Aulan mukaan hyviäkin esimerkkejä koulun piiristä varmasti löytyy, mutta kokonaisuus on liian epätasainen, eikä takaa sitä, että kaikki lapset saavat perusvalmiudet kansalaistaitoihin kuuluvista turvallisen liikkumisen perusteista.
Liikenneopetuksen tila on Aulan tietojen mukaan todettu kipukohdaksi myös sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. "Ongelma on huomattu, hyviä ratkaisuja vielä etsitään."
Nykyisin liikennekasvatus on opetussuunnitelmissa ns. läpäisevä aihe. Se siis kuuluu kouluun, mutta käytännössä liikennekoulutus on jatkuvassa kilpailuasemassa muiden aineiden kanssa.
Aula asettaakin toivonsa nyt opetussuunnitelman uudistustyöhön, joka on juuri alkamassa opetushallituksen pääjohtajan vetämänä.
"Tästä on ollut puhetta muun muassa liikenneministerin kanssa, ja toivomme, että viestiä ongelmasta viedään opetusministeriön suuntaan. Asiaan voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa myös opettajien koulutuksen kautta."
Myös Liikenneturvan hallituksen puheenjohtajana toimivan Aulan mukaan yksi lähestymistapa voisi olla Liikenneturvan viime vuosina omaksuma tapa, jossa opetus kytketään koulun arkeen.
"Kartoitetaan koulun ympäristön vaaranpaikat yhdessä ja käydään lasten kanssa läpi heidän kokemia pelkoja liikenteestä."
Aula myös uskoo, että hyvä liikenneturvallisuusopetus vaikuttaa lasten kautta myös kotien asenteisiin. "Tästähän on saatu esimerkkejä esimerkiksi kierrätyksestä, kun lapset ottavat kotona esille, mitä koulussa on asiasta kerrottu."
Kommentoi
En sanoisi, että epäyhtenäistä, sitä ei ole ollenkaan. Kaikki liikenneopetukseenn liikenevä aika tehdään kaikenlaista muuta, yleensä hömppää ja vain ajanvietettä. Esimerkkinä vaikkapa joku seikkailurata. Muutama vuosikymmen takaperin oli oppiaineena kansalaistaito ja siihen liittyi yhtenä osana liikenneopetus. Ne, jotka silloin saivat opetusta, osaavat vieläkin liikkua oikein ja tuntevat liikennemerkkejä riittävästi. Nyt yläasteikäinen ei tunne ensimmäistäkään merkkiä, ei ainakaan sen tarkoitusta. Liikenneopetus nopeasti takaisin vaikkapa jonkinlaisina kursseina ympäri lukuvuoden, mutta pakolliseksi. Nytkin kouluissa tehdään töitä joinakin lauantaipäivinä. Silloin liikenneopetusta eikä nukketeatteria.
Olen jo vuosia esittänyt, että liikenneopetus pakolliseksi oppiaineeksi kouluun. Opetuksen taso lapsen tarpeitten mukaiseksi eli aluksi kävelijän taso, sitten pyöräilijän, sitten mopoilijan, jonka kruunaisi mopokorttitutkinto. Tämän jälkeen ylemmät korttitutkinnot sitä mukaa, kun ikää karttuu. Tottakai autokoulumonopoli vastustaa aluksi tätä, mutta kun autokoulun opettajat pannaan asialle opettamaan ainakin isompia lapsia korttitutkintoon, niin vastustus muuttuu innoksi. Näin saadaan koko ikäluokka ja myöhemmin koko kansa liikenneopetuksen ja ajokortin piiriin ja kaikki osaavat toimia liikenteessä oikein. Tämä nyt on kuitenkin Suomessa valtaapitävien etupiirien tavoitteitten vastaista, joten se on liian hyvä toteutettavaksi.