kutsua sitä elämän järjestämiseksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Huomannut, ett tule muka pistetty talteen tavaraa tai vaatetta ajatuksella, ett kyll mä tuota vielä käytän tai tarvitsen. Välillä vienyt paljonkin vaatteita Pelastusarmeijan keräyslaatikkoon, Konttiin ei hyödytä viedä, koska siellä pistetään paljonkin jopa hyvälaatuisia tavaroita tai vaateita roskiin, jos ne ei jonkun siellä töissä olevan makua miellytä. Pitäis kirjojakin pistää roskiin,niitä ei oikein missään enää oteta vastaan, ei muuta kuin kannet irti ja kirjansivut paperinkeräyslaatikkoon. Arvokkaampaa tavaraa säästän sukulaisia varten, jos haluavat jotain muistoa menneiltä ajoilta tai voivat myydä ja saada rahaakin niistä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kuoleminen nuorena olisi maapallon kannalta parhain vaihtoehto. Ihmisen lajityypillinen parasta ennen-ikä on noin 22 vuotta. PItäisi lopettaa antibioottien käyttö kokonaan ja luopua rokotteista ja muistakin lääkkeistä. Saataisiin liikakansoitus kuriin ja kuolinsiivouksissa olisi vähemmän siivottavaa!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen ajatellut testamenttia, että minut laitetaan w124 200d:n sisään, tyhjät tilat täyteen koivuhalkoja ja viikinkihautajaiset.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Toiset tykkäävät kerätä "rätei ja lumpui".
Monella on huusholli täynnä tavaraa, jota ei koskaan käytä.
Yläkaapit ovat täynnä pyttyjä ja purnukoita, joita ei koskaan käytetä.
Vaatehuoneet ja varastot pursuavat vanhaa ja uutta tavaraa.
Minua ainakin ahdistaisi tuollainen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jokainen saa elää miten haluaa. Vanha sanonta on, että ei vara venettä kaada. Elämässä voi sattua, että yhtäkkiä ei omistakaan mitään muuta kuin tuulen huuhtoman pyllyn. Maaseudulla on mukava kerätä tavaraa aittoihin. Kaupungissa voi olla rajoitetumpaa tavaran säilyttäminen. Jotain tavaraa pitää säilyttää tuleville kerääjille tältä aikakaudeltakin. Sitähän on kuin tuuliajolla, jos ei ole mitään muistoa mistään. Eletään loppuun asti. Aina on olemassa roskan poistotavat ja järjestelmät.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyl ne perijät niistä huolehtii, vai onko niin, että vain raha ja arvotavara kelpaa. Jos näin, niin täytyy testamentata jollekin seurakunnalle, jolloin vanhainkotipaikka on taattu ennen kuin muste on kuivunut allekirjoituksesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Muuton yhteydessä hävitin paljon tavaraa. Äkkiä sitä vaan kertyy lisää. Koko ajan pitää hävittää turhia ja rikkinäisiä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen kokeillut. Parikymmentä vuotta haittana pyörineet tavarat, joita voi joskus vielä tarvita, viety kaatopaikalle. Viimeistään ylihuomenna piti mennä kauppaan ostamaan samaa tavaraa, kun äkillinen tarve yllätti. Ja tätä tapahtunut USEIN!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En aio tehdä enkä ole tehnyt "kuolinsiivousta". Onhan sitä rompeta kertyny näinkin vanhaksi elettynä. Olen sitä mieltä
että jos ei perilliset saa kämppääni ja romppeita selvitettyä ja hommaa hoidettua niin olishan kumma. Tehköön mitä tekevät
vieköön vaikka kaatopaikalle se asia ei enään poistuttuani tästä elämästä minulle kuulu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (60)

Uutisvirta

32
Hailuodon pengertielle ei tule katuvaloja, tie merkitään sumupaaluilla ja kaidevalaistuksella – katso lista kiinteän yhteyden yksityiskohdista
24
Kärppien Mäenalasen voittoresepti Raksilan tiistai-illan spektaakkeliin – ”Syöksytään vaikka pää edellä kiekon tielle”
20
OYSin uusien tilojen rakentaminen voi nopeutua – yhteispäivystys voisi saada uudet tilat jopa vuosia etuajassa
18
Kommentti: Tappara on nyt ripauksen rennompi, entistä vaarallisempi
14
Kuullaanko metsästäjiä aidosti, kun kysytään näkemyksiä suunnitteilla olevista luonnonsuojelualueista? Lukijalta
14
Osekk irtisanoo 53 henkilöä – lisäksi 27:lle tarjotaan tehtävämuutosta tai osa-aikatyötä
12
Aktiivi: Hinaaja Alpo pidettävä Oulussa jo kaupungin pitkän merellisyyden vuoksi

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Suuri sotaharjoitus 2021

302 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Kepulainen Oulu

Kyllähän Stubbi teki Suomelle semmoisen karhunpalveluksen, että sitä muistellaan muissakin sukupolvissa, että meni kepul... Lue lisää...
Martta sieltä jostai...

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.4.

Naapurit

24.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image