Kieliopin opetustavat kouluissa ovat käyneet vanhanaikaisiksi, sanoo professori Anna Mauranen Helsingin yliopistosta. Yleensä oppimateriaalit ovat opettajien tekemiä, eikä tutkijoita ole kuultu.
– Kielioppia ei niinkään opiskella liian paljon, vaan opiskelu on vääränlaista.
Uusimman tutkimustiedon sijaan oppimateriaalit nojaavat Maurasen mukaan suosituimpiin opetusmenetelmiin. Tällöin kielen käyttötarkoitus jää opetuksessa huomioimatta.
Maurasesta kielten opiskelu perustuu tällä hetkellä standardeihin eikä siihen, millaisia taitoja käytännössä tarvitaan. Tämä ei hänen mielestään palvele työelämänkään tarpeita.
– Työnantajat kaipaavat suullisia esiintymistaitoja ja eri kielien osaamista.
Kieliä opiskeltaessa taitoja verrataan kieltä äidinkielenään puhuvien taitoihin, vaikka tärkeintä pitäisi olla viestinnällisyys.
– Ihmiset ymmärtävät toisiaan hirveän hyvin. Ihminen voi käyttää monta kieltä samassa puheessa. Kielten sekoittuminen on hyvä asia.
Kommentit
On ihmeellistä miten osaa kommenteista kommentoi jotain aivan muuta, mitä tekstissä ei lue.
Ei tässä lyhennelmässä eikä Kalevan artikkelissa ja vielä vähemmän Maurasen muissa julkaisuissa ja kannanotoissa.
Sorry, jos syyllistyin kielioppilisiin virheisiin. Olen tullista tullut ja Suomi ei ole äidinkieleni.
Taas yritetään madaltaa aitaa. Suomen koululaitos on kohta yhtä pintaliitoa. Raapaistaan sieltä ja täältä, mutta mitään ei opita kunnolla. Kielioppi on kaiken perusta. Muu tulee perässä. Onneksi kävin kouluni silloin, kun kaikkea vielä opetettiin eikä hypitty sinne ja tänne.
Hieman liian tiivis uutinen, jotta professorin alkuperäinen pointti tai syy näkemyksen julkistamiseen selviäisi. Kielioppia opetellaan kaikilla kouluasteilla, jotta pystytään puhumaan subjektista, suffiksista tai substantiivista. Käsitteiden ja luokittelujen avulla saadaan näkyviin kielen lainalaisuuksia, sillä kielet ovat loogisia. Puhuminen ja esiintyminen taas ovat aivan muuta osaamista, jossa kielioppi ei painotu. Vieraiden kielten opetus on nykyään ajan tasalla tuossa asiassa, puhumattakaan äidinkielen opetuksesta.
Myös kansalais-ja työväenopistojen kielten opetus on vanhanaikaista. Kuka menee kysymään kuinka pitkä matka on Roomasta Hampuriin. Kirjat ovat olleet samoja vuosikaudet. Käytännön kieltä myös tänne.
Ihan hyödyllinen kysymys, jos osaa kielioppia. Voit nimittäin siinä tapauksessa muunnella esimerkkilausettasi, vaikkapa että "kuinka pitkä matka on hotellilta rannalle". Jos tuntee kielen rakenteet, sitä pystyy käyttämään monipuolisemmin. Jos tuntee vain fraasit, täytyy olla aika paksu fraasikirja matkassa. Ei kieliopin ja rakenteiden opiskelu ole puhutun kielen opiskelun vastakohta, vaan sen pohja.
Saisitte kantaa enemmän huolta siitä että kielten opetus kouluissa on vähentynyt entisestään. Ns. C-kieltä ei monessakaan pienessä kunnassa enää tarjota lainkaan.
Vihjeeksi silti että aina ei kannattaisi mennä laiskan enemmistön ehdoilla. Kieltenopiskeluun kuuluu myös kieliopin opiskelu. Olen itse pohjoissuomalaisen maalaiskunnan peruskoulun ja lukion opeilla ponnistanut maailmalle ja toiminut vieraskielisissä (englanti ja eräs toinen kieli) ympäristöissä pari vuosikymmentä. Koko tämän ajan olen ollut kiitollinen suomalaiselle koululaitokselle jossa minulle on opetettu hyvä pohja kielitaidolle. Tähän kielitaitoon kuuluu tärkeänä osana kieliopin eli lähes suoraan oikeakielisyyden opetus. Pintasujuva rantalomakieli on eri asia. Surettaa että siihen ollaan viemässä kieltenopetusta.
Vihjeeksi: suomen kieliopin mukaan tuo käyttämäsi sana "itse" on tarpeeton, koska sanalla "olen" viitataan jo tekijään. Ellet sitten halua erityisesti korostaa omaa rooliasi tekemisessä.
Hyvän kielitaidon pohja on hyvä kieliopin tuntemus. Se, että laittaa vieraan kielen sanoja peräkkäin, ei ole hyvää kielitaitoa. Kieliopin opiskelussa taas on osattava tietyt säännöt, jotka oppii vain ulkoa opettelemalla. Siihen runsaasti puheharjoituksia mukaan, niin hyvä tulee. Vain ymmärrettävä kielitaito on asia erikseen ja sillä pärjää arkielämän eri tilanteissa. Monissa työpaikoissa vaaditaan hyvää kielitaitoa, joka ei ole sama asia. Tutkijoilta usein puuttuu käytännön tuntemus kouluelämästä, valitettavasti.