Suomessa periaatteessa kuka tahansa voi ostaa valvontakameran ja alkaa kuvata. Hintakaan ei ole este, sillä halvimmat laitteet saa alle sadalla eurolla. Tekniikka on tullut kuluttajaa vastaan. Kamerat ja laitteet, joista parin vuosikymmenen takaisissa agenttielokuvissa vasta haaveiltiin, ovat nyt kenen tahansa ulottuvilla. Niiden käytölle on rajana vain mielikuvitus.
Näin kai järkeili kerrostaloasukas, joka viritti kameran parvekkeelleen ja suuntasi sen kohti parkkipaikalla olevaa autoaan. Samalla logiikalla oli liikkeellä työnantaja, joka keksi asentaa piilotetun kameran saadakseen salaa tarkkailla päätettään naputtelevaa työntekijää.
Molemmissa tapauksissa pääsi unohtumaan se, että vaikka meillä ei ole erillistä lakia kameravalvonnasta, sitä koskevia lakeja ja sääntöjä on.
Valvontakameroita vuosia myynyt ja asentanut kertoo, että kameroita hankkivat tuntevat vain harvoin tuntevan säännöt.
"Kameravalvonnastahan pitää aina ilmoittaa, mutta niin tehdään todella harvoin. Tuolla kaupungilla kameroita on kaikkialla, joten siellä pitäisi siis olla tiheässä valvonnasta ilmoittavia kylttejä. Mutta eipä niitä juuri näe."
Tallentavasta kameravalvonnasta on aina tehtävä myös rekisteriseloste, josta ilmenee muun muassa mihin tarkoitukseen kuvataan - kuvaamiseen kun on oltava pätevä syy.
"Rekisteriselosteen tekee todella harva", jatkaa valvontakamera-ammattilainen, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Alalla törmää myös räikeisiin väärinkäytöksiin.
"Kameroita on asennettu esimerkiksi ravintolan vessakoppeihin. Aina silloin tällöin meitäkin kysytään laittamaan kameroita laittomiin paikkoihin."
Lue lisää valvontakameroista lauantain Kalevasta!